maanantai 13. kesäkuuta 2022

Varianista ja Silwenistä kuvia

 Hasu jutu, en vieläkään tiedä valmistunko edes tuona 17. päivänä, hahahahahaha :'D. Ois kiva saada jotain tietoa, perään huutelu ei näytä kyllä auttavan yhtään hahaha. 

But let's live our life, sain aikaiseksi yhtenä päivänä kuvailla Variania ja Silweniä ulkona. (mulla ja mun siskolla saattaa olla ehkä pelikanava suunnitteilla, mutta en halua jinxaa mitään.. hu hu)

 Olisi kiva ehkä tehdä jollekin nukelle teltta ja siihen sopivia juttuja :). Mutta katsoo että saanko aikaiseksi ja kuinka kauan kiinnostus tuota projektia kohtaa riittää. Varian pitäisi kyllä kiristää, kuten muutama muukin nukke. Loppumaton projekti sekin.

 





 Varianille, Allerialle, Isaralle ja Silencelle pitäisi tehdä uudet meikit jossain kohtaa. Silence varmaankin olisi ekana, koska pohdin, että jos ei vaan klikkaa sen kanssa uuden meikin kanssa, voi olla että laitan sen jossain kohtaa myyntiin. Tuntuu, etten oikein käsittele tuota merenneito kroppaa ollenkaan, ja voisin luopua tuosta kolmannesta Momosta (jos siis ei nappaa). Ehkä, pitää pohdiskella.

Sitten muutama räpsy Silwenistä.











 Heiju issa biggu girl. Mulla ei ole mun tulevaisuudesta mitään tietoa, mutta mennään päivä kerrallaan, kyl se siitä :)


 

lauantai 21. toukokuuta 2022

Videopelejä taas ja sellaista

 Selkeesti nukkepostailu on joka kanavalla vähän taka-alalla, ma huomaan. Anyways, kirjoittelen varmaan tässäkin postauksessa videopeleistä, ne nyt tuntuu olevan intohimo tai jotain. Meillä oli se näyttely, mitään mun teoksia ei mennyt kaupaksi, no, semmosta se on. Se nyt ei sen kummemmin mietitytä, mutta toissapäivänä tuli viesti opettajalta, että oli tullut joku lakimuutos (tänä keväänä?) että noita mun merkonomi tutkintoja ei voikkaan hyväksilukea. Noh, oli vaihtoehtona, että täytän jonkun lomakkeen tai vaikka tekisin merkonomi tutkinnoista osaamisen tunnustamisen. Ongelmana on vaan, että en todellakaan ole pitänyt merkonomi tiedoistani yhtään mitään huolta, koska en tykännyt koko alasta anyway. Toisekseen, en voi täyttää lomaketta kun en ole ollut merkonomitöissä, monet sen lapun kysymykset ei vain toimineet muihin työpaikkoihini ollenkaan. Open piti eilen palata asiaan, mutta ei nyt mitään viestiä ole tullut. Suoranaisesti kyllä vituttaa, jos valmistuminen jää 8 opintosuorituspisteen takia. En tiedä tarkottaisiko se käytännössä, että pystyisin suorittamaan tuon 8osp vasta ensi vuonna kun niitä kursseja on, katsotaan mitä opettaja sanoo. Sanotaanko, ettei kyllä hommat ole menneet ihan putkeen tuolla tasolla, en kuitenkaan nyt jaksaisi kyynistyä.

Joten harjoitan vahvaa eskapismia, eli videopelien pelaamista, lol.

Se luvattu Aileenin kuva tähän väliin

Tässä lähipäivinä olen pelaillut The Witcher 3:sta. En ole enää niin huono pelissä, onnekseni, joten so far ei ole tullut mitään liian hankalia kohtia. Paitsi sukeltaminen on tässä pelissä kyllä hirveää :D.

Oli nättejä auringonkukkia. Meinattiin kanssa omalle pihalle istuttaa irl


Noiturissa tykkään varmaan kaikkein eniten kuitenkin dialogista ja eri vaihtoehdoista. On myös kiva, että omalla pelaamisella voi päättää, että millainen noituri on. Esimerkiksi puolison ja mun noiturit on aika erilaisia. Tähän peliin saa kyllä monia tunteja upotettua, mutta uskon osittain noiden dialogien olevan syynä.

Tähtiä katselemassa

Tykkään kuitenkin että asioihin voi jonkin verran vaikuttaa, kuten ylemmässä kuvassa. Keira pyysi ulos syömään, ois halunnut romanttisempaa touhua, minä totesin että "mulla on jo joku" joten meni vaan ystävälliseksi tähtien katseluksi (tai no spoiler, jos unijuoma on käsitys "ystävällisestä"). 

 

Sain myös pelattua Ori and the Will of the Wisps pelin loppuun. Vähän erilainen kokemus kuin eka osa, mutta mielestäni ihan hyvä. Loppu oli kuitenkin katkeran onnellinen, mutta olisin toivonut itse tarinaan vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Mielestäni myös sivuhahmoja ja juttuja olisi voinut käyttää enemmänkin (Mokit on tosi söpöjä). Mielestäni tämä tosin oli helpompi kuin ykkönen, mutta voi olla että kehityin vain pelatessa. Vertailun vuoksi The Blind Forest kuolemamäärä oli 1000:nnen paikkeilla, Will of the Wispin aikalailla 100. Will of the Wispissä toisaalta oli vähän erilainen healthi systeemi eikä damagea mielestäni ottanut yhtä paljon. Lisäksi itseään pystyy hiilaamaan, joten sillä vältti aika monta kuolemaa. The Blind Forestissa oli ehkä enemmän virheiden kautta voittoon, kun taas Will of the Wispissä sai aika paljon anteeksi. 



Statistiikkaa kun olin pelannut pelin läpi ja tehnyt muutaman keräily achin

Will of the Wispiin sai tekstityksen suomeksi, mikä oli mukavaa extraa. Tosin, muutamien bugien ja muiden takia googlailu oli vähän hankalaa kun ei tiennyt jonkin paikan englanninkielistä nimeä (mutta kyllä sekin hoitui). Tosiaan, tässä pelissä on muutama bugi jonka takia ainakin noiden achien avaaminen on joskus työlästä. Yhdessä tapauksessa, vaikka peli rekisteröi kaikki kerätyt elo- ja energiakennot, ei achi auennut, joten piti käydä manuaalisesti kaikissa energiakennojen keräilypaikoissa jne. Prossat läpipelattuna näyttivät tosiaan 95%, joten vielä on hieman tekemistä. Keräilin jo henkivaloja joten jäljellä on enää muutama henkikisa, jotka ovat seuraavana työn alla.

Itseäni houkuttaisi pelata The Blind Forest läpi hardilla vielä kun on näppäimet joten kuten muistissa. Mutta toistaiseksi Witcher on vienyt, joten saas nähdä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Kevään kuulumisia, mut enimmäkseen videopelikuulumisia

No niin, eipä ole tullut postailtua sitten viime vuoden. Ei kai ole ollut vaan mitään sanottavaa :D. Ensikuussa mun pitäisi valmistua, huh, mitähän sen jälkeen, kuka tietää. Tässä siis lopputyön tekemisen viivyttelyssä on hyvä hutaista yksi blogipostaus (oikeesti mun lopputyö on ihan hyvällä mallilla, järjestetään luokkalaisten kanssa näyttely meidän maalauksille Hyvinkään Willassa siinä toukokuun alussa, käykää katsomassa jos sinne ilmiinnytte/ilmaannutte). 

Otin tänään Aileenista pari uutta kuvaa profiilikuvan päivittämistä varten. Sillä on niin vanha kuva ainakin hartsilasten puolella, että ehkä on jo aikakin, mutta taidan säästää sen toiseen postaukseen.

Olen myös pelaillut paaaaaljon videopelejä ja haluankin höpistä niistä tässä postauksessa. (Ow ja Wowi on ollut myös mukana, mutta aika vähäisessä määrin, joten niistä en kirjoittele). On ollut hauskaa kun vihdoin on semmoinen kunnon halu pelailla. Pelasin Ori and the Blind Forestin viimein läpi. Se olikin tauolla parisen vuotta, kun jäin johonkin kohtaan, eikä ollut sitten aikaa jatkaa (tai aivoja hankalaan kohtaan). Nyt sitten nappasin pelin uudestaan ja pelasin viimein ohjaimella, kun ennen olin pelannut näppiksellä ja hiirellä (jota en kyllä suosittele tähän peliin). Oli kyllä 5/5 peli, voin suositella. Ihana tarina, musiikit ja ulkoasu. Mekaniikat oli hauskoja. Soundtrackiä suosittelen kuunneltavaksi vaikka itse peliä ei aikoisi pelaillakkaan.


Ori and the Blind Forest

 The Blind Forestin taputeltuani ostin sitten sopivasti Steamin viikonloppualesta seuraavan osan, Ori and the Will of the Wisps. Olen sitä naputellut tässä noin viikon verran. Artti on yhtä kaunista kuin ykkösessä, mutta itsellä on välillä vähän ongelmia äänen kanssa. Peli välillä pitää hassua ääntä (kuulostaa vähän kuin se summeri siinä Operation lautapelissä), enkä toistaiseksi ole onnistunut sitä kokonaan korjaamaan. Vaihdoin jotain asetuksia ja päivitin jne, mutta nyt sentään se hassu ääni kuuluu vain harvoin. Pelissä on enemmän mekaniikkoja ja tekemistä kuin edeltäjässään, mutta itseä harmittaa välillä, kun jokin liike, minkä totuit ekassa osassa painamaan napista (Y) niin nyt painat sen toisesta nappulasta. Nopean refleksin kohdissa usein painan väärää nappia ja sehän sitten kostautuu. Noh, ehkä opin uuden järjestyksen kunhan pelaan enemmän. Vielä ainakin toistaiseksi koen Will of the Wispin vähän helpommaksi kuin the Blind Forestin, mutta voi olla että ohjain tuo oman osansa pelaamisen flowhun tai sitten sekin, että olen oppinut pelaamaan the Blind Forestin aikana paremmin. Kuka tietää :).

Ori and the Will of the Wisps

Olen myös matkustellut Journeyn parissa monet matkat. Peli kestää noin tunnista kahteen suurinpiirtein, mutta sinne on aina hauska palata ja tavata uusia ihmisiä (hauskaa myös, ettei kellekkän voi puhua muuten kuin sirkuttamalla, joten ei haittaa vaikka olisikin epäsosiaalisempi tapaus). Bongasin tämän pelin silloin aikoinaan ja olisin halunnut pelata sitä, mutta en voinut ostella pleikalla pelejä. Nyt sitten hommasin tämän viimein steamissä, oli hyvä ostos! Olen vetänyt matkoja sekä soolona että parin kanssa. On aina mielenkiintoista nähdä millaisia pelaajia tulee vastaan ja on aina hauska auttaa ekaa kertaa pelaavia pelaajia (viitasta näkee).


Tää oli mun ekoja kertoja matkailua. Ihka ekan kerran matkustin soolona kun en löytänyt ketään :D

Myöhemmin houkuttelin mun siskon pelaamaan mun kanssa. Vedettiin heti kaksi reissua peräkkäin

Autoin siskoa löytämään kaikki symbolit niin sekin sai valkoisen viitan :)

Olen siskon kanssa hakkaillut myös Haloa. Pelailtiin Reachi ja Halo:CE läpi. Nyt ollaan kakkos pelissä, mutta siinä on ollut välillä vähän hankaluuksia, kun toisella on vähän laginut jne. Siihen tuli äskettäin päivitys, joten voi olla että se ongelma on nyt selätetty, pitää katsoa jossain kohtaa :).

Mun hahmolla Reachissa oli turkoosi armori

 
Pelasin myös Witcher ykköstä, mutta en jaksanut oikein pelata sitä ihan kokonaan. Siirryin kakkoseen, jonka pelasin läpi. Ihan ok, mutta liikaa politiikkaan sekautumista ja liian vähän hirviöitä :D.  

Trissin kanssa juttelot. Tykkään Trissistä kirjoissa tosi paljon

Olen kyllä yksi murolaatikko noituri, sillä en ole hirveän hyvä noituri peleissä. Kakkosessa peli ehdotti minulle easy vaikeustasoa tutorialin jälkeen, mutta omaksi puolustuksekseni pitää sanoa, että sormeni eivät näppiksessä edes yllä signeille. Witcher kolmosessa valkkasin normaalin tason, mutta en ole kovin kummoinen ohjaimellakaan. Tapoin griipin alussa juuri ja juuri xD. Kovin pitkälle en ole noituri kolmosta pelannut, kun olen tuohon Oriin keskittynyt enempi tällä hetkellä :). En kyllä muista että olisin Witcherin kaltaisiakaan pelejä nyt hirveästi ennen pelannut (pelaanko mä vaan MMO ja FPS pelejä??)?

Geralt boiii
 

Journeyn mukana tuli saman studion(?) peli Flower jossa kuljettiin tuulena ympäriinsä, mutta en tykännyt siitä ihan älyttömästi, tuulta oli jotenkin hemmetin vaikea välillä kontrolloida. Mutta ihan nätti se oli ja äänimaailma ihan hauska. Ehkä joskus palaan sen pariin viimeistelemään achit.

(Ai hitto tää blogger kyllä aiheuttaa mulle jossain kohtaa jonkun aivohalvauksen, tää kuvien liikuttelu on niin perseestä. Ja välillä ne sit vaan katoilee)

Sami osti mulle myös Death's Door pelin, kun päähenkilö oli niin söpö varis. En ole pelannut sitä vielä paljon. Keskityn siihen varmaan enemmän Will of the Wispin jälkeen.

Löysin kavereita

 Pelasin myös hetken Lost Arkkia, mutta minusta se on pelinä vähän meh.. Tarina on tosi mitään sanomaton, en edes halua gearia siihen asti että pitää kirota honing rateja (vielä tällein low gearisena on hyvät ratet). Tuntuu, että se on enemmän yksinpeli kuin moninpeli, mikä syö itseltä tosi paljon intoa pelata. Esimerkiksi levuttaessa oli ihan järkysti niitä soolo instoja joihin ei pääse kaverin kanssa (miksei kysympähän vaan?), oikeastaan levutus tuntuu joltain mobiilipeliltä, siinä ei ole tippaakaan haastetta ja tuntuu, että ollaan aina kavereiden kanssa eri kohdissa peliä. Gearia saisi chaos dungeoneita farmaamalla, mutta totesin vain, että bleh boring ja annoin vain olla, ei riitä kiinnostus. Ehkä joku päivä loggaan takaisin jos siltä tuntuu. Mutta kyllä se saarien ajelu ja mokokoiden kerääminenkin jossain kohtaa alkaa kyllästyttää.


Tää oli sillon tosi kivan näköinen geari, harmi että T1 näyttää ihan kakalta tähän verrattuna.

Sisko ja minä bailaamassa
 
MMO:ista puheenollen, alkoi vanha suola janottamaan ja koetin viimein taas kerran ladata Blade & Soulin. Oli tappelua, mutta viimein sain pelin taas toimimaan, hirveen kiva! Olin tainnut viimeksi pelailla vuonna.. tekisi mieli sanoa 2017, mutta en kyllä vannoisi, mutta KUITENKIN, hirveän kauan aikaa sitten. Lopetin siis, kun peli päätti lakata toimasta (perus aasia pelit). Voitte varmaan kuvitella miten pihalla olin taas kaikesta. Mikä tämä tavara mun laukussa on? Mites toi taas tehtiin? Mitä tässä stoorissa oikein viimeksi on tapahtunut jne. Muistelin hyvin kaukaisesti, että Jinsoyun oli unessa jne, mutta pitäisi varmaan tehdä uusi hahmo, että voisi pelata tarinan kokonaan ja muistella taas. Olin kuitenkin tarinassa vihdoin pääsemässä kotiin Hongmoon oppilaitteni kanssa, jee! Mutta eihän mikään mene niinkuin ajattelisi, lol.

Kun mulla oli oppilaita. Jinsoyun, Bunyang, Jinbin ja Bunah

Joku graffa uudistus oli tullut kuulemma

We sad

Luulempa, että ensi postauksessa keskityn taas vähän enempi nukkejuttuihin tai jotain. Helia, aka Heiju, on kasvanut myös kovasti, sen kanssa ollaan kävelty valjaissa paljon ulkona. Postaan seuraavan postauksen toivottavasti nopeammin kuin mikä väli tässä ja edellisessä oli :D.

"Miksei ikinä mennä ulos" sanoo tyty joka oli just tunnin pihalla

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Nukkekuvia

 Moikka, vähän ollut hiljaisuudessa tässä, blogi ei ole ollut ekana mielessä. Nyt eletään jo joulukuuta, hui, mutta tässäpä muutama postaamaton nukkekuva Silwenistä ja Farosta. Kesältä, heh. Silwen on vähän hankala. En saa sitä oikein toimimaan. Kokeilen tehdä itse parit silmät tuolle ja varmaan uuden meikin, ehkä sitten vähän alkaisi tasottua. Tuo 09:n suu jostain syystä vähän häiritsee joistain kulmista, tekisi mieli muokata vähän erilaiseksi. Olen nähnyt monta 09 joiden suut on kustomoitu kivasti.


Halusin että nuo keltaiset silmät olisi toimineet, mutta en vaan saa niitä toimimaan




Kokeilin eri peruukinkin kanssa, muttah..

Farolle jossain kohtaa tein uuden paidan ja hän sai uudet lenkkarit. Pitäisi vähän aktivoitua tuossa nuken vaatteiden tekemisessä, nuo pojat voisivat haluta uudet housut. Faro kuitenkin on söpskä vaikka mietinkin ihan kuituperuukin hommaamista. Se tosin jää nähtäväksi että milloin semmoinen voisi tapahtua. Postasin vissiin yhden ainakin Instagramiin. Juuri tällä hetkellä mulla on pieni some tauko.


Kuvat on otettu meidän notskipaikalla :)


Faro on niin söpskä!


tiistai 12. lokakuuta 2021

Pehmoleluni

Tässä postauksessa esittelen pehmoleluni ja kerron vähän, että mistä ne ovat tulleet minulle. 

Pehmolelukokoelmani on lapsesta saakka ollut suht suuri. Otin äitiltä ne tärkeimmät mukaan ja aikuisiällä on muutama uusi liittynyt kokoelmiin. Lajittelin nämä mielestäni kuten loogista olisi pienempiin laumoihin :D.

Ensimmäinen ryhmä, pokémon. Aloitan nämä aina vasemmalta oikealle. Ekana on Eevee jonka hommasin muistaakseni jostain Cosvisionista. Tykkään miten iso ja pehmeä se on. Seuraavana on siskoltani synttärilahjaksi saatu söpöily Sylveon. Sylveon (varsinkin shiny) on mun lemppari pokémon :). Seuraava Sylveon ja siitä ekaan pikachuun asti on miehen tuomia söpöyksiä siltä ajalta kun hän työskenteli gameshopissa. Tuo moikkaava pikachu oli meidän eteisessä moikkailemassa vähän aikaa. Sen vieressä on detective pikachu, jota en olisi välttis itse valinnut, mies toi senkin minulle, mutta ihastuin siihen ajan kanssa, kun spookyistä tummista silmistä pääsi yli :D. Se istui kauan tietokoneeni vieressä, mutta muutti sohvalle muiden kanssa kun näitä kuvia otettiin. Reunimmainen chubby pikachu on puhuva ja liikkuva pikachu jonka ostin joskus sadalla markalla. Se menee vähän samaan kategoriaan kuin tamagotchit. Etummaisen mewtwon ostin joskus aikanaan ja Meowth ja pikku pikachu ovat olleet niitä ärrältä ostettavia pokémoneja joilla oli sisällä karkkipussi.

Sekalaisten ryhmä. Tässä ryhmässä on kaikki jotka eivät oikeen sopineet muuhun ryhmään. Ekana on random sammakko, en yhtään muista mistä olen saanut sen. Ehkä synttärilahjaksi, joku W.i.t.c.h.:in Will referenssi tai jotain (meillä on Willin kanssa sama synttäri päivä, muistan olleeni siitä ihan ihastuksissani)? Sitten on Denver, tulee juu siitä lapsuuden animaatiosta, Denver the last dinosaur tjs. Muistan että ostin sen kun oltiin sukulaisien kanssa kaupungilla. Siellä olisi ollut isompiakin versioita, mutta tykkäsin tästä. Miehekkeen Grumpy cat. Sitten minun lammas, hienosti nimeltään Lampi. Tbh, olin lapsena tosi huono keksimään nimiä millekkään, tulee myöhemmin vastaan tässä postauksessa toinen esimerkki :'D. Lampi oli minun ihka eka pehmoleluni, hyvin on kestänyt vauhdissa. Sillä ennen oli sellainen harlekiini(?) kauluri, mutta se katosi jo ajat sitten. Tässäpä muuten eräänä päivänä harjailin pehmolelujani lemmikkikarstalla, nyt ne ovat tosi pörheitä. Kannattaa kokeilla, saa pehmolelut ihan uuden elämän. Eturivissä on Alfred J. Kwak. Sillä oli punainen kaulaliinansa, joka kyllä katosi silloin joskus lapsena. Myöhemmin Luffy puraisi Alfredilta silmän. Aika monien pehmolelujen silmät olivat Luffyn mielestä varmaan tosi hämärät ja piti pureksia irti. Lopuksi jokin angry bird. En muista mistä hän saapui, ehkä joululahjana pikkusiskoltani?

Seuraavaksi puput. Näistä lempparini oli tuo valkoinen keskimmäinen. Meillä oli niitä kaksi, mutta en tiedä mihin se toinen katosi. Serkuilla oli myös tuommoiset samanlaiset. Tältä Luffy pureksi nenää ja korjasinkin sitä vähäsen tähän kuvaan ja suuta joka oli alkanut repsottamaan. Lilalta puuttuu nenä, mutta olen miettinyt että tuon pinkin ja lilan voisi kustomoida söpömmiksi, lähinnä siis lisäämällä niille jotain härpäkkeitä, kuten rusetteja tai laukkuja. Se projekti jäi toistaiseksi vähän kesken. Keillään näistä ei ole tainnut olla muita nimiä kuin pinkki pupu tai lila pupu. Taitavat olla synttärilahjaksi saatuja lapsuudessa. Muistan että näillä en erityisemmin ehkä leikkinyt, taisivat olla enemmän unikavereita.

Nallet sitten. Ekana on Taa, mammani virkkaama. Siskolleni mamma virkkasi Titin koska hän halusi Titi-nallen. Niimpä siis meillä on Titi ja Taa. Molempien pehmot muuttaneet mukana meidän aikuisuuden kotehihin. Näillä kyllä leikittiin tosi tosi paljon. Seuraavaksi keltainen 'halinalle'. Ilonalle taisi olla hänen nimensä. Oikeasti tämä on veljeni eka pehmolelu jonka adoptoin kun veljellä alkoi pentuna kokeilunsa että mitä kaikkea materiaalia puukolla voikaan leikata. Luffy pureksi tämänkin nenän ja silmän. Itse tykkäilen korjailla leluja jos niitä vain pystyy. Tämä vieressä oleva jääkarhukin oli isoveljen jonka myöskin adoptoin. Tällä on hassusti jotenkin nenä vinossa, mikä minua vain naurattaa. Tykkäsin tälläkin leikkiä paljon. Ruskea nalle on Samin joku con ostos. Sitten on Mutrunalle, ihan legit halinalle ja sen vieressä panda.

Koirulit. Vasemmalla on oma Hopeanuoli hahmoni Mei, jonka siskoni teki minulle eräänä joululahjana (postasin siitä varmaankin joskus). Sitten on 'isokoira'. Tämäkin koira oli monessa leikissä mukana, aika vekkuli tuo surku ilme. Seuraavaksi on naali jonka ostin espanjan lentokentällä jostain national geographic myymälästä. Sillä on kaulassaan tölkin avaajista tehty koru. Nuo tölkinavaajat olivat 'valuuttaa' meidän viime halloween juhlissa (josta minulla ei taida olla postausta koska.. no silloin tapahtui sellaisia paljastuksia joista en mielellään tarinoi tällein julkisesti ja jonka takia on vähän hömelön tuntuista ehkä järjestää enää halloween bileitä. Siis pari erosi näin lyhykäisesti). Sitten joku husky pehmo jonka otin espanjaankin mukaan. Sitten on Kati, minun Snoozems koirani. Ehdoton lemppari heti Lampin jälkeen. Toivoin tätä lapsena KAKSI vuotta (lapseksi tuommoinen aika on kyllä jo hurja). Sitten sain sen viimein joululahjaksi ja leikin sillä naapurin bestiksen kanssa jolla oli nalle versio. Naapureilla oli valmiina semmoinen mini versio siltä varalta jos en olisikaan saanut tätä xD. Katilla oli semmoinen keltainen unirätti jonka leikkasin pois. Minulla oli myös semmoinen 'tiedemies' hetki jolloin leikkasin melkein kaikilta pehmoleluiltani pienen tupon karvaa pois ja teippasin vihkoon. Kati ei ole poikkeus. Harmittaa vain, että kerran äiti laittoi sen pesukoneeseen ja sen pussit, joissa lienee ollut hiekkaa sitten menivät rikki ja sillä on nyt vähän missä sattuu ne hiekat kehossaan. Ehkä joskus uskaltaudun avaamaan sen ja korjaamaan homman, ehkä en. Sen vieressä on toinen koira, jonka nimi on myös 'isokoira'. Minulla oli myös monta 'pikkukoiraa' ettäh.. Sillä oli myös hauska aina leikkiä. Sitten tämä perhoskoira jonka sain tosi pienenä joululahjaksi. Tämä kertoo 'parhaista' nimeämistaidoistani... elikkäs, kröhöm, olisin halunnut nimetä sen Jeesukseksi (vaikka en ole kovin uskovaisesta perheestä), koska joulu, mutta äiti sanoi että ei, parempi niin :'D. Siltä oli Luffy syönyt nenän ja silmät joten ompelin uuden nenän, lisäsi kukkasen ja ehkä joku päivä ompelen sille uudet silmätkin.
 

'Ihmismäiset'. Love live Rin ja Nico oli joskus jostain conista ostettu, eri coneista tosin. Ne taisivat olla vähän ennen kuin mun rakkaus Love liveen hiipui (mikä toisto content ja mitkä ohukaiset hahmot). Rin oli ekana koska se näytti söpöltä ja Nico koska main. Nykyään vain ajattelen ne söpöstelijöinä. Tuo apina on pienempi Little monkey lost (?). Siskolla oli se semmoinen isompikokoinen. Sitten on chobitsista tuo.. noh, en katsonut Chobitsia kauheen tarkkaan silloin aikoinaan. Olen miettinyt tämän myymistä usein, mutta onhan se söpö. Sitten Tehotyttöjen Poppana. Kaverilla oli Papu ja siskolla Pipa ja leikittiin näillä yhdessä. Itse olin suruissani että Poppana kuvattiin aina noin vihaisen näköisenä.

Blizzard kokoelma. Pachimarin sain joululahjaksi eräänä jouluna. Tästä horde pehmosta en muista mistä sen sain, Samilta varmaan kuitenkin. Pepe tilattiin pelikaverini kanssa yhdessä. Tykkään näistä paljon.

 

Kaviokkaat tai jotain. Lampaat molemmat on coneista, samoin kun alpakkakin. Minusta ne on ihania! Yksisarvinen on nimeltään Aamu. Siskollani on lila yksisarvinen jonka nimi on Ilta. Ostettiin ne joskus silloin Särkänniemestä :). Alpakasta seuraava on harmaa heppa jolle ompelin uudet silmät (syy sama kuin edellisillä). Tällä en ihan kauheasti leikkinyt kun se ei pysynyt pystyssä hyvin itsekseen. Sen vieressä on peura jollainen oli myös siskollani, minusta ne ovat tosi kauniita. En tosin muista onko tämä minun vai siskoni peura, nappasin sen äitiltä jossain kohtaa. Eturivissä on vissiin joku Lalaloopsie heppa. Tykkään ihan hirmuisesti Lalaloopsie estetiikasta. Sitten on tosiaan yksi lammas ja sen perään possu nimeltä Reginald. Muistaakseni olen sitä myös Babe nimellä kutsunut. Reginald nimi tulee kun Babar jaksossa oli joku villisika, rouva Rataxeskseen lemmikki. Tämä on yksi lapsuuden lemppareistani.


 
Tässäpä koko konkkaronkka. Pepe ja angrybird elävät kirjahyllyssä, nämä muut makkarin sohvalla johon voi mukavasti kaatua lukemaan. Osalla näistä on kunnostusprojekti vähän kesken, mutta muuten kaikki on ainakin harjattu jossei muuta :).