Winter is coming

Onneksi vielä on lämmin syksy. Tänä syksynä minulla tulee olemaan paljon tekemistä. Pitäisi järjestellä ensimmäistä kertaa halloween pippaloita, tehdä cossia, raidata, käydä harjottelussa, meikkailla siskon nukkea, käydä joka toinen ilta lenkillä, jne. Yleisin arki rutiinini menee niin, että lähden harjoitteluun, pääsen sieltä, teen ruokaa, kerkeän vähän aikaa chillailla ja joko a) valmistaudun raidia varten tai b) lähden lenkille. Raidien (btw, HFC 3/13 M) ja lenkin jälkeen olen yleensä ihan puhki ja  varsinkin raidien jälkeen pilkin sen verran, että saan iltapalan syötyä ja iltarutiinit tehtyä ja sitten takaisin pehkuihin. Ja toisto seuraavana päivänä. Siksi olenkin tosi iloinen viikonlopuista, että akkuja saa latailla ihan rauhassa. Yleensä kyllä pitäisi tehdäkin jotain, mutta jotkut viikonlopunpäivät menevät ihan vain siihen että olen enkä lähde suihkimaan minnekkään ylimääräiseen.

Soon!

Ylipäätään tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että Yukiconiin olisi tarkoitus päästä, mikäli onnistun nappaamaan lipun tästä toisesta erästä, joka tulee myöhemmin. Cosplay siihen olisi (tättärä räää!):

Valitsen sinut, Rin!

Love liven Rin. Rakastuin noihin ninja asuihin heti kun ne julkaistiin, ja ilmeisesti myös moni muukin, koska löysin Twitteristä ryhmän joka kaipaili muita hahmoja. Maki olikin jo mennyt, mutta Rin oli yksi jäljelle jääneistä hahmoista. Olen haaveillut Hanayon ja Rinin cossaamisesta ihan vain koska lyhyet peruukit on niin iisejä hoitaa ja pitää päässä. Rin on LL tytöistä neljänneksi lemppari, joten kävi hyvin. Olen muutenkin jo ennen harkinnut Riniä, koska Rinillä on mielestäni kivoja pukuja. Minusta oli tosi mielenkiintoista huomata, että muutama ilmoittautui ryhmässä tekemään tyyliin kaikille jonkin tietyn asun osan, että niistä tulisi mahdollisimman yhtenäisiä, mikä ilahduttaa minua ainakin suuresti. Nyt odotellaan tarkempia tietoja kankaiden laadusta, ja sitten tässä joku päivä metsästämään. Ihanaa on myös se, ettei tämä cossi ole ihan hirveän työläs, mutta toivon totisesti, että ompelukone suostuu yhteistyöhön tälläkertaa. Pitäisi huollattaa se, mutta viimeksi huollon jälkeen se sylki varmaan kaksi kuukautta sisuksistaan öljyä = valkoinen kangas nopeasti pilalla ja kaikki valkea värjääntyy vähintääkin harmaaksi.

Ilmoittauduin Zombies, Run! 5k virtual raceen. Ihan ensimmäistä kertaa jotain tälläistä teen, joten saas nyt sitten nähdä, että millainen kokemus tulee olemaan :). Tämän kautta tuli myös invi Rofflenet foorumille jossa voidaan hypettää ZR:ää ihan niin paljon kuin halutaan. Ihana tunnelma siellä ja kaikki tosi ystävällisiä ja iloisia. Törmäsin siellä myös sitten ihan ZR! 5k applikaatioon, joka periaatteessa olisi pitänyt pelata ennen perus Zombie Runia. 5K applikaatiossa nimenomaan harjoitellaan, että pystyttäisiin juoksemaan se koko viiden kilsan lenkki. Koska kuulin, että siinä saa tietää vähän lisää hahmoista sun muuta, niin hain moisen playstoresta. 5K:ssa on kahdeksan viikon harjoitteluohjelma, jonka pitäisi tosiaan valmentaa siihen, että se koko viiden kilsan lenkki tulee juostua. Koska en vieläkään pysty yhteen putkeen hölkkäämään koko lenkkiäni, niin totesin tämän hyväksi harjoitteluksi. Eilen sitten tein kaksi ensimmäistä 5K missionia putkeen, koska yksinään nämä ihan alun tehtävät eivät tuoneet haastetta. Varmasti olisivat olleet haastavampia silloin kun aloitin ZR:n käytön. Mutta tosi hyvää harjoittelua varmasti, kunhan pääsen siinä applikaatiossa pisteeseen jossa nyt olen. Tosi mukavaa yleisesti huomata, että itse on kehittynyt ^^. Aion tehdä niin, että joka toinen kerta teen normaalista Zombies, Run! appista missionin ja joka toinen kerta ZR 5K:sta. Näin pääsen nauttimaan harjoittelu harjoittelusta ja myös tarinasta. Tätä on varmaan turha sanoa, mutta rakastan Zombies Run!ia ihan älyttömästi. Tuntuu hyvältä olla Runner 5, ja hahmot ovat tosi ihania ja uskottavia. On tosi kiva pitää itsestään huolta kun on tälläinen appi joka motivoi niin paljon. Ottaen vieläpä huomioon sen, että yleensä olen inhonnut liikuntaa, koska siitä tuli paha olo, se sattui ja oli ällöttävää olla hikinen. Tuntuu vain niin uskomattomalta huomata miten paljon on pelkkä hengittäminen ja hölkkäilyjen pituus on kehittynyt. Painon tippumisesta en välitä, koska lihakset painavat myös aika paljon, mutta jos onnistun kiinteytymään ja kaventumaan vähän fiksumpiin mittoihin, ei sekään ole pahaksi :). Harmi vain, etten tiedä ketään tuttavapiiristäni, jolla olis tämä appi ja olisi yhtä innoissaan siitä. Olisi niin hauskaa, jos olisi joku jonka kanssa jutella missioneista ja hahmoista. Mieheke totesi, että kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, mutta hän ei voi polviensa kanssa millekkään hölkkälenkille lähteä.

Hanayo, sinua varten aion yrittää!

Ylipäätään olen släkkäillyt love liven eventtien kanssa viimeisen Maki eventin jälkeen. Honokasta sain juuri ja juuri napatuksi yhden kortin ja Umi eventin kanssa en edes jaksanut vaivautua (kuulemma korttikin oli aika heikko, joten en jäänyt juurikaan mistään paitsi), koska desync ongelmat ottivat päähän. Minun piti tehdä 10+1 nosto tämän Umi eventin jälkeen, mutta huomasin, että seuraavaksi olisi Riisi Jumalatar eventti, eli Hanayo. Hanayo eventtiin aion ehdottomasti panostaa, joko tier yhteen tai kahteen. Synkki ongelmatkin tuntuivat helpottavan tämän Umi eventin päätyttyä tai sitten vain kuvittelen niin. Sen sijaan, etten saanut edes sitä yhtä kopiota Umista, peli päätti selkeästi lohduttaa (jos siis oikeasti olisin halunnut sen Umin) ja laittoi minut tuhlaamaan 10k friend pointseja, että saisin sen uuden N kortin ja antoi sen sijaan varmaan viisi R Umia peräkkäin! Kivaahan olisi ollut jos minulla ei olisi ollut niitä kaikkia R kortteja jo valmiiksi. Varsinkin kun Snow Halation setistä vieläkin puuttuu aika monta korttia.

Zeron mukana tulevat jutut

Preorderasin tämän Snake figuurin miehekkeelleni salaa, hihi :D. Mieheke on ollut MGS fani niin kauan kuin muistan ja myönnämpä itsekin, että kyllä ovat kivoja pelejä. Hitsit kun se Quietin hyminä on pyörinyt päässä varmaan kolme päivää peräkkäin. Kiva korvamato. Quietia voisi olla kiva cossata, jos olisi vähän paremmassa kunnossa. Tosin sukkisalkkari alaosa on vähän.. No hmm. Tänään itseasiassa pitäisi figu hakea postista, hihi. Siitä pistän varmaan erikseen kuvia seuraavaan postaukseen.
Preorderasin myös Project Zero 5: Maiden of Black Waterin gamestopista. Kivaa, että niinkin läheltä saa sitten julkaisupäivänä käydä omansa hakemassa. Siinä onkin sitten pelattavaa. Ja koska LE niin siinä tuleekin kivoja juttuja mukana. Ja vaikka on LE, niin ei se kyllä juurikaan enempää maksa kun normi pelitkään, Jei!

Kävimpä myös katsomassa pikkusiskon kanssa Inside Out leffan ja vaikka oli tosi kiva ja hauska, niin sai monessa kohtaa kyllä pidätellä kyyneleitäkin ;_;. Tämän hankin kyllä varmasti omaksi kun ilmestyy. Hyvin pystyi samaistumaan Rileyhin, koska itsellänikin oli samassa iässä muutto edessä (muutenkin tuli muutettua tosi useasti lapsena) ja tuntui että muutuin iloisesta höhelöstä lapsesta synkäksi ja kuoreeni sulkeutuvaksi. Leffa pisti tosi monia mietteitä pyörimään päähän ja pohtimaan omia fiiliksiäni miten erilaiseksi ne ovat lapsuuden yksinkertaisuudesta muuttuneet monimutkaisemmiksi. Jännittävää. Lempparihahmojani olivat Ilo, Pelko ja Inho. Inho ja Ilo varsinkin :D. Löytyi myös tälläinen mielenkiintoinen artikkeli elokuvasta, mutta se hieman paljastaa myös elokuvasta juttuja http://nyt.fi/a1305981598279   että ihan omalla vastuulla.

Until Dawn

Kerron tässä pelistä, jota mieheke ja minä pelailimme tässä jonkin aikaa sitten. Tämä on hyvin lyhykäinen ja suht spoilerivapaa pohdinta, joka käsittelee peliä ympäripyöreästi.

Pelissä kahdeksan nuorta palaavat takaisin samalle vuoristomökille, jossa tapahtui vuosi sitten onnettomuus joka johti kahden sisaruksen menehtymiseen. Pian mökillä ja sen ympäristössä alkaakin tapahtua kummia juttuja ja kohta koko yö kääntyykin pahemmanluokan painajaiseksi. Pelissä pelataan tunneittain illasta aamunkoittoon. Pelissä ohjaillaan vuorotellen eri hahmoja pelin kappaleiden mukaan. Se mikä pelistä tekee mielenkiintoisen, on valintojen mahdollisuus. Pelissä on "perhosvaikutus" joka tarkoittaa sitä, että omat valintasi vaikuttavat lopputulokseen. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Joskus valinnat myös pitää tehdä nopeasti, joten hyvät refleksit ovat aina plussaa (nimimerkillä, anteeksi Matt, emme olleet tarpeeksi nopeita). Pelissä löytää myös toteemeita, joista saa kurkkausen siihen mitä mahdollisesti on tulossa, niin hyvässä kuin pahassa. Kuitenkin se, että tapahtuuko toteemin ennustus on pelaajasta itsestään kiinni.

 Kun aloin pelaamaan tätä peliä, en yhtään tiennyt mitä odottaa. En ollut lukenut arvosteluja, enkä katsellut trailereita etukäteen. En tiennyt, montako näistä nuorista jäisi henkiin ja mikä juonenkaari pelissä olisi.

Keskusteluvalintoja

Pelatessa peliä tuntui, kuin olisi seurannut elokuvaa, sillä hahmojen liikkeet ja ympäristö oli toteutettu hyvin ja uskottavasti peliin. Tunnelma pelissä on suurimmaksi osaksi aika jännityksellä latautunut. Pelissä oli monin kohdin perinteisiä pelotteluja, mutta myös valitettavan paljon jumpscareja. Tuntui muutenkin, ettei peliä ollut tarkoitettu pelattavaksi useita tunteja peräkkäin, sillä kappaleiden välissä tuli joka kerta "mitä viimeksi tapahtui". Lisäksi usean pelitunnin jälkeen alkoivat liian monet jumpscaret hieman puuduttaa, kun osasi jo hieman odottaa mitä on tulossa. Pelissä on myös kohtia, jotka keräävät tietoa siitä, mitkä asiat pelottavat juuri sinua annetuista vaihtoehdoista eniten ja peli räätälöityy sen mukaan.

Jessica ihmettelee että näkikö jotain

Pelattuamme pelin loppuun, selvisi netistä kaivamalla, että kaikki hahmot voi pelastaa, mutta kaikki hahmot voivat yhtälailla kuollakin. Ensimmäisellä pelikerralla, mitään kohtia ei voi pelata uusiksi, joten jos kämmäät ja joku kuolee sen takia, on se hahmo sitten sillä kerralla sitten mennyttä kalua. Me onnistuimme pelastamaan kolme hahmoa kahdeksasta ensimmäisellä kerralla, Miken, Samin ja Jessican. Kun pelin on pelannut läpi, voi sen jälkeen pelata kaikki kappaleet haluamassaan järjestyksessä läpi. Eli jos kämmäsit jonkun hahmon kanssa, voi kokeilla jos onnistuisi pelastamaan sen uudella pelikerralla.

Pelin hahmot on mallinnettu oikeista ihmisistä

 Pelissä on aika paljon keskusteluja, joissa lähes kaikissa voi vaikuttaa. Tämä vaikuttaa hahmojen välisiin suhteisiin, ja minulla ainakin itselläni siihen, että kuinka paljon hahmosta pidän ja kuinka kovasti haluan että hahmo pysyy hengissä. Varsinkin alussa tuntui, että keskusteluja oli vähän liiankin paljon ja tekemistä vähemmän, mutta peli tasapainottelee tekemisen ja puhumisen välillä loppujen lopuksi hyvin.

Hahmosuhteita ja tietoja hahmon luonteenpiirteitä. Mittarit voivat vaihdella valintojen mukaan

Tällä pelillä on läpipeluu arvoa, sillä hahmojen pelastamisen lisäksi voi keräillä puuttuvia esineitä, mitä saattoi huomaamattaan skipata ensimmäisen pelikerran aikana. Huomasin muuten katsoessani muiden pelaamista netistä, niin osa kohtauksista on erilaisia ja toisia ei itselläni edes ollut. Tilanne oli myös päinvastainen, pari kohtausta mitä itsellä oli, ei ollut välttämättä toisilla pelaajilla. Mielenkiintoista.

Pelissä siis kohtaukset vaihtelevat valintojen mukaan ja niitä on paljon, mitä yhdellä pelikerralla ei voi nähdä. Ensimmäisen pelikerran voi siis pelata vaikka ihan omien vaistojen varassa, että mikä valinta tuntuisi mihinkin kohtaan parhaalta ja toisella kerralla vaikka päinvastaisesti. Osasta kohtauksista tosin huomaa, että ne ovat niin sanotusti "canon", sillä joissain jälkimmäisissä kohtauksissa saattaa jäädä jokin kohta kokonaan huomioimatta. Meillä esimerkiksi Ashley ja Sam lähtivät yhdessä liikkeelle lopussa päin peliä ja kun tiet eroavat, ei Sam huomioi ollenkaan Ashleyn puuttumista. Canon kohtaus pelille siis olikin se, ettei Ashley lähde Samin kanssa.

Ylipäätään peli on minusta ehdottomasti kokemuksen arvoinen, vaikkei mikään täysin ihmeellinen ja uniikki olekaan.

Kuin kaksi marjaa?

(Jahas, pitäisi varmaan vaihtaa kesätaustakuva muuhun :D)
Ei, minulta ei ole tulossa Tracon postausta, kuten osa twitteriä seurannut tietääkin jo, etten päässyt kyseiseen tapahtumaan matkaan osuneiden mutkien takia. Yksi niistä mutkista oli esimerkiksi se, että hotelli oli failannut huonevaraukseni kaksi kertaa (ensimmäisen huomasin heti varauksen ilmoituksessa ja toinen selvisi vasta valitettavasti siinä vaiheessa kun peruutimme hotellivarausta). Jne jne. Kalistaa toivottavasti pääsen ulkoiluttamaan jossain vaiheessa jossain muualla ja aion ehdottomasti käydä kuvaamassa sitä. Helpotuksekseni voin ainakin sanoa, että nyt sitten pääsee korjailemaan niitä kohtia ihan rauhassa ja ajan kanssa, joiden kanssa piti vetää mutkat suoriksi (toisin sanottuna, ne jutut joihin en ole tyytyväinen).

Mutta itse aiheeseen. Kuinka moni tietää, kuka on Kaito Kid? Osalle varmaan sanoo jotain, toisille ei mitään. Kaito Kidhän on siis Salapoliisi Conanistakin tuttu mestarivaras jolla oli jopa lyhyt oma manga ja anime sarjakin, Magic Kaito. Miten tämä liittyy mihinkään? Päästään kohta siihen.

Entäs kuulostaako Professori Moriarty tutulta? No varmasti useat tunnistavat. Entäs kuinka monella herättää ajatuksia, jos sanon, että Moriarty on tässä aiheessani violetin värinen koiraeläin?

Aihehan oli tällä kertaa "kuin kaksi marjaa" ja olin tämän havainnon tehnyt jo joskus hyvin kauan sitten, mutta muistui mieleen vasta kun katsoin taas pitkästä aikaa Sherlock Koira -sarjaa. Silloin joskus huomasin, että ompas muuten Moriarty ja Kid tosi saman näköisiä, joten ajattelin tehdä vertailun näistä lirppuvista loistoveikoista (anteeksi, luin Harry Potteria viimeksi ja eivät nämä oikeasti lirppuvia loistoveikkoja ole). Arvioni Moriartystä perustuvat siis Sherlock Koira -sarjaan (suomidubbi, eli vain 13 jaksoa) ja Kaito Kidin kohdalla Magic Kaito -mangaan ja satunnaisiin esiintymiseen Salapoliisi Conanissa.

Aloitetaampa vaikka ulkonäöstä. Ylhäällä vasemmalla Kaito Kid ja oikealla Professori Moriarty. Moriartyllä ja Kidillä on hyvin samankaltainen vaatetus, joka ihan ensimmäisenä silmään pistikin. Molemmilla on valkoinen puku päällä ja sen kanssa pitkä viitta harteillaan. Molemmilla on myös monokkeli ja korkea silinterihattu. Isoin eroavaisuus tietenkin ulkoisesti on se, että Moriarty on koiraeläin ja Kaito Kid ihminen. Toinen eroavaisuus on hahmojen iät. Siinä missä Kaito on selkeästi teini-ikäinen, on Moriarty jo hyvin kypsän näköinen viiksineen ja silmäpusseineen. Kid myös käyttää kravaattia, kun taas Moriarty rusettia, mikä kertoo, että Kid on ehkä hieman enemmän tältä vuosituhannelta (kyllä se taitaa olla niin, että tänä päivänä käytetään enemmän krakoja kuin rusetteja, eikös?).

Eikös Kidin isässä olekin aika paljon samaa näköä kuin Moriartyssä?

"Saisiko olla tilkka sherryä?"

Kaito Kidillä ja Moriartyllä on samankaltaiset intressit. Molemmat ovat omissa sarjoissaan aarteiden perään ja varastamalla saadaan yleensä se mitä halutaan. Kidillä on paljon isänsä jättämää varastelutekniikkaa hallussaan ja Moriarty kyhäilee niitä itse. Kaito Kid on selkeästi sooloilija kun taas Moriarty luottaa suunnitelmissaan apureihinsa Smileyhyn ja Toddiin. Kid ja Moriarty ovat herrasmiehiä molemmat. Moriartyllä herramiehisyys tosin loppuu yleensä siihen kun juoni menee pilalle ja pitää päästä nopeasti karkuun. Yleisesti ottaen Kid ei halua kenekään satuttavan itseään keikoillaan, kun taas Moriarty toisiaan on aika julmakin (mm. jakso "Pikku asiakas", jossa Moriarty mielellään päästäisi kolikkokoneen korjaajan hengiltä, jos vain olisi saanut siihen mahdollisuuden).

Todd, Moriarty ja Smiley pakosalla

Vaikka Kid yleensä sooloilee ja Moriarty työskentelee omassa tiimissään, on molemmilla yksi hauska tapa jonka huomasin samaksi. Jos on tarvetta jättää rikospaikalle kirje etsivälle, löytyy molemmilta lähes samanlaiset signature kuvat. Molemmista kirjeistä löytyy kuva hahmosta silinteri ja monokkeli päässään. Hassua, eikö? Molemmilla mestarivarkailla on myös vastakohtinaan mestarietsivät. Kidin vastakohta on Shinichi Kudo ja Professori Moriartyn vastakohta on tietenkin Sherlock Holmes.

Kidin allekirjoitus

Rouva Hudsonin kidnappaus :D

Molemmat tuotannot suurimmaksi osaksi jaappanin maalta (Sherlock koira taitaa olla japanilais-italialainen animaatio?), joten hyvin mahdollista, että samoja inspiraation lähteitä on. Kaito Kidin esikuvaksi ainakin mainitaan jossain Arsène Lupin.
Mielestäni nämä kaksi herraa muistuttavat toisiaan hyvinkin paljon ulkonäöltään ja kiinnostuksenkohteiltaan, mutta luonteissa tulevat erot enemmän vastaan.

Ai niin, piti jo edelliseen postaukseen laittaa se twitteri linkki.  https://twitter.com/Ikilumi

"Meniköhän tämä nyt ihan oikein?"