Niisku, ei näy mitään noitaa. Taivaalla loistaa vain kuu

Niin. Mielenkiintoista, että aamuisiin rutiineihini on jostain syystä kulkeutunut telkkarin katselu aamupalan syönnin aikana, joka tarkoittaa puolta jaksoa Muumilaakson tarinoita ja puolta jaksoa My little ponya. Anyways, sain palautetta eräältä ihmiseltä, että "Mikset sä oo blogannu mitään? Viimeks bloggasit neljästoista päivä ja siitä on jo ikuisuus".  Hyvä kysymys! Tuntuu, että viikot ovat menneet melkein lentäen. Ennakkotehtävät koulua vartenkin lähtivät matkaan tällä viikolla, koiran pennun kanssa on tullut oleiltua, raidipäivät muuttuivat kahden sijasta kolmeen (ainakin toistaiseksi), mutta kaiken tämänkin keskellä olen saanut vähän nukeille ommeltua, otettua kuvia ja tehtyä cossia.

Kerroin muistaakseni jo jossain edellisessä postauksessa hanskojen säätämisjutusta ja kuinka ne eivät onnistuneet. Sain kuitenkin hanskat lopulta valmiiksi.

Välivaihe

 

Valmiit hanskat

 Laskeskelin itseasiassa että mitä minulta vielä puuttuu Elin cossistani, eikä tekemättä ollutkaan niin paljoa kuin kuvittelin. Tein koko viime viikonlopun päärmeitä ja katselin Greyn anatomiaa jotenka enää tekemättä on korsettipaita, korvat ja bolero (vai mikä se onkaan?). Yllätyin aika paljon käydessäni listaa läpi ja rastittaessani sitä. Toisaalta yläosat ovat minulle vaikeimpia, joten saa nyt nähdä miten nopeasti hommat etenevät, puhumattakaan siitä, etten koskaan ole tehnyt korkeita kauluksia.

Ois ehkä sittenki pitäny ottaa tää tukkatyyli ja korvat?

Minulla on puutöissä aina ollut peukalokeskellä kämmentä, joten olin enemmän kuin iloinen kun poikaystäväni tarjoutui tekemään minulle wandin cossia varten. Katsotaan millaista vauhtia sekin etenee kun mieheke pääsee lomalle ^^.

"Kiitti kultsi"

Hahmottelua

 Valitettavasti ylläoleva halkesi alhaalta kahtia, mutta ainakin on seuraavaa kokeilua varten sitten malli jo valmiina.

Tältä siis kuuluu näyttää

Olen aina ihmetellyt muiden älyttömän nopeaa tahtia tehdä cossinsa, kun oma tekeminen tuntuu matelevan (ellei peräkkäin ole montaa vapaapäivää). Omalla kohdallani on "Tee rauhassa omaan tahtiisi" toiminut varmaan parhaiten. Parhaiten cossin tekeminen tuntuu onnistuvan jos taustalle laittaa jotain tuttua ohjelmaa pyörimään, kuten vaikkapa muumia. Muumi on siitä mukavaa cossitaustahälinää, kun dialogista pystyy päättelemään mitä tapahtuu, eikä se kuitenkaan ole liian kiinnostava, että jäisi katsomaan. Musiikin kuuntelu itsestään on myös ihan jees, mutta mielestäni on mukavaa, että päähän tulee mielikuvia kohtauksista samalla kun ompelee.

*tuijotus* "Missä sä olet ollut kun et ole pelannut pitkään aikaan?"

Teraan minulla on jonkinmoinen viha-rakkaus suhde. Söpöt elinit, jotka ajavat ihmisiä cossaamaan, tuntuvat pelastavan niin paljon mielikuvituksettomilta itseääntoistavilta questeilta. Peli tietenkin on isommalla porukalla hauskempi ja pitäisi uskaltautua kokeilemaan niitä battlegroundejakin. Pidän kuitenkin siitä, että pelissä voi haastaa itseään (myös mielenterveydellisesti "montako samanlaista questia jaksat putkeen?" :D) ja että pelin ulkoasuun on panostettu (ainakin hahmo ja maisema puolelta). Taisin itseasiassa törmätä Teraan joskus youtubessa, kun hyppelin videon kautta toiseen ja siinä sitten edessäni näkyi video battlegroundista, jossa joku söötti puputyttö hyppeli söpön näköisesti kaksi miekkaa kädessä (ei ole tainnut äiti kertoa, ettei fiskarsin saksien kanssa juosta). Otin selvää pelistä ja tuumin miehekkeen kanssa, että olisikohan tälläistä kiva kokeilla. Muisteltiin yhdessä, että joskus oli joku arviokin ollut jossain lehdessä ehkä ja Terasta oltiin kai povattu myös ison yleisön peliä myös länsimaihin, mutta aika nopeasti tämä muiden mmoitten kanssa samaan laatikkoon ilmeisesti joutui. Muutama päivä sitten keskustelun jälkeen mentiin lähimpään Gamestoppiin ja käytiin hyllystä nappaamassa omamme. Miksi avauduin tästä? Joskus sitä on kiva miettiä tarkemmin mistä cossi-ideat saavat alkunsa :).

Hetken hengähdystauko

Ps. Azone kuume ei jättänyt rauhaan = tänne on tulossa jotakin pientä ja söpöisää ;)

Demoni pojusta isovelihahmoksi

Tänä aamuna herätessäni satuin katsomaan sängyn vieressä olevaan muumikalenteriin. Aloin laskeskelemaan, että moneskohan päivä tänään oli ja huomasin, että pari päivää sitten oli kulunut neljä vuotta siitä, kun Faro saapui tänne.

Faro siis saapui 12.3.2010. Faro on siitä mielenkiintoinen, että se taitaa yksi niistä ainoista nukeista jonka olen suunnitellut heti ensimmäisien nukkejen joukossa.

 "Olen miettinyt mies hahmoa. Siitä olen varma että SD kokoinen hän on. Pienempään ei mennä. Mallia en ole löytänyt vielä. Tämä herra tykkää olla omissa oloissaan eikä pidä oikein mistään mikä pitää ääntä. Ajattelin juuri tupakasta vieroitetuksi >: D."

 Sanotaanko, että Faron hahmon esi-isä taisi olla nuori yookai poika, Raimei, mutta hahmon hylkäsin aika nopeasti. Farosta piti tulla sielujenkerääjä jostain kuoleman ja elämän rajalta, mutta taisin heittää silloin ajatuksen hetkeksi roskakoriin ja silloin taisin hommata Allerian.

 "..Päätin että ehkä sen SD miehen nimeksi tuleekin Raimei. Lisäksi hän on sieluja kuskaava hyvän ja pahan välinen olento. Sekä enkeli että demoni ja palvelee kumpaakin voimaa."

Otin taas siis myöhemmin Faron hahmon esille, ja tiesin että tarvitsisin hänet katraaseeni.

"Sen olen päättänyt ettei Raimeita tule. Hahmo tuntui jotenkin kopioidulta eikä enää oikein napannut, joten se sai 'lähteä' ajatuksista tilaa viemästä.
SD mies. Malliksi on päätetty Lutsin Abadon. Ei kylläkään hyvän ja pahan välinen olento, vaan kääntyi (hah mikä sana) demoniksi. Eli kyllä sitä ennen ihan normaalia elämää. Lopuista saatte tietää myöhemmin. Demoni nimenä Rage, josta varmaankin herra saa kuulla. Eläessään ihmiselämää hänen nimensä oli Faro. Rage on ns. varma hahmo joka siis tulee nuketetuksi varmaankin seuraavaksi."

Aika paljon siis ajatukset kerkesivät pyöriä päässä, mutta sitten tilausnappula paukkui ja jäin odottamaan. Mutkia tuli matkaan sen verran, että en muistanut tilisiirrosta erikseen tulevaa maksua, joten minun piti pari kertaa heittää maksu menemään (saattaakin olla yksi syy miksi käytän paljon mielummin paypalia nykyään). Faro kuitenkin saapui ja Faron demoninimen, Ragen, lisäksi keksin Farolle oman nimensä. Faron nimi tulee Ingo sarjasta. Mielestäni nimi on ihana ja rohkean kuuloinen.

Faron ensimmäinen vaateparsi ja meikki

Faron ulkonäkö ei ollut mielessäni heti. Ensin ajattelin hänelle hopeisia pitkiä hiuksia, mutta aika nopeasti hänelle jäi lojumaan ylimääräinen Allerian tukkareuhka päähän.

Faro on luottonukke uhkarohkeimpiin kuvauksiin. Valintani perustuu lähinnä siihen, että Faro seisoo luotettavasti eikä hänellä tarvitse jatkuvasti olla hiuksia laittamassa.

Faro on myös seikkaillut padolla

Hankaluuksia Farossa ainoastaan tuottaa hänen sarvensa, joiden magneetit ovat aika löysät. Asiaa ei myöskään helpota paksu tukka magneettien välissä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun nukke heilahtaa ja toinen sarvi lentää kaaressa mahdollisimman hankalaan väliin.

Faron tyyli on pysynyt aika samanlaisena lukuunottamatta alun tyylin etsintää. Farolla on yleensä rentoja hengailu vaatteita. Faron olen meikannut toistaiseksi vain kaksi kertaa. Silmätkin olen vaihtanut vain Rikan entisiin siniharmaisiin silikooneista (jotka nyt ovat Varianilla).

Faro viettämässä joulua muiden palleroisten kanssa.

Faro on seikkaillut myös katolla

Faro on luonteeltaansa hieman äkkipikainen ja pikkuisen kömpelötunteinen. Hänellä kuitenkin on suuri sydän, joka johtaa välillä siihen, että hän toimii tunteidensa mukaan ennen kuin ajattelee tarkemmin. Hyvä esimerkki on Faron muuttuminen demoniksi. Faro otti vastaan huppupäisen miehen voimat, eikä osannut epäillä mitään pahaa niissä. Loppujen lopuksi kuitenkin Faro oli se, joka johdatti pahan voimat Kuunvarjon kylään ja oli siis osa syynä sen tuhoutumiselle. Faro ei kuitenkaan tarkoita pahaa, vaan on ympäri aikaa etsinyt Alleriaa, että voisi pyytää anteeksi ja sovittaa syntinsä. Faro on myös toki vieraillut useaan otteeseen alamaailmassa, vaikkei siitä ole pitänytkään ja siellä hän saikin demoni nimensä Rage (lyhyt pinna tosiaan :D). Toisinaan Faron demonivoimat saivat hänestä vallan, ja tuhoa tuli ajassa. Myöhemmin hän kuitenkin onnistui pitämään voimansa aisoissa.

Tällä hetkellä Faro elää suhteellisen rauhallista elämää Allerian, Aileenin ja Rikan kanssa samassa huushollissa. Vaikka Rika onkin jäänyt Farolle suhteellisen tuntemattomaksi metsäläiseksi, on hän taas Allerian ja Aileenin kanssa läheisempi. Alleria on aina ollut Faron ihastus ja tosi rakkaus, kun taas Aileen on Farolle kuin pikkusisar.

Vielä toistaiseksi tämä pari ei ole pusutellut :D

Alun vaikeuksien jälkeen ovat Faron ja Allerian välit lämminneet myös Allerian puolelta ja hän onkin antanut jo Farolle anteeksi, vaikka tykkääkin vähän välillä näpäyttää miestä.

Lumisotaakin nämä kaksi ovat menneet

Pidän siitä miten Faron hahmo on ajansaatossa kehittynyt kypsemmäksi ja vastuullisemmaksi.

Faro tänä päivänä

Saako iloita?

En voi muuta sanoa, kuin että olen nauttinut tästä viikonlopusta ehkä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Sain perjantaina murjotuksissani ennakkotehtävän koulua varten valmiiksi ja se on todella iso myrheenkryyni poissa hartioiltani. Sen kunniaksi päätimme miehekkeeni kanssa pitää kunnon mässyviikonlopun. Olemme aika nätisti molemmat olleet ostamatta kaupasta mitään hyvää, ja nyt päätimme, että tänä viikonloppuna saadaan mässätä. Minun kohdallani se tarkoitti pullaa ja kermavaahtoa, tortilla sipsejä ja dippiä sekä juustohampurilaisia. Oi om nom. Tehtiin viikonlopun aikana sitä mitä huvitti ja sunnuntain kruunasi viimeiset kulta-ajat challenge modeissa (Wowissa siis).
(Challenge mode = juostaan 5-man instoja aikaa vastaan)

Ralenia, Sendraco (minä), Grimfall (mieheke), Myyrämies ja Nunnaa

 Olen vaikka kuinka pitkään halunnut challenge settiä druidilleni ja nyt kun pääsin toisella kerralla mukaan, sain haaveen toteen. Kolme viikkoa siihen meni, kahtena iltana viikossa, eikä kyllä ollut mikään ideaali grouppi. Minä kuitenkin pelasin kisuna ja Nunnaa oli shadow priesti (=kaksi dotti classia). Loppujen lopuksi, kun aloitettiin vaikeammista, oli loppu instat helpompia ja osan sai juostua ensiyrityksillä :)

Mountitkin haettiin sitten samantien

Nyt sitten saakin hengata tässä setissä mielin määrin eikä miettiä mitä sitä laittaisi päälleen.

Käytiin vielä katsomassa jos olisi mountti tullut. No eihän se tippunut.

Minusta on suoraan sanottuna ihanaa tehdä paljon työtä jonkun asian eteen, ja sitten kun sen palkinnon saa, voi taputtaa olalle ja onnitella itseään.

Laitoin Tamagotchini pauselle muutamia kertoja, enkä nyt ole ihan varma, että sekosiko se siitä jotenkin. En nimittäin saa ostettua sille enempää ruokaa kun kaikki ovat sold out ja yleensä kun se menee kuudelta illalla nukkumaan, niin se onkin vielä nyt (kello puoli yhdeksän) hereillä vaikka kello tamassakin näyttää samaa aikaa. No, pitää katsoa jospa se olisi huomenna asettunut oikeaan aikaan. Tyttö tamastani tuli onneksi todella sievä :).

Coffretchi/Tamagotchi friends

Meidän koiranpentumme kanssa aika on sujunut aika railakkaasti. Ihan sisäsiisti se vielä ei ole, vaikka kovasti sitä yritetään opettaakin. Pentuja on välillä vain tosi vaikea arvioida. Välillä se pissii harvemmin ja joskus tunnin sisäänkin melkein kolme kertaa. Toinen koiramme Luffy on ottanut asian tosi hyvin, vaikka se yrittikin olla ruoka boikotissa ensimmäiset päivät (niin, kyllä ne herkut maistui). Ilona on selvästikin ihmisläheinen. Onneksi kasvattajalla oli paljon lapsia jotka pentujen kanssa touhusivat niin tämäkin tottui kaikkeen touhuiluun ja ihmisiin tosi nopeasti.

Serious business

Minusta on ihana katsella, miten nätisti koiramme leikkivät toistensa kanssa. Eniten Ilona ja Luffy tykkäävät juosta edestakaisin kämpässä. Luffy kyllä väsähtää nopeammin kuin Ilona ja yleensä sen jälkeen Iltsu lähtee etsimään leikkiseuraa muualta. Ensin se kyllä yrittää saada Luffya vielä touhuamaan, mutta sitten Luffy saattaa komentaa että "Ei nyt enää!" ja pentu kyllä uskoo.
On kyllä hirveän kiva huomata miten koiramme auttaa pentua kasvatustyössä, vaikka Iltsun korvat kyllä muuttuvat ihan liian usein koristeeksi, ja onhan tämä rotukin aika jääräpäinen. Silloin pitää vain itse olla jääräpäisempi >:D.

Vaikka en ole edes Tera cossiani saanut vielä valmiiksi, on jo pikkaisen kutkuttanut miettiä vuoden toista cossia.

Jo kauan sitten minua kiinnosti Dead or Alive 5 tappelupelin Kasumi. Olen aina tykännyt Kasumista hahmona, mutta ikinä minua ei oikein ole kiinnostanut cossata hänen alkuperäisiä pukujaan. Nyt sitten viimein, kun Doa 5 ilmestyi, ööh edellisvuonna? löysin sen THÖ puvun johon ihastuin hurjalla vimmalla. Lisäksi sisareni on aina ollut Ayane fani, niin hänen kanssaan pääsisi varmaan kuvailemaankin (sitä paitsi, hän onkin ottanut jo varaslähdön ja ostanut jo peruukinkin cossia varten >:D). Ainoastaan minua hieman pelottaa, että miten ihmeessä onnistun tekemään niinkin istuvan puvun?

Mä oon niin ninja pinja

Toinenkin asia mikä jänskättää, on löytää oikea materiaali pukuun. Sellainen joka on tarpeeksi matta. Kolmas asia on peruukki, sillä sitä en jostain syystä ole onnistunut löytämään vieläkään. Pitää pohtia ja kysyä paremmilta, että mistä he ovat hankkineet omansa. Neljäs mietityttävä asia on boobsien koko. Koska Doa tytyillä on aika.. hmm, suhteellisen hyvä kokoiset melonit, niin miten minä onnistuisin sellaiset hankkimaan? Siskoni näytti kyllä mielenkiintoisen tutoriaalin, jossa käytettiin apuvälineinä vain erikokoisia rintaliivejä, joten pitää jättää sekin mietintämyssyyn.
Kuitenkin, olen ihan senkin takia kiinnostunut tästä puvusta, koska en ole nähnyt tästä vain kuin yhden cossin. Täytyy selvästikin pitää tästä ihan oma brainstromaus sitten.

Näin lopuksi pitää vain sanoa, että olipa mukava viikonloppu ja nyt on sitten akkujakin ensi viikolle :). Onkos muilla cossaajilla jo cossi suunnitelmia tälle vuodelle?

Mitä se vapaa-aika on?

Kukapa olisi uskonut, että koulujen ennakkotehtävät vievät jopa niin paljon aikaa, ettei jää aikaa kirjoittaa blogia. No en minä ainakaan. Sellaista kuitenkin sattuu, mutta ehkä viikko sinne tai tänne ei ole vakavaa.

Kyllä täällä kovasti tehään juttuja

Ajattelin kirjoitella tällä kertaa vähän cossini edistymisestä (jota, kiitos ennakkotehtävien, ei juurikaan ole tapahtunut), sen vähäisen vapaa-ajan käytöstä ja leluista. Sellaisista kivouksista, kuin tamagotchit ja Monster high nuket.

Kyllä ne siitä lähtee

 Cosplay asuni, Teran pieni Elin, on tässä muutaman viikon aikana kehittynyt nihkeästi. Sain ruutukankaan värjättyä tummemmaksi ja aloitettua niitä thö korvia. Siinä se melkein sitten olikin. Yritin vääntää myös hanskoja, mutta jo aloittaessani oli epäilys koko hommasta. Olen viimeksi vuonna nakki yrittänyt tehdä druidi cossiini hanskoja ja neljännen epäonnistuneen parin jälkeen, nakkasin koko homman nurkkaan enkä halunnut edes nähdä mokomia epäonnistuneisuuksia. Nyt, sitten paremman kankaan kanssa aloin ompelemaan, mutta kuinka ollakkaan eihän noista tullut istuvat ollenkaan. Tässä vaiheessa totesin, ettei hanskojen tekeminen ole minun juttuni, joten lahjoitin valkoiset epäonnistuneet hansikkaani äidilleni tallihanskoiksi. Äidillehän ne sopivat käteen melkein täydellisesti. Melkein. Kävin siis ostamassa hanskat ihan kaupasta, ja aion tuunailla niistä oikeanlaiset.

Tasataakseen päivät, illat ovat tässä parin viikon aikana olleet aika touhukkaita. Olen viettänyt aikaani Azerothissa challengejen kulta-aikoja hinkaten ja raidaten. Nyt kun Wowin puoleinen lagi on taas hallinnassa, voi keskittyä ihan rauhassa heroic raideihin. Ihan vapaina iltoina en sitten ole jaksanut juurikaan mitään kehittävää tehdä.

Paketti

 Joskus joulukuussa kaverini linkkasi jutun tamagotcheista ja hirmuisat nostalgiavibat hyökkäsivät mieleen (tähän hätään minulla ei ole vanhoista ölleistä kuvia, mutta jos löydän ne taas niin varmasti kuvaan). Muistan hyvinkin silloin, kun minulla oli Dinkie Dino tamagotchi (lasken kaikki virtuaalilemmikit yleisnimen tamagotchi alle :D), eikä sitä voinut jättää edes kotiin koulupäivän ajaksi. Silloin meidän koulussa oli tamat kielletty ainakin tunnilla, ja minä punaisten haalarihousujeni taskussa sitä sitten tunnollisesti hoidin, toivoen koko ajan, ettei opettaja huomaa. Mutta huomasihan se. Olin todella tunnollinen pienen dinosaurukseni hoitaja, ja ensimmäisen kerran dinonen kuolikin sadan päivän (eli dino vuoden) ikäisenä vanhuuteen, mikä taisi silloin ollakin se pisin ikä mitä pystyi dino elämään. En muista oliko tämän seurauksena sitten, kun dinoni muuttui jonkin sortin vampyyriksi. Ihmettelin, että miksi veljeni dino oli aina t-rex ja minun oli kasvissyöjä, mutta ruokavalion syytähän se oli. Tykkäsin syöttää öllilleni mielummin kuppinuudeleita ja porkkanaa kuin kanaa (katsoppas vain, oma ruokavalioni tältä viikolta..). Kamala järkytys oli sitten eräänä päivänä, kun unohdin dinoni kotiin ja se oli sillä aikaa kuollut. Harmitti kovasti.
Dinkie Dino jäi ehdottomasti mieleeni parhaiten kaikista kolmesta omistamastani tamagotchista. Liekö se pyhä yksinkertaisuus ja suloinen ulkomuoto syynä vai mikä, en osaa sanoa. Myöhemmin sitten punainen Dinkie Dinoni koki onnettomuuden ja pikkusiskon pyyhkäisemänä molemmat, veljeni (sininen) ja oma tamagotchini tipahtivat täyteen ammeeseen, eivätkä sen jälkeen enää tietenkään toenneet. Rip.

Toinen tamagotchini oli joku sellainen vihreä, josta sai valita monesta lemmikistä itselleen sopivamman. Muistaakseni siinä oli ainakin pingviini, kissa, koira, apina ja avaruusolio. Se tama ei mielestäni ollut niin mukava kuin edellinen, eivätkä lemmikitkään olleet kovin söpöjä kun kasvoivat isoiksi. Positiivista kuitenkin oli, että lemmikin pystyi laittamaan talviuneen siksi aikaa kun haluaa ja niin taisi unohtua tämä tama sitten talviunessa lasivitriiniin.

Sain vielä muutama vuosi myöhemmin uuden Dinkie Dinon jonka äiti oli bongannut halvalla kaupasta, mutta en tiedä ikinä, että miksi se ei lähtenyt toimimaan. Mielestäni ohjeessa luki, että laite lähtee vähän lämpenemään ensin ja minuutin päästä näyttöön ilmestyisi muna. Tama kyllä lämpeni, muttei ikinä lähtenyt oikeasti käyntiin. En tiedä miksei se toiminut. Tarkistin nimittäin että patterit olivat oikein päin ja uudet eikä takana oleva resetti nappulakaan toiminut. Tämä siis jää ikuiseksi mysteeriksi.

Mietinpä siis, että olisipa taas kiva omistaa tamagotchi, kun edelliseni tosiaan ovat valitettavasti eläneet elämänsä, eivätkä enää toimi. Sitten, yhtenä arvaamattomana päivänä näin kaupassa nämä uudet Tamagotchi friendsit. Olen monta tamagotchia skippaillut ihan vain sillä, etteivät ne ole herättäneet minussa minkäänlaisia fiiliksiä. Tämän uuden kohdalla heräsi taas kiinnostus ja näin täällä nyt on yksi pikseli otus hengailemassa.

Äiti, vaavi ja miun Knighttchi

Ostin vaaleanpunaisen leopardikuvioisen tamagotchin jostain kumman aivopierusta. Alussa pääsi valitsemaan kolmesta munasta ja toivon kovasti, että omastani tulisi tyttö. Kuinka ollakkaan, munasta tietenkin tuli poika. Heti kolmen ensimmäisen päivänsä aikana poikavaihtoi muotoaan joka päivä. Ilmeisestikin oli vauva ikä, lapsi, teini ja viimein aikuinen. Omasta pojastani tuli Knighttchi. Ritari Reiska ei kerennyt kuin viikon oleskella, kun menin laittamaan sen treffeille. Ajattelin, että kiva kun saa kaverin, mutta morsion valinnan jälkeen tulikin häät ja vauva samaan syssyyn. Vauva kerkesi olla hetken aikaa vanhempiensa kanssa hengailemassa, kunnes vanhemmat ottivat ja lähtivät. Pysyvästi. Tällä kertaa tuli tyttö vaavi, ja toistaiseksi se onkin ihan sievä pieni pallo. Pian se jo muuttui pikku vauva Pinkbotchista Terupotchiksi. Toivon vain, että siitä tulee sievä tama (ei ananaspää kiitos :D), eikä heti tarvitsisi tehdä uutta vaavia sievemmän toivossa >:D (tiedän, kamalaa!). Kauheaa, kun varsinkin itsellä on haaveita, että minkänäköisen taman sitä haluaisi ja tietoa näistä ei ihan hirmuisesti tunnu olevan (lähinnä käyttäjien kokemuksia siis. Ehkä pitää etsiä tarkemmin).

Grauh

Tamoista siirrymmekin sitten nukkeihin. Yllätyin siitä, että Ever after High nuketkin olivat rantautuneet Suomeen, joten menin sitten ihmettelemään kauppaan, että minkäs näköisiä nämä ovatkaan sitten livenä. Kuvat eivät olleet vakuuttaneet juurikaan, eivätkä nuket näyttäneet mielestäni piirretyiltä esikuviltaan. Kaupassa kyllä mieli muuttui toiseen suuntaan, varsinkin vaatteisiin ihastuin. Ajattelin muutenkin ennen tsekkausta hankkia varmaankin Legacy Day Maddien, asu näytti kuvissa jo sen verran ihalta, vaikka yleensä Liisa Ihmemaassa teema ei ikinä juurikaan nappaa. Kuitenkaan tätä Maddieta ei ollut vielä kauppoihin tullut, joten jatkoin matkaani, josko uusia Monstereita olisi tullut jo Suomenkin puolelle. Menin itseasiassa etsimään Honey Swamppia, mutta uutta aaltoa ei ollut vielä tullut, mutta hyllystä löytyi jotain oikein mukavaa. Jane Boolittle.

Lemppari yksityiskohta: vyö

 Janella on ihastuttava ihon väri, kaunis lila ja salaa mielessäni mietin, että olisipa ihanaa omistaa kaksi josta toisen kustomoisi night elffiksi x). Yllätyksekseni Janella olikin tavallista enemmän jännyyksiä kuin normaaleilla nukeilla. Avatessani nuken laukun ihmettelin kolmea paperin palaa, mutta ajattelin ne vain propeiksi. Sitten otin laiskiaislemmikin tutkittavakseni ja yllätyin siitä, että se olikin pehmeää kumimaista muovia, eikä kovaa, mihkä on totuttu näissä lemmikeissä. Ohjeethan tunnetusti luetaan viimeiseksi ja minusta oli mielenkiintoista miten Boolittlellä oli ihan omat ohjeensa, eikä normaaleita Monsteri ohjeita irroitettavien palojen suhteen. Ohjeita ihmetellessä tuli selväksi, että Janen mukana tullut kävelykeppi olikin myös violetti tussi jolla oli tietenkin looginen selitys papereidenkin kannalta. Ohjeissa myös näytettiin, että papereita saa laitettua laiskiaisen selän viillosta sisälle. Jännää. Laiskiainen oli myös ensimmäinen lemmikki jota pidän nukkejen kanssa samalla hyllyllä (muista en juurikaan välitä, paitsi Venuksen kasvista), koska se pysyy Janen selässä kuin reppu.

kyllä se hyllylle mahtuu.. melkein.

 Kokonaiskuvallisesti Janen tyyli ei ensin oikein napannut vaatteiden osalta, mutta katseltuani yksityiskohtia tarkemmin jonkin aikaa, pidän kokonaisuudesta. Tykkään etenkin Janen kengistä ja käsikoruista ja olkapäiden siipikoristeita. Pidän myös siitä, että Janen meikki on paljon luonnollisempi kuin monella muulla monsterilla.

Meille myös tuli tässä viikonloppuna jotain erittäin suloista ;) (=myös yksi syy kiireeseen). Tiibetinmastiffi pentu Ilona. Ilonasta kerron sitten ensikerralla enemmän. Tässä maistiaiskuvat

Ja meidän toisen koiran Luffyn kanssa.