sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Kevään kuulumisia, mut enimmäkseen videopelikuulumisia

No niin, eipä ole tullut postailtua sitten viime vuoden. Ei kai ole ollut vaan mitään sanottavaa :D. Ensikuussa mun pitäisi valmistua, huh, mitähän sen jälkeen, kuka tietää. Tässä siis lopputyön tekemisen viivyttelyssä on hyvä hutaista yksi blogipostaus (oikeesti mun lopputyö on ihan hyvällä mallilla, järjestetään luokkalaisten kanssa näyttely meidän maalauksille Hyvinkään Willassa siinä toukokuun alussa, käykää katsomassa jos sinne ilmiinnytte/ilmaannutte). 

Otin tänään Aileenista pari uutta kuvaa profiilikuvan päivittämistä varten. Sillä on niin vanha kuva ainakin hartsilasten puolella, että ehkä on jo aikakin, mutta taidan säästää sen toiseen postaukseen.

Olen myös pelaillut paaaaaljon videopelejä ja haluankin höpistä niistä tässä postauksessa. (Ow ja Wowi on ollut myös mukana, mutta aika vähäisessä määrin, joten niistä en kirjoittele). On ollut hauskaa kun vihdoin on semmoinen kunnon halu pelailla. Pelasin Ori and the Blind Forestin viimein läpi. Se olikin tauolla parisen vuotta, kun jäin johonkin kohtaan, eikä ollut sitten aikaa jatkaa (tai aivoja hankalaan kohtaan). Nyt sitten nappasin pelin uudestaan ja pelasin viimein ohjaimella, kun ennen olin pelannut näppiksellä ja hiirellä (jota en kyllä suosittele tähän peliin). Oli kyllä 5/5 peli, voin suositella. Ihana tarina, musiikit ja ulkoasu. Mekaniikat oli hauskoja. Soundtrackiä suosittelen kuunneltavaksi vaikka itse peliä ei aikoisi pelaillakkaan.


Ori and the Blind Forest

 The Blind Forestin taputeltuani ostin sitten sopivasti Steamin viikonloppualesta seuraavan osan, Ori and the Will of the Wisps. Olen sitä naputellut tässä noin viikon verran. Artti on yhtä kaunista kuin ykkösessä, mutta itsellä on välillä vähän ongelmia äänen kanssa. Peli välillä pitää hassua ääntä (kuulostaa vähän kuin se summeri siinä Operation lautapelissä), enkä toistaiseksi ole onnistunut sitä kokonaan korjaamaan. Vaihdoin jotain asetuksia ja päivitin jne, mutta nyt sentään se hassu ääni kuuluu vain harvoin. Pelissä on enemmän mekaniikkoja ja tekemistä kuin edeltäjässään, mutta itseä harmittaa välillä, kun jokin liike, minkä totuit ekassa osassa painamaan napista (Y) niin nyt painat sen toisesta nappulasta. Nopean refleksin kohdissa usein painan väärää nappia ja sehän sitten kostautuu. Noh, ehkä opin uuden järjestyksen kunhan pelaan enemmän. Vielä ainakin toistaiseksi koen Will of the Wispin vähän helpommaksi kuin the Blind Forestin, mutta voi olla että ohjain tuo oman osansa pelaamisen flowhun tai sitten sekin, että olen oppinut pelaamaan the Blind Forestin aikana paremmin. Kuka tietää :).

Ori and the Will of the Wisps

Olen myös matkustellut Journeyn parissa monet matkat. Peli kestää noin tunnista kahteen suurinpiirtein, mutta sinne on aina hauska palata ja tavata uusia ihmisiä (hauskaa myös, ettei kellekkän voi puhua muuten kuin sirkuttamalla, joten ei haittaa vaikka olisikin epäsosiaalisempi tapaus). Bongasin tämän pelin silloin aikoinaan ja olisin halunnut pelata sitä, mutta en voinut ostella pleikalla pelejä. Nyt sitten hommasin tämän viimein steamissä, oli hyvä ostos! Olen vetänyt matkoja sekä soolona että parin kanssa. On aina mielenkiintoista nähdä millaisia pelaajia tulee vastaan ja on aina hauska auttaa ekaa kertaa pelaavia pelaajia (viitasta näkee).


Tää oli mun ekoja kertoja matkailua. Ihka ekan kerran matkustin soolona kun en löytänyt ketään :D

Myöhemmin houkuttelin mun siskon pelaamaan mun kanssa. Vedettiin heti kaksi reissua peräkkäin

Autoin siskoa löytämään kaikki symbolit niin sekin sai valkoisen viitan :)

Olen siskon kanssa hakkaillut myös Haloa. Pelailtiin Reachi ja Halo:CE läpi. Nyt ollaan kakkos pelissä, mutta siinä on ollut välillä vähän hankaluuksia, kun toisella on vähän laginut jne. Siihen tuli äskettäin päivitys, joten voi olla että se ongelma on nyt selätetty, pitää katsoa jossain kohtaa :).

Mun hahmolla Reachissa oli turkoosi armori

 
Pelasin myös Witcher ykköstä, mutta en jaksanut oikein pelata sitä ihan kokonaan. Siirryin kakkoseen, jonka pelasin läpi. Ihan ok, mutta liikaa politiikkaan sekautumista ja liian vähän hirviöitä :D.  

Trissin kanssa juttelot. Tykkään Trissistä kirjoissa tosi paljon

Olen kyllä yksi murolaatikko noituri, sillä en ole hirveän hyvä noituri peleissä. Kakkosessa peli ehdotti minulle easy vaikeustasoa tutorialin jälkeen, mutta omaksi puolustuksekseni pitää sanoa, että sormeni eivät näppiksessä edes yllä signeille. Witcher kolmosessa valkkasin normaalin tason, mutta en ole kovin kummoinen ohjaimellakaan. Tapoin griipin alussa juuri ja juuri xD. Kovin pitkälle en ole noituri kolmosta pelannut, kun olen tuohon Oriin keskittynyt enempi tällä hetkellä :). En kyllä muista että olisin Witcherin kaltaisiakaan pelejä nyt hirveästi ennen pelannut (pelaanko mä vaan MMO ja FPS pelejä??)?

Geralt boiii
 

Journeyn mukana tuli saman studion(?) peli Flower jossa kuljettiin tuulena ympäriinsä, mutta en tykännyt siitä ihan älyttömästi, tuulta oli jotenkin hemmetin vaikea välillä kontrolloida. Mutta ihan nätti se oli ja äänimaailma ihan hauska. Ehkä joskus palaan sen pariin viimeistelemään achit.

(Ai hitto tää blogger kyllä aiheuttaa mulle jossain kohtaa jonkun aivohalvauksen, tää kuvien liikuttelu on niin perseestä. Ja välillä ne sit vaan katoilee)

Sami osti mulle myös Death's Door pelin, kun päähenkilö oli niin söpö varis. En ole pelannut sitä vielä paljon. Keskityn siihen varmaan enemmän Will of the Wispin jälkeen.

Löysin kavereita

 Pelasin myös hetken Lost Arkkia, mutta minusta se on pelinä vähän meh.. Tarina on tosi mitään sanomaton, en edes halua gearia siihen asti että pitää kirota honing rateja (vielä tällein low gearisena on hyvät ratet). Tuntuu, että se on enemmän yksinpeli kuin moninpeli, mikä syö itseltä tosi paljon intoa pelata. Esimerkiksi levuttaessa oli ihan järkysti niitä soolo instoja joihin ei pääse kaverin kanssa (miksei kysympähän vaan?), oikeastaan levutus tuntuu joltain mobiilipeliltä, siinä ei ole tippaakaan haastetta ja tuntuu, että ollaan aina kavereiden kanssa eri kohdissa peliä. Gearia saisi chaos dungeoneita farmaamalla, mutta totesin vain, että bleh boring ja annoin vain olla, ei riitä kiinnostus. Ehkä joku päivä loggaan takaisin jos siltä tuntuu. Mutta kyllä se saarien ajelu ja mokokoiden kerääminenkin jossain kohtaa alkaa kyllästyttää.


Tää oli sillon tosi kivan näköinen geari, harmi että T1 näyttää ihan kakalta tähän verrattuna.

Sisko ja minä bailaamassa
 
MMO:ista puheenollen, alkoi vanha suola janottamaan ja koetin viimein taas kerran ladata Blade & Soulin. Oli tappelua, mutta viimein sain pelin taas toimimaan, hirveen kiva! Olin tainnut viimeksi pelailla vuonna.. tekisi mieli sanoa 2017, mutta en kyllä vannoisi, mutta KUITENKIN, hirveän kauan aikaa sitten. Lopetin siis, kun peli päätti lakata toimasta (perus aasia pelit). Voitte varmaan kuvitella miten pihalla olin taas kaikesta. Mikä tämä tavara mun laukussa on? Mites toi taas tehtiin? Mitä tässä stoorissa oikein viimeksi on tapahtunut jne. Muistelin hyvin kaukaisesti, että Jinsoyun oli unessa jne, mutta pitäisi varmaan tehdä uusi hahmo, että voisi pelata tarinan kokonaan ja muistella taas. Olin kuitenkin tarinassa vihdoin pääsemässä kotiin Hongmoon oppilaitteni kanssa, jee! Mutta eihän mikään mene niinkuin ajattelisi, lol.

Kun mulla oli oppilaita. Jinsoyun, Bunyang, Jinbin ja Bunah

Joku graffa uudistus oli tullut kuulemma

We sad

Luulempa, että ensi postauksessa keskityn taas vähän enempi nukkejuttuihin tai jotain. Helia, aka Heiju, on kasvanut myös kovasti, sen kanssa ollaan kävelty valjaissa paljon ulkona. Postaan seuraavan postauksen toivottavasti nopeammin kuin mikä väli tässä ja edellisessä oli :D.

"Miksei ikinä mennä ulos" sanoo tyty joka oli just tunnin pihalla

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Nukkekuvia

 Moikka, vähän ollut hiljaisuudessa tässä, blogi ei ole ollut ekana mielessä. Nyt eletään jo joulukuuta, hui, mutta tässäpä muutama postaamaton nukkekuva Silwenistä ja Farosta. Kesältä, heh. Silwen on vähän hankala. En saa sitä oikein toimimaan. Kokeilen tehdä itse parit silmät tuolle ja varmaan uuden meikin, ehkä sitten vähän alkaisi tasottua. Tuo 09:n suu jostain syystä vähän häiritsee joistain kulmista, tekisi mieli muokata vähän erilaiseksi. Olen nähnyt monta 09 joiden suut on kustomoitu kivasti.


Halusin että nuo keltaiset silmät olisi toimineet, mutta en vaan saa niitä toimimaan




Kokeilin eri peruukinkin kanssa, muttah..

Farolle jossain kohtaa tein uuden paidan ja hän sai uudet lenkkarit. Pitäisi vähän aktivoitua tuossa nuken vaatteiden tekemisessä, nuo pojat voisivat haluta uudet housut. Faro kuitenkin on söpskä vaikka mietinkin ihan kuituperuukin hommaamista. Se tosin jää nähtäväksi että milloin semmoinen voisi tapahtua. Postasin vissiin yhden ainakin Instagramiin. Juuri tällä hetkellä mulla on pieni some tauko.


Kuvat on otettu meidän notskipaikalla :)


Faro on niin söpskä!


tiistai 12. lokakuuta 2021

Pehmoleluni

Tässä postauksessa esittelen pehmoleluni ja kerron vähän, että mistä ne ovat tulleet minulle. 

Pehmolelukokoelmani on lapsesta saakka ollut suht suuri. Otin äitiltä ne tärkeimmät mukaan ja aikuisiällä on muutama uusi liittynyt kokoelmiin. Lajittelin nämä mielestäni kuten loogista olisi pienempiin laumoihin :D.

Ensimmäinen ryhmä, pokémon. Aloitan nämä aina vasemmalta oikealle. Ekana on Eevee jonka hommasin muistaakseni jostain Cosvisionista. Tykkään miten iso ja pehmeä se on. Seuraavana on siskoltani synttärilahjaksi saatu söpöily Sylveon. Sylveon (varsinkin shiny) on mun lemppari pokémon :). Seuraava Sylveon ja siitä ekaan pikachuun asti on miehen tuomia söpöyksiä siltä ajalta kun hän työskenteli gameshopissa. Tuo moikkaava pikachu oli meidän eteisessä moikkailemassa vähän aikaa. Sen vieressä on detective pikachu, jota en olisi välttis itse valinnut, mies toi senkin minulle, mutta ihastuin siihen ajan kanssa, kun spookyistä tummista silmistä pääsi yli :D. Se istui kauan tietokoneeni vieressä, mutta muutti sohvalle muiden kanssa kun näitä kuvia otettiin. Reunimmainen chubby pikachu on puhuva ja liikkuva pikachu jonka ostin joskus sadalla markalla. Se menee vähän samaan kategoriaan kuin tamagotchit. Etummaisen mewtwon ostin joskus aikanaan ja Meowth ja pikku pikachu ovat olleet niitä ärrältä ostettavia pokémoneja joilla oli sisällä karkkipussi.

Sekalaisten ryhmä. Tässä ryhmässä on kaikki jotka eivät oikeen sopineet muuhun ryhmään. Ekana on random sammakko, en yhtään muista mistä olen saanut sen. Ehkä synttärilahjaksi, joku W.i.t.c.h.:in Will referenssi tai jotain (meillä on Willin kanssa sama synttäri päivä, muistan olleeni siitä ihan ihastuksissani)? Sitten on Denver, tulee juu siitä lapsuuden animaatiosta, Denver the last dinosaur tjs. Muistan että ostin sen kun oltiin sukulaisien kanssa kaupungilla. Siellä olisi ollut isompiakin versioita, mutta tykkäsin tästä. Miehekkeen Grumpy cat. Sitten minun lammas, hienosti nimeltään Lampi. Tbh, olin lapsena tosi huono keksimään nimiä millekkään, tulee myöhemmin vastaan tässä postauksessa toinen esimerkki :'D. Lampi oli minun ihka eka pehmoleluni, hyvin on kestänyt vauhdissa. Sillä ennen oli sellainen harlekiini(?) kauluri, mutta se katosi jo ajat sitten. Tässäpä muuten eräänä päivänä harjailin pehmolelujani lemmikkikarstalla, nyt ne ovat tosi pörheitä. Kannattaa kokeilla, saa pehmolelut ihan uuden elämän. Eturivissä on Alfred J. Kwak. Sillä oli punainen kaulaliinansa, joka kyllä katosi silloin joskus lapsena. Myöhemmin Luffy puraisi Alfredilta silmän. Aika monien pehmolelujen silmät olivat Luffyn mielestä varmaan tosi hämärät ja piti pureksia irti. Lopuksi jokin angry bird. En muista mistä hän saapui, ehkä joululahjana pikkusiskoltani?

Seuraavaksi puput. Näistä lempparini oli tuo valkoinen keskimmäinen. Meillä oli niitä kaksi, mutta en tiedä mihin se toinen katosi. Serkuilla oli myös tuommoiset samanlaiset. Tältä Luffy pureksi nenää ja korjasinkin sitä vähäsen tähän kuvaan ja suuta joka oli alkanut repsottamaan. Lilalta puuttuu nenä, mutta olen miettinyt että tuon pinkin ja lilan voisi kustomoida söpömmiksi, lähinnä siis lisäämällä niille jotain härpäkkeitä, kuten rusetteja tai laukkuja. Se projekti jäi toistaiseksi vähän kesken. Keillään näistä ei ole tainnut olla muita nimiä kuin pinkki pupu tai lila pupu. Taitavat olla synttärilahjaksi saatuja lapsuudessa. Muistan että näillä en erityisemmin ehkä leikkinyt, taisivat olla enemmän unikavereita.

Nallet sitten. Ekana on Taa, mammani virkkaama. Siskolleni mamma virkkasi Titin koska hän halusi Titi-nallen. Niimpä siis meillä on Titi ja Taa. Molempien pehmot muuttaneet mukana meidän aikuisuuden kotehihin. Näillä kyllä leikittiin tosi tosi paljon. Seuraavaksi keltainen 'halinalle'. Ilonalle taisi olla hänen nimensä. Oikeasti tämä on veljeni eka pehmolelu jonka adoptoin kun veljellä alkoi pentuna kokeilunsa että mitä kaikkea materiaalia puukolla voikaan leikata. Luffy pureksi tämänkin nenän ja silmän. Itse tykkäilen korjailla leluja jos niitä vain pystyy. Tämä vieressä oleva jääkarhukin oli isoveljen jonka myöskin adoptoin. Tällä on hassusti jotenkin nenä vinossa, mikä minua vain naurattaa. Tykkäsin tälläkin leikkiä paljon. Ruskea nalle on Samin joku con ostos. Sitten on Mutrunalle, ihan legit halinalle ja sen vieressä panda.

Koirulit. Vasemmalla on oma Hopeanuoli hahmoni Mei, jonka siskoni teki minulle eräänä joululahjana (postasin siitä varmaankin joskus). Sitten on 'isokoira'. Tämäkin koira oli monessa leikissä mukana, aika vekkuli tuo surku ilme. Seuraavaksi on naali jonka ostin espanjan lentokentällä jostain national geographic myymälästä. Sillä on kaulassaan tölkin avaajista tehty koru. Nuo tölkinavaajat olivat 'valuuttaa' meidän viime halloween juhlissa (josta minulla ei taida olla postausta koska.. no silloin tapahtui sellaisia paljastuksia joista en mielellään tarinoi tällein julkisesti ja jonka takia on vähän hömelön tuntuista ehkä järjestää enää halloween bileitä. Siis pari erosi näin lyhykäisesti). Sitten joku husky pehmo jonka otin espanjaankin mukaan. Sitten on Kati, minun Snoozems koirani. Ehdoton lemppari heti Lampin jälkeen. Toivoin tätä lapsena KAKSI vuotta (lapseksi tuommoinen aika on kyllä jo hurja). Sitten sain sen viimein joululahjaksi ja leikin sillä naapurin bestiksen kanssa jolla oli nalle versio. Naapureilla oli valmiina semmoinen mini versio siltä varalta jos en olisikaan saanut tätä xD. Katilla oli semmoinen keltainen unirätti jonka leikkasin pois. Minulla oli myös semmoinen 'tiedemies' hetki jolloin leikkasin melkein kaikilta pehmoleluiltani pienen tupon karvaa pois ja teippasin vihkoon. Kati ei ole poikkeus. Harmittaa vain, että kerran äiti laittoi sen pesukoneeseen ja sen pussit, joissa lienee ollut hiekkaa sitten menivät rikki ja sillä on nyt vähän missä sattuu ne hiekat kehossaan. Ehkä joskus uskaltaudun avaamaan sen ja korjaamaan homman, ehkä en. Sen vieressä on toinen koira, jonka nimi on myös 'isokoira'. Minulla oli myös monta 'pikkukoiraa' ettäh.. Sillä oli myös hauska aina leikkiä. Sitten tämä perhoskoira jonka sain tosi pienenä joululahjaksi. Tämä kertoo 'parhaista' nimeämistaidoistani... elikkäs, kröhöm, olisin halunnut nimetä sen Jeesukseksi (vaikka en ole kovin uskovaisesta perheestä), koska joulu, mutta äiti sanoi että ei, parempi niin :'D. Siltä oli Luffy syönyt nenän ja silmät joten ompelin uuden nenän, lisäsi kukkasen ja ehkä joku päivä ompelen sille uudet silmätkin.
 

'Ihmismäiset'. Love live Rin ja Nico oli joskus jostain conista ostettu, eri coneista tosin. Ne taisivat olla vähän ennen kuin mun rakkaus Love liveen hiipui (mikä toisto content ja mitkä ohukaiset hahmot). Rin oli ekana koska se näytti söpöltä ja Nico koska main. Nykyään vain ajattelen ne söpöstelijöinä. Tuo apina on pienempi Little monkey lost (?). Siskolla oli se semmoinen isompikokoinen. Sitten on chobitsista tuo.. noh, en katsonut Chobitsia kauheen tarkkaan silloin aikoinaan. Olen miettinyt tämän myymistä usein, mutta onhan se söpö. Sitten Tehotyttöjen Poppana. Kaverilla oli Papu ja siskolla Pipa ja leikittiin näillä yhdessä. Itse olin suruissani että Poppana kuvattiin aina noin vihaisen näköisenä.

Blizzard kokoelma. Pachimarin sain joululahjaksi eräänä jouluna. Tästä horde pehmosta en muista mistä sen sain, Samilta varmaan kuitenkin. Pepe tilattiin pelikaverini kanssa yhdessä. Tykkään näistä paljon.

 

Kaviokkaat tai jotain. Lampaat molemmat on coneista, samoin kun alpakkakin. Minusta ne on ihania! Yksisarvinen on nimeltään Aamu. Siskollani on lila yksisarvinen jonka nimi on Ilta. Ostettiin ne joskus silloin Särkänniemestä :). Alpakasta seuraava on harmaa heppa jolle ompelin uudet silmät (syy sama kuin edellisillä). Tällä en ihan kauheasti leikkinyt kun se ei pysynyt pystyssä hyvin itsekseen. Sen vieressä on peura jollainen oli myös siskollani, minusta ne ovat tosi kauniita. En tosin muista onko tämä minun vai siskoni peura, nappasin sen äitiltä jossain kohtaa. Eturivissä on vissiin joku Lalaloopsie heppa. Tykkään ihan hirmuisesti Lalaloopsie estetiikasta. Sitten on tosiaan yksi lammas ja sen perään possu nimeltä Reginald. Muistaakseni olen sitä myös Babe nimellä kutsunut. Reginald nimi tulee kun Babar jaksossa oli joku villisika, rouva Rataxeskseen lemmikki. Tämä on yksi lapsuuden lemppareistani.


 
Tässäpä koko konkkaronkka. Pepe ja angrybird elävät kirjahyllyssä, nämä muut makkarin sohvalla johon voi mukavasti kaatua lukemaan. Osalla näistä on kunnostusprojekti vähän kesken, mutta muuten kaikki on ainakin harjattu jossei muuta :).

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Minifee Luha

 Huuh, tässä olisi muutama postaus ollut tätä ennen, mutta en malttanut olla postaamatta :). Mulle siis saapui 21 syyskuuta, eli 'bouttia rallaa pari viikkoa sitten mun ihka ensimmäinen minifee! En ollut ennen tilannut Fairylandilta, joten sekin uusi, mutta super helppo kokemus. Niiden uusilta sivuilta oli helppo seurata tilausta. Olen siis minifeestä haaveillut melkein harrastuksen alusta lähtien. Alun perin suosikkini oli Shushu mutta haaveilu sitten jäi. Tosin olen vihkooni kirjoitellut muutamat kerrat paljonko tilaus olisi maksanut. Sitten lähempinä vuosina ihastuin Aliciaan. Sen hankkiminen olikin suht lähellä ja ajatuksissani aina aika ajoin. Mutta sitten tänä kesänä ihastuin Luhaan. Se ei ole tyypillisesti sen näköinen naaman mittasuhteiltaan jonka hankkisin, mutta tykkäsin stock lookista ihan hirveästi. Sitten päätin, että no joo, elämä on lyhyt, miksei nyt hommaisi minifeetä kerta olen semmoisesta pitkän aikaan haaveillut. Pohdin hetken Rensin, Luhan ja Alician välillä, mutta tiputin Alician ja Rensin listoilta, koska ne tuntuivat olevan liian söpöjä omaan makuun. Tilasin siis Luhan jossain heinäkuun alussa.

Hienot blurrit. Yllätyin oikeastaan miten pieni tuo boxi oli verrattuna noihin Dollmoren boxeihin

Helia inspectaa

Ohje vihkonen, joka kyllä on kätevä jos pitää stringata uudestaan ja CoA

Tää on kyllä kätevä systeemi tuo vaahtomuovi. Ei kolise osat keskenään
 
Nakupelle. Tämä on se uusi versio active linesta, tykkään tämän ulkonäöstä vanhaa enemmän

Mukana tulivat 14mm siniharmaat silmät. Unohdin miten kiva on saada ilmaiskamaa :D

 Maalasin tämän tytön kädet ja jalat, ja sitten tosiaan vasta eilen tein meikin. Oli mukavaa että minulla oli varastossa tälle jo peruukki ja silmät, eikä niitä tarvinnut edes miettiä.

Tässä valmis tuotos. Hänen nimensä on Kelppi, niinkuin se hevosen näköinen otus joka vetää ihmisiä veden alle. Huomaan että tuo toinen silmä on vähän vinossa kuvassa ja peruukki myös. Otin nämä kuvat aika nopskaa. Meikissä yritin vähän erilaista tyyliä, mutta valaistus oli vähän huono, joten nyt varsinkin huomaa että tuota sinistä "varjoa" on vähän liikaa suun vieressä. Mutta ei se nyt minua itseäni kauheasti häiritse. Maalaan nuo kädet ja jalat vähän paremmin joku päivä.


Henkilökohtaisesti en yhtään ihmettele miksi ihmiset ostavat Minifeen. Näitä on tosi helppo käsitellä ja ovat kevyitä kuin mitkä. Tuollaista on mukava kanniskella hankaliinkin kuvauspaikkoihin. Tuon pitsiasian ompelin tänään ja lisäilin siihen vähän tuollaisia reikäisiä simpukoita. Voi olla että teen Kelpille jossain kohtaa jonkun hiuskoristeenkin.



Mietin jos pääsisi rämpimään sinne yhdelle mini lätäkölle joku viikonloppu tätä kuvaamaan. En tosin tiedä onko se enää siellä.


Inspiraation meikkiin otin Luhan limited version kuvista. Tämän kulmakarvoista kyllä tuli hieman pehmeät verrattuna alkuperäiseen ideaani, mutta eipä se minua hirveästi haittaa.


Helia tuli ulos samalla kun kuvailin. Häntä pörhöllä kun ihmetteli eka että mitä kyykin siellä takki kahisten, mutta kun näki että se olen minä itse niin ei jännännytkään. Tyty on kyllä tosi nätisti valjaissa. Helia oli myös kotona yksinään, mutta hyvin sillä on mennyt. Huomasin että tytylle on mukavampi että radio on päällä, niin ei kaikki talon risahdukset ja narahdukset pelota. Helia on tullut viimeöinä viereen nukkumaan (tai päälle xD), ehkä makkarissa on lämpimämpää tollein vieressä oleskeltuna (muuten siellä on aika mukavan viileää). Tosin nyt se on keksinyt jonkun jutun että mun tukkaa voi mussutella ja leipoa samalla. Yöllä. Kun nukun. Viimeyönä tukkani oli letillä tosin, mutta tyty tuli olkapäälle/kaulalle/korvan juureen nuuhkimaan ja yritti pestä mun korvaani :D. 



Ompas suttuisia kuvia täällä bloggerissa

Muutama Helia kuva perään.


Eräänä iltana myös kävin kaivamasta laatikosta nuo minun rikkinäiset nukkekädet ja liimailin sormet paikoilleen. Sen lisäksi päällystin ne maalilla ja kimalteella ja nyt niistä tuli hanska vaihtokädet.