keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Nukkekuvia

 Moikka, vähän ollut hiljaisuudessa tässä, blogi ei ole ollut ekana mielessä. Nyt eletään jo joulukuuta, hui, mutta tässäpä muutama postaamaton nukkekuva Silwenistä ja Farosta. Kesältä, heh. Silwen on vähän hankala. En saa sitä oikein toimimaan. Kokeilen tehdä itse parit silmät tuolle ja varmaan uuden meikin, ehkä sitten vähän alkaisi tasottua. Tuo 09:n suu jostain syystä vähän häiritsee joistain kulmista, tekisi mieli muokata vähän erilaiseksi. Olen nähnyt monta 09 joiden suut on kustomoitu kivasti.


Halusin että nuo keltaiset silmät olisi toimineet, mutta en vaan saa niitä toimimaan




Kokeilin eri peruukinkin kanssa, muttah..

Farolle jossain kohtaa tein uuden paidan ja hän sai uudet lenkkarit. Pitäisi vähän aktivoitua tuossa nuken vaatteiden tekemisessä, nuo pojat voisivat haluta uudet housut. Faro kuitenkin on söpskä vaikka mietinkin ihan kuituperuukin hommaamista. Se tosin jää nähtäväksi että milloin semmoinen voisi tapahtua. Postasin vissiin yhden ainakin Instagramiin. Juuri tällä hetkellä mulla on pieni some tauko.


Kuvat on otettu meidän notskipaikalla :)


Faro on niin söpskä!


tiistai 12. lokakuuta 2021

Pehmoleluni

Tässä postauksessa esittelen pehmoleluni ja kerron vähän, että mistä ne ovat tulleet minulle. 

Pehmolelukokoelmani on lapsesta saakka ollut suht suuri. Otin äitiltä ne tärkeimmät mukaan ja aikuisiällä on muutama uusi liittynyt kokoelmiin. Lajittelin nämä mielestäni kuten loogista olisi pienempiin laumoihin :D.

Ensimmäinen ryhmä, pokémon. Aloitan nämä aina vasemmalta oikealle. Ekana on Eevee jonka hommasin muistaakseni jostain Cosvisionista. Tykkään miten iso ja pehmeä se on. Seuraavana on siskoltani synttärilahjaksi saatu söpöily Sylveon. Sylveon (varsinkin shiny) on mun lemppari pokémon :). Seuraava Sylveon ja siitä ekaan pikachuun asti on miehen tuomia söpöyksiä siltä ajalta kun hän työskenteli gameshopissa. Tuo moikkaava pikachu oli meidän eteisessä moikkailemassa vähän aikaa. Sen vieressä on detective pikachu, jota en olisi välttis itse valinnut, mies toi senkin minulle, mutta ihastuin siihen ajan kanssa, kun spookyistä tummista silmistä pääsi yli :D. Se istui kauan tietokoneeni vieressä, mutta muutti sohvalle muiden kanssa kun näitä kuvia otettiin. Reunimmainen chubby pikachu on puhuva ja liikkuva pikachu jonka ostin joskus sadalla markalla. Se menee vähän samaan kategoriaan kuin tamagotchit. Etummaisen mewtwon ostin joskus aikanaan ja Meowth ja pikku pikachu ovat olleet niitä ärrältä ostettavia pokémoneja joilla oli sisällä karkkipussi.

Sekalaisten ryhmä. Tässä ryhmässä on kaikki jotka eivät oikeen sopineet muuhun ryhmään. Ekana on random sammakko, en yhtään muista mistä olen saanut sen. Ehkä synttärilahjaksi, joku W.i.t.c.h.:in Will referenssi tai jotain (meillä on Willin kanssa sama synttäri päivä, muistan olleeni siitä ihan ihastuksissani)? Sitten on Denver, tulee juu siitä lapsuuden animaatiosta, Denver the last dinosaur tjs. Muistan että ostin sen kun oltiin sukulaisien kanssa kaupungilla. Siellä olisi ollut isompiakin versioita, mutta tykkäsin tästä. Miehekkeen Grumpy cat. Sitten minun lammas, hienosti nimeltään Lampi. Tbh, olin lapsena tosi huono keksimään nimiä millekkään, tulee myöhemmin vastaan tässä postauksessa toinen esimerkki :'D. Lampi oli minun ihka eka pehmoleluni, hyvin on kestänyt vauhdissa. Sillä ennen oli sellainen harlekiini(?) kauluri, mutta se katosi jo ajat sitten. Tässäpä muuten eräänä päivänä harjailin pehmolelujani lemmikkikarstalla, nyt ne ovat tosi pörheitä. Kannattaa kokeilla, saa pehmolelut ihan uuden elämän. Eturivissä on Alfred J. Kwak. Sillä oli punainen kaulaliinansa, joka kyllä katosi silloin joskus lapsena. Myöhemmin Luffy puraisi Alfredilta silmän. Aika monien pehmolelujen silmät olivat Luffyn mielestä varmaan tosi hämärät ja piti pureksia irti. Lopuksi jokin angry bird. En muista mistä hän saapui, ehkä joululahjana pikkusiskoltani?

Seuraavaksi puput. Näistä lempparini oli tuo valkoinen keskimmäinen. Meillä oli niitä kaksi, mutta en tiedä mihin se toinen katosi. Serkuilla oli myös tuommoiset samanlaiset. Tältä Luffy pureksi nenää ja korjasinkin sitä vähäsen tähän kuvaan ja suuta joka oli alkanut repsottamaan. Lilalta puuttuu nenä, mutta olen miettinyt että tuon pinkin ja lilan voisi kustomoida söpömmiksi, lähinnä siis lisäämällä niille jotain härpäkkeitä, kuten rusetteja tai laukkuja. Se projekti jäi toistaiseksi vähän kesken. Keillään näistä ei ole tainnut olla muita nimiä kuin pinkki pupu tai lila pupu. Taitavat olla synttärilahjaksi saatuja lapsuudessa. Muistan että näillä en erityisemmin ehkä leikkinyt, taisivat olla enemmän unikavereita.

Nallet sitten. Ekana on Taa, mammani virkkaama. Siskolleni mamma virkkasi Titin koska hän halusi Titi-nallen. Niimpä siis meillä on Titi ja Taa. Molempien pehmot muuttaneet mukana meidän aikuisuuden kotehihin. Näillä kyllä leikittiin tosi tosi paljon. Seuraavaksi keltainen 'halinalle'. Ilonalle taisi olla hänen nimensä. Oikeasti tämä on veljeni eka pehmolelu jonka adoptoin kun veljellä alkoi pentuna kokeilunsa että mitä kaikkea materiaalia puukolla voikaan leikata. Luffy pureksi tämänkin nenän ja silmän. Itse tykkäilen korjailla leluja jos niitä vain pystyy. Tämä vieressä oleva jääkarhukin oli isoveljen jonka myöskin adoptoin. Tällä on hassusti jotenkin nenä vinossa, mikä minua vain naurattaa. Tykkäsin tälläkin leikkiä paljon. Ruskea nalle on Samin joku con ostos. Sitten on Mutrunalle, ihan legit halinalle ja sen vieressä panda.

Koirulit. Vasemmalla on oma Hopeanuoli hahmoni Mei, jonka siskoni teki minulle eräänä joululahjana (postasin siitä varmaankin joskus). Sitten on 'isokoira'. Tämäkin koira oli monessa leikissä mukana, aika vekkuli tuo surku ilme. Seuraavaksi on naali jonka ostin espanjan lentokentällä jostain national geographic myymälästä. Sillä on kaulassaan tölkin avaajista tehty koru. Nuo tölkinavaajat olivat 'valuuttaa' meidän viime halloween juhlissa (josta minulla ei taida olla postausta koska.. no silloin tapahtui sellaisia paljastuksia joista en mielellään tarinoi tällein julkisesti ja jonka takia on vähän hömelön tuntuista ehkä järjestää enää halloween bileitä. Siis pari erosi näin lyhykäisesti). Sitten joku husky pehmo jonka otin espanjaankin mukaan. Sitten on Kati, minun Snoozems koirani. Ehdoton lemppari heti Lampin jälkeen. Toivoin tätä lapsena KAKSI vuotta (lapseksi tuommoinen aika on kyllä jo hurja). Sitten sain sen viimein joululahjaksi ja leikin sillä naapurin bestiksen kanssa jolla oli nalle versio. Naapureilla oli valmiina semmoinen mini versio siltä varalta jos en olisikaan saanut tätä xD. Katilla oli semmoinen keltainen unirätti jonka leikkasin pois. Minulla oli myös semmoinen 'tiedemies' hetki jolloin leikkasin melkein kaikilta pehmoleluiltani pienen tupon karvaa pois ja teippasin vihkoon. Kati ei ole poikkeus. Harmittaa vain, että kerran äiti laittoi sen pesukoneeseen ja sen pussit, joissa lienee ollut hiekkaa sitten menivät rikki ja sillä on nyt vähän missä sattuu ne hiekat kehossaan. Ehkä joskus uskaltaudun avaamaan sen ja korjaamaan homman, ehkä en. Sen vieressä on toinen koira, jonka nimi on myös 'isokoira'. Minulla oli myös monta 'pikkukoiraa' ettäh.. Sillä oli myös hauska aina leikkiä. Sitten tämä perhoskoira jonka sain tosi pienenä joululahjaksi. Tämä kertoo 'parhaista' nimeämistaidoistani... elikkäs, kröhöm, olisin halunnut nimetä sen Jeesukseksi (vaikka en ole kovin uskovaisesta perheestä), koska joulu, mutta äiti sanoi että ei, parempi niin :'D. Siltä oli Luffy syönyt nenän ja silmät joten ompelin uuden nenän, lisäsi kukkasen ja ehkä joku päivä ompelen sille uudet silmätkin.
 

'Ihmismäiset'. Love live Rin ja Nico oli joskus jostain conista ostettu, eri coneista tosin. Ne taisivat olla vähän ennen kuin mun rakkaus Love liveen hiipui (mikä toisto content ja mitkä ohukaiset hahmot). Rin oli ekana koska se näytti söpöltä ja Nico koska main. Nykyään vain ajattelen ne söpöstelijöinä. Tuo apina on pienempi Little monkey lost (?). Siskolla oli se semmoinen isompikokoinen. Sitten on chobitsista tuo.. noh, en katsonut Chobitsia kauheen tarkkaan silloin aikoinaan. Olen miettinyt tämän myymistä usein, mutta onhan se söpö. Sitten Tehotyttöjen Poppana. Kaverilla oli Papu ja siskolla Pipa ja leikittiin näillä yhdessä. Itse olin suruissani että Poppana kuvattiin aina noin vihaisen näköisenä.

Blizzard kokoelma. Pachimarin sain joululahjaksi eräänä jouluna. Tästä horde pehmosta en muista mistä sen sain, Samilta varmaan kuitenkin. Pepe tilattiin pelikaverini kanssa yhdessä. Tykkään näistä paljon.

 

Kaviokkaat tai jotain. Lampaat molemmat on coneista, samoin kun alpakkakin. Minusta ne on ihania! Yksisarvinen on nimeltään Aamu. Siskollani on lila yksisarvinen jonka nimi on Ilta. Ostettiin ne joskus silloin Särkänniemestä :). Alpakasta seuraava on harmaa heppa jolle ompelin uudet silmät (syy sama kuin edellisillä). Tällä en ihan kauheasti leikkinyt kun se ei pysynyt pystyssä hyvin itsekseen. Sen vieressä on peura jollainen oli myös siskollani, minusta ne ovat tosi kauniita. En tosin muista onko tämä minun vai siskoni peura, nappasin sen äitiltä jossain kohtaa. Eturivissä on vissiin joku Lalaloopsie heppa. Tykkään ihan hirmuisesti Lalaloopsie estetiikasta. Sitten on tosiaan yksi lammas ja sen perään possu nimeltä Reginald. Muistaakseni olen sitä myös Babe nimellä kutsunut. Reginald nimi tulee kun Babar jaksossa oli joku villisika, rouva Rataxeskseen lemmikki. Tämä on yksi lapsuuden lemppareistani.


 
Tässäpä koko konkkaronkka. Pepe ja angrybird elävät kirjahyllyssä, nämä muut makkarin sohvalla johon voi mukavasti kaatua lukemaan. Osalla näistä on kunnostusprojekti vähän kesken, mutta muuten kaikki on ainakin harjattu jossei muuta :).

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Minifee Luha

 Huuh, tässä olisi muutama postaus ollut tätä ennen, mutta en malttanut olla postaamatta :). Mulle siis saapui 21 syyskuuta, eli 'bouttia rallaa pari viikkoa sitten mun ihka ensimmäinen minifee! En ollut ennen tilannut Fairylandilta, joten sekin uusi, mutta super helppo kokemus. Niiden uusilta sivuilta oli helppo seurata tilausta. Olen siis minifeestä haaveillut melkein harrastuksen alusta lähtien. Alun perin suosikkini oli Shushu mutta haaveilu sitten jäi. Tosin olen vihkooni kirjoitellut muutamat kerrat paljonko tilaus olisi maksanut. Sitten lähempinä vuosina ihastuin Aliciaan. Sen hankkiminen olikin suht lähellä ja ajatuksissani aina aika ajoin. Mutta sitten tänä kesänä ihastuin Luhaan. Se ei ole tyypillisesti sen näköinen naaman mittasuhteiltaan jonka hankkisin, mutta tykkäsin stock lookista ihan hirveästi. Sitten päätin, että no joo, elämä on lyhyt, miksei nyt hommaisi minifeetä kerta olen semmoisesta pitkän aikaan haaveillut. Pohdin hetken Rensin, Luhan ja Alician välillä, mutta tiputin Alician ja Rensin listoilta, koska ne tuntuivat olevan liian söpöjä omaan makuun. Tilasin siis Luhan jossain heinäkuun alussa.

Hienot blurrit. Yllätyin oikeastaan miten pieni tuo boxi oli verrattuna noihin Dollmoren boxeihin

Helia inspectaa

Ohje vihkonen, joka kyllä on kätevä jos pitää stringata uudestaan ja CoA

Tää on kyllä kätevä systeemi tuo vaahtomuovi. Ei kolise osat keskenään
 
Nakupelle. Tämä on se uusi versio active linesta, tykkään tämän ulkonäöstä vanhaa enemmän

Mukana tulivat 14mm siniharmaat silmät. Unohdin miten kiva on saada ilmaiskamaa :D

 Maalasin tämän tytön kädet ja jalat, ja sitten tosiaan vasta eilen tein meikin. Oli mukavaa että minulla oli varastossa tälle jo peruukki ja silmät, eikä niitä tarvinnut edes miettiä.

Tässä valmis tuotos. Hänen nimensä on Kelppi, niinkuin se hevosen näköinen otus joka vetää ihmisiä veden alle. Huomaan että tuo toinen silmä on vähän vinossa kuvassa ja peruukki myös. Otin nämä kuvat aika nopskaa. Meikissä yritin vähän erilaista tyyliä, mutta valaistus oli vähän huono, joten nyt varsinkin huomaa että tuota sinistä "varjoa" on vähän liikaa suun vieressä. Mutta ei se nyt minua itseäni kauheasti häiritse. Maalaan nuo kädet ja jalat vähän paremmin joku päivä.


Henkilökohtaisesti en yhtään ihmettele miksi ihmiset ostavat Minifeen. Näitä on tosi helppo käsitellä ja ovat kevyitä kuin mitkä. Tuollaista on mukava kanniskella hankaliinkin kuvauspaikkoihin. Tuon pitsiasian ompelin tänään ja lisäilin siihen vähän tuollaisia reikäisiä simpukoita. Voi olla että teen Kelpille jossain kohtaa jonkun hiuskoristeenkin.



Mietin jos pääsisi rämpimään sinne yhdelle mini lätäkölle joku viikonloppu tätä kuvaamaan. En tosin tiedä onko se enää siellä.


Inspiraation meikkiin otin Luhan limited version kuvista. Tämän kulmakarvoista kyllä tuli hieman pehmeät verrattuna alkuperäiseen ideaani, mutta eipä se minua hirveästi haittaa.


Helia tuli ulos samalla kun kuvailin. Häntä pörhöllä kun ihmetteli eka että mitä kyykin siellä takki kahisten, mutta kun näki että se olen minä itse niin ei jännännytkään. Tyty on kyllä tosi nätisti valjaissa. Helia oli myös kotona yksinään, mutta hyvin sillä on mennyt. Huomasin että tytylle on mukavampi että radio on päällä, niin ei kaikki talon risahdukset ja narahdukset pelota. Helia on tullut viimeöinä viereen nukkumaan (tai päälle xD), ehkä makkarissa on lämpimämpää tollein vieressä oleskeltuna (muuten siellä on aika mukavan viileää). Tosin nyt se on keksinyt jonkun jutun että mun tukkaa voi mussutella ja leipoa samalla. Yöllä. Kun nukun. Viimeyönä tukkani oli letillä tosin, mutta tyty tuli olkapäälle/kaulalle/korvan juureen nuuhkimaan ja yritti pestä mun korvaani :D. 



Ompas suttuisia kuvia täällä bloggerissa

Muutama Helia kuva perään.


Eräänä iltana myös kävin kaivamasta laatikosta nuo minun rikkinäiset nukkekädet ja liimailin sormet paikoilleen. Sen lisäksi päällystin ne maalilla ja kimalteella ja nyt niistä tuli hanska vaihtokädet.




sunnuntai 26. syyskuuta 2021

(Tilapäinen?) Ratkaisu liimapää ongelmaan

 Näin jossain nukkesiistimis youtube videon kommenteissa ehkäpä ratkaisun liimapää ongelmaan. Videossa itsessään kehotettiin käyttämään talkkia, jota olenkin käyttänyt vähän niin ja näin menestyksellä. Sen sijaan kommenteissa kehotettiin talkin laiton jälkeen pesemään hiukset kylmällä vedellä. Ajattelin, että no miksipäs ei, mitäpä jos kokeilisin. Kaivoin siis kaapista Rochellen, Operettan, Robeccan, Laguunan ja Spectran. Laguuna lukuunottamatta kaikki ovat signature versioita, joten ärsytys aikoinaan oli suuri kun tajusin että nämä on liimarootattu ja liima alkaa levitä päästä hiuksiin Tässä postauksessa puhun asiasta. Aika monen kohdalla tuo näyttäisi olevan ajankysymys (näyttäisi esim siltä, että Venuksella saattaa olla orastava liimapääongelma). 

Kirjallinen ohje siis minkä jälkeen kerron miten onnistui:

Tärkeintä on pestä nukke KYLMÄLLÄ vedellä! Kuuma vesi vain irrottaa päästä huonossa tapauksessa enemmän liimaa.

1. Levitä nuken tukkaan vähän kerrallaan ja alueittain talkkia. Hiero tukkaa sormien välissä ja lisäile niin kauan kunnes nuken tukka ei enää tunnu tahmaiselta. Lopputuloksena pitäisi siis olla suht pöyheä ja talkkinen tukka ilman tahmaisuuden tunnetta hiuksissa tai päänahassa. Tämä taistelu vedetään suurimmaksi osaksi ihan tuntoaistin mukaan.

2. Pese tukka käsisaippualla. Vaahdottele ihan kunnolla ja hiero sormien välissä kohta kerrallaan. Jos tahmaisuutta alkaa tuntua niin lisää saippuaa.

3. Pese tukka shampoolla. Huomasin, että molempia saippuoita käyttämällä saa parempia tuloksia. Shampoohan toimii ihmisillä lakkaisiin hiuksiin, joten tuntui, että viimeistään se sitten irrotti nahkeuden tunnetta. 

4. Purista enimmät vedet pois ja laita hoitoainetta. Ei mitään järkyttäviä määriä, mutta sen verran, että levittyy koko alueelle. Voit antaa vaikuttaa hetken tai pestä pois samantien. Huuhtele pois.

5. Pyyhkeellä voi kuivailla pikkasen, mutta suosittelen jättämään nuken itsekseen kuivumaan. 

Pesun jälkeen. Valitettavasti itse prosessista minulla ei ole kuvia.
 

Jos haluat muotoilla nuken tukkaa, tee se ennen kuin tukka kuivuu. Älä käytä kuumavesikikkaa muotoiluun, muuten koko homma on tehty ihan turhaan :D. Huom, tämä ei välttämättä ole pysyvä kikka, mutta liiman valumisen hidastamiseksi kannattaa pitää nukke poissa kuumasta ja suorasta auringonpaisteesta (mikään lyhkänen kuvausreissu tosin tuskin haittaa). 

Operettan tukka oli ihan hirveä ja tahmainen, mutta nyt se on tosi pehmoinen ja puhdas

En jaksanut tehdä kampausta, mutta tukka on jopa parempi kuin silloin kun sain Operettan

Olen tosi iloinen että varsinkin Robeccan kohdalla tämä toimi ettei tarvitse olla talkki pää

Spectran sileä ja pehmeä tukka

Lagoonan pehko

Rochellen otsikseen en kajonnut oikeastaan pestessä

Siis pitää kyllä sanoa, että olin aivan ihmeissäni että tuo toimi! Ja vieläpä niin hyvin! Noiden nukkejen hiukset eivät ole enää yhtään tahmaiset vaan tosi pehmeät ja kiiltävät, melkeimpä paremmat kuin paketista otettaessa. Hienoa huomata, ettei ole pakko rootata tukkaa vaan sille voi tehdäkin jotain. Suht kovaa työtä tuo vaati, mutta lopputulos on kyllä tasan sen arvoinen. Kuvat on pikaisesti otettuja, joten focus ei ole oikein kohdallaan :D

Ihan tavallista mulle kuuluu

 No ei nyt ihan oikeastaan kuulukkaan. Mulla on tuolla jonoksi asti tosiaan postauksia, mutta en ole saanut postattua niitä. Koska minun on pitänyt postata yhdestä toisesta aiheesta joka ei sitten onkin vähän ikävämpi.

Dis katosi heinäkuussa. Se lähti aamulla ulos eikä enää tullut takaisin. Parina ekana päivänä en ollut niin kauheen huolissani ja huutelin sitä normaalisti ulkona. Dis yleensä on tehnyt reissuja heinä-elokuussa. Vähän pidempiä ja välillä lyhyempiä. Mutta sitä ei näkynyt. Kävin etsiskelemässä läheisistä metsistä. Jätettiin naapureiden (joista useat ovat tosin vain mökkeilijöitä) postilaatikoihin lappuja, nettiin ilmotuksia ja soitettiin läheiselle kissatalolle. Ei jälkeäkään. Tää aiheena on tosi ahdistava, koska oon viime kuukaudet vain kelaillut laidasta laitaan ajatuksia. Ja itkenyt ja itkenyt. Tää on myös aiheena semmoinen josta en haluaisi kirjoitella, koska nää ajatukset palaavat takaisin (oon pikkuhiljaa yrittänyt hyväksyä että asiat on menny näin) ja jotenkin ajatus, että mun molemmat pojat on poissa on kamala. Se tuntuu tietyn ajanjakson lopulta. 

Viimenen kuva MinMinistä sinä aamuna





Tästä päästään aasinsillalla siihen, että kolmisen vuotta kerääntyny stressi sitten päätti ilmoittaa itsestään vähän vakavammin ja mulla alkoi sydän tykytellä niin pahasti, että lääkäri määräsi kolmen viikon sairasloman (naurattaa tosin ajatus, että kolmen vuoden stressi korjaantuisi kolmessa viikossa). Lääkärin piti sairasloman viimeisenä päivänä soittaa kontrollisoitto, että tarvitaanko lisää saikkua, muttei koskaan soittanut. Enkä ole saanut saikkutodistustakaan ja lääkäristä ei kuulu mitään. Noh, piti siis palata takaisin sorvin ääreen. Tässä vähän puran mistä tää pitkittynyt stressi on kasaantunut. Mä sanoisin että tän 'kauden' aloittaja oli se mun järkyttävän stressaava työ siellä mun entisessä työpaikassa jossa oli se narsistinen pomo (en viljele narsisti sanaa todellakaan, mutta tää oli aika oppikirja esimerkki). Siellä sai koko ajan kävellä kananmunankuorilla ja muistan, että mulla oli sen pomon paikalla ollessa usein maha ja pää kipeänä. Töistä sitten kouluun, jossa tajusin vasta että miten paljon mua kuormittaa ihmisten mesoaminen jne asiat (erityisherkkä shittiä). Onneks sain sitten mieheltä aikaisena joululahjana vastamelukuulokkeet. Jotenkin sinnittelin kevääseen, sitten Baku kuoli ja kesäloma meni surutyössä, eikun takaisin kouluun. Aloin huomata miten rankkaa on koko ajan yrittää luoda ja puskea ulos jotain uutta ja ihmeellistä. Uniongelmat oli jo pyörinyt siinä kohtaa jo työpaikasta asti, joten menin terkkarille, ei juurikaan mitään apua, mitattiin tosin mun verenpainetta, oli vähän omituiset, ohitettiin olan kohautuksella. Tammikuussa menin uniongelmien takia lääkäriin, siellä ei oikein välitetty mitään, sain unilääkkeitä joita piti kokeilla vain jos edellisenä päivänä on väsyttänyt. En huomannut että niistä olisi juurikaan apua. Tuntui että melatoniinikin olisi parempi (joka toisinaan toimi). Aloin keväällä olla tosi piipussa, mun koulutyöt oli oikeasti aika kuraa kun väsymykseltä ei aivot toimineet tippaakaan. Terapiassa rakennettu itsetunto alkoi laskemaan aika kovaa vauhtia, näytöstä jäi kummittelmaan opettajan pettymys. Kesälomalle mentiin aika paskoissa fiiliksissä. Ja sit Dis katosi. Kissan paijaaminen tunnetusti lievittää stressiä, että ilmankos sitten koulun alettua, jo valmiiksi väsähtäneenä ja huonossa mielentilassa se sitten räjähti päin kasvoja. Kerkesin olla vain hetken koulussa (siellä oli sitten kaikkea omaa säätöä jota en jaksa alkaa availemaan, mutta sanontaanko maailman tilanne jne), ja sitten eräänä öljyvärimaalauksen tunnilla huomasin että sydän löi niin että koko keho vavahteli paikallaan istuessa. Eka luulin tulleeni kipeäksi, kävin k-testissä (negatiivinen, tietysti). Sitten viikko sen jälkeen lauantai aamuna heräsin aikasin kun kehossa tuntui tosi pahalta. Pyörrytti, oli huono olo ja menin sohvalle istumaan sillä makoillessa tuntui tosi pahalta. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Sami meinasi jo soittaa ambulanssin, mutta sain vähän hengittelyllä ja veden juonnilla itteäni rauhoitettua sen verran ettei enää pyörryttänyt. Varasin lääkärin ajan (täällä on vähän erikoiset systeemit, missä pitää kirjoitella oireita sun muita, sitten vasta otetaan yhteyttä jne). Äiti tuli tekemään muutaman tunnin päästä vyöhyketerapiaa ja totesi että vagushermohan siellä se intopinkeänä. Lääkäri soitti sitten parin päivän päästä ja määräsi sen sairasloman. 

Tällä hetkellä kaikki tuntuu vuoristoradalta. Meillehän tuli pieni söpöläinen, Helia. Pieni reipas ja rohkea tyttö. Se myös pakotti ajattelemaan ja käymään tunteita mitä Disyyn liittyy, olin purkittanut niitä vähän, että selviäisin koulusta. Tuli sitten ekoina päivinä itkettyä. Me oltiin suunniteltu että otetaan siis Disylle seuraksi pieni tyttö silloin aiemmin tänä vuonna. Epäilen, että jos emme olisi maksaneet ja päättäneet jo aiemmin, että otetaan tämä tyty, en usko että olisimme kissaa hankkineet. En kyllä tippaakaan kadu että Helia tuli meidän elämää rikastuttamaan. Vaikka yöunet välillä kärsii, viime yönä heräsin kun Helia tutkiessaan oli tiputtanut mun D.va figuurin niin että tömähdys kävi. Huomenna on ensimmäinen päivä kun Helia sitten on ihan yksinään kotona koko työ/koulupäivän. Muuten tyty on viettänyt noin tunnin mittaisia aikoja suurinpiirtein yksinään. Tsemppiä Helia!

Kato mitä confidence


Valjaat oli ihan pikkujuttu

Viihtyy sylissä silloin kun ite haluaa :)


Jooh, eli siis aikamoista 'tunteiden vuoristomyrskyä' niinkun eräs fiksu sohvaperuna sanoi aikanaan. Juuri tällä hetkellä kun kirjoitan tätä oon ihan hyvässä paikassa (luulen?). Keho tosin vähän vaikuttaa pistävän vastaan tätä kouluun paluuta. Sairauslomalla sentään aivosumu vähän helpotti, väsymys kuitenkin vielä on läsnä. Yritän tässä painaa hommia, aka keskenjääneitä kursseja ja näyttöä, toivon että keho kestää edes sen verran että syyslomaan asti kestäisi.