maanantai 30. marraskuuta 2015

Project Zero 5

Huu, aaveitaaaa.. (tämä oma mielipiteeni pelistä ei sisällä juuri lainkaan spoilereita sen enempää mitä pelin trailerissa näkyy)


Project Zero (tunnetaan myös nimellä Zero ja Fatal Frame) pelit muistetaan aina yleensä siinä kohtaa kun joku sanoo "se oli se peli missä ammuttiin aaveita kameralla". Aa, niin se pelisarja. Kaikista muista Project Zero peleistä ollaan saatu nauttia täällä Euroopassa paitsi nelosesta. En vieläkään ihan muista, että mistä syystä peli jäi julkaisematta Japanin ulkopuolella. Oliko se siitä, että peli oli niin buginen vai liittyikö se johonkin nintendo riitaan, en muista. Kuitenkin Project Zero 2: Deep Crimson Butterfly ilmestyi Euroopassa, muttei taas ameriikoissa. Project Zero viiden ilmestymispäivän lähestyessä Japanissa saikin koko maailma kuumotella ja kuulostella, että tuleeko peli Japanin ulkopuolelle vai jääkö se, kuten neljäskin osa, pelkästään Japanin viihdykkeeksi. Alkoi näyttämään siltä, ettei pelistä tulisi maailmanlaajuinen julkaisu ja fanit ryhtyivät toimiin. Adresseja kirjoitettiin ja nintendoa pommiteltiin viesteillä, miten muun maailman PZ fanit haluaisivat myöskin päästä kokeilemaan tätä peliä. Jonkin aikaa koko homma vaikutti todella epätoivoiselta ja minä muutaman muun mukana sitten menin spoilaamaan itseni koko pelin osalta, koska luulin, ettei peliä tulisi Eurooppaan. Liekö fanien painostuksesta vai mistä, mutta sitten annettiin ymmärtää, että peli ehkä tulisi muualle maailmaan. Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään merkkejä pelin tulevaisuudesta. Kunnes eräänä päivänä julkaistiin, että kyseinen peli aiottaisiinkin päästää myös Japanin ulkopuolelle. Itselleni se olikin suuri voitto. Sitten tänä syksynä saatiin me Eurooppalaisetkin omat versiot. Super kivaa mielestäni vieläpä oli, että peli ilmestyi limited editionina ja sisälsi kuvia, julisteen, kovat kannet ja artbookin melkeimpä pelkän pelin hinnalla.


Kun on löpö löpö löpöt saatu sanottua niin voisin siirtyä itse peliin. Pelihän on Wii U only, ja ihan Wii U ohjainta varten onkin pelin kameramekaniikka tehty, jolloin ohjainta liikuttamalla myös pelin kamera liikkuu. Ohjaimen läpi myös näkee tasan sen verran kuin katsoisi kamerasta ja loput ruudulla. Ihan hauska tyyli ja täysin totuttava, mutta itselläni meni sen verran hermot ohjaimen kanssa tanssimiseen että siirryin ihan telkkatilaan, jossa näkyykin kaikki tarpeellinen ja vähän lisää yhtälailla telkkarin ruudulla. Hauskaa minusta myös tässä pelissä verrattuna edellisiin, oli kameran mahdollinen kääntäminen vertikaalisesta horisontaaliseen ja kaikkeen siltä väliltä. Kamerassa näkyy haamujen "heikot pisteet" joihin osuessa saa tehtyä extra damagea haamuihin. Idea onkin siinä, että kameraa kääntämällä saa vangittua pallurat, heikot pisteet kuvaan. Tietenkään näitä ei ole pakko käyttää vaan voi ihan normisti vain venata sitä Fatal Frame ikkunaa ja paukuttaa damagea menemään. Isommissa haamujoukoissa tosin palluroiden vangitseminen kuvaan yleensä mätkäyttää haamuihin mukavat damaget eikä kaikkia tarvitse hoidella yksitellen. Pelissä kameraa voi edellisten osien tavoin upata ja vaihdella linssejä, mikä on aina mielestäni mukavaa. Näin jokainen varmaan löytää oman pelityylinsä oli se sitten enemmän aggressiivinen tai puolustava.

Poor Himino :(
 Näin yleisesti ottaen pitää mainita, että Project Zero 5 on synkkä peli ja se sisältää mielestäni vielä enemmän raakuuksia kuin edelliset osat. Se onkin yksi syy, miksi peli on k-18 euroopassa. Project Zero 5 käsittelee myös isosti itsemurhaa ja siihen liittyviä ajatuksia, joten kannattaa ensin pohtia, että voiko näitä aiheita sulattaa ennen kuin alkaa peliä pelaamaan. Pelit tietenkin ovat vain pelejä, mutta minusta goren ja synkkien pelien kanssa voi kuitenkin pohtia, että mitä oma mieli kestää ja onko juuri tämä tai tuo peli sellainen, jota voin tässä mielentilassa pelata, vai tuleeko siitä vain huonoa oloa tai ahdistusta.

Project Zero viiden tarina liittyy Hikami vuoreen (jonka metsä on selkeästi saanut inspiraationsa Aokigaharasta, joka sijaitsee Japanissa Fuji vuoren vierellä) ja sen metsään. Paikka on tunnettu itsemurha spotti, jossa paikalliset shrine maidenit entisaikaan auttoivat rauhaan pääsyssä. Aina kuitenkaan ei mene nallekarkit tasan ja vuorella tapahtui kauheuksia joita sitten päästään pelissä selvittämään.

Yuuri ja Hisoka
 Pelissä pelataan kolmella hahmolla. Pelin päähahmo on Yuuri jolla on ollut rankka elämä. Vanhemmat kuolleet, yrittänyt itsemurhaa ja vielä näkeekin kuolleita. Huhhuh. Muita pelattavia hahmoja ovat Miu Hinasaki ja Ren Hojo. Lisäksi pääkolmikon kanssa pyörii mielenkiintoisia sivuhenkilöitä joista isoimmissa osissa ovat Yuurille läheinen Hisoka, Renin assistentti Rui ja Miun äiti, edellisistäkin Project Zeroista tuttu Miku.

Miu ja Miku
 Peli on monin tavoin viihdyttävä, mutta muutamia ongelmiakin tuli vastaan. Iso elementti pelissä on vesi. Pelissä on mittari, joka näyttää kuinka märkä hahmo on. Mittari täyttyy esimerkiksi sateessa hengaamisesta tai kummitusten hyökkäyksien osuessa. Valitettavasti siis sateisissa osissa hahmo on koko ajan märkä ja mitä märempi hahmo, sitä herkemmin random kummitukset käyvät kimppuun. Tästä päästäänkin yleiseen pelin tunnelmaan. Toisin kuin edellisissä peleissä, tässä pelissä tuntuu, että kummituksia tuli hyvin tasaisin väliajoin, jonka takia pelin yleinen tunnelma kärsi. Siinä missä edellisissä peleissä kuumotteli, että milloinkohan joku käy kimppuun ja että ompa ollut tosi pitkään hiljaista aah, jotain rikkomaan tämä pelottava painostus! niin tässä valitettavan tasaisin väliajoin tietää milloin seuraava random kummitus tulee. Ylipäätäänkin mielestäni pelistä puuttui se jokin. Vaikka kuinka hienot puitteet pelillä olisikin ja taustat kauniita, niin silti ne tuntuivat todella elottomilta. Edellisissä peleissä oli ihan pienenpieniä jippoja, joilla kauhun tunnelmaa sai nostettua painostavaksi, kuten taustamusiikki ja taustoissa tapahtuvat pienet jutut joilla ei periaatteessa ollut mitään tekemistä tarinan kanssa. Jostain saattoi esimerkiksi yhtäkkiä vieriä portaita pitkin pallo, astiat helistä itsekseen tai nuken tukka kasvaa joka kerralla pidemmäksi kun katsot sitä tai että se käänsi päänsä sinua kohti. Tuntuu, että vitonen suorastaan on släkkäillyt näiden kanssa ja jättää kauhun pelottaviin välivideoihin ja kummituksiin (ei sillä, osa videoista on aika karmivia omaankin makuun). Muutamia pieniä juttuja toki löytyi, mutta nekin olivat hyvin harvassa. Kummitukset tuntuivat myös suurimmaksi osaksi sattumalta olevan jossain paikoissa, eivätkä esimerkiksi Project Zero kakkosen tavoin asuvan kyseisessä paikassa. Esimerkiksi PZ kakkosessa tietyt haamut tietyissä taloissa omine tarinoineen toivat peliin fiiliksen, että siellä oikeasti oli joskus asuttukin ennen katastrofia.

Rui ja Ren
Pelin tarina on mielestäni ihan kiva ja mielenkiintoinen vaikka jotkut kohdat tosin tuottavat päänvaivaa ja miettii, että miksi tämä asia on tässä. Myöskään Mikun ja Mafuyun mahdollista sisar rakkautta (eikä siis mitään pelkkää tavallista sisarusrakkautta) en ihan sinällään sulata. Isosti harmittaa Mikun pakko-oleminen tässä pelissä, nimittäin tuntuu, että vitonen suorastaan ignoraa kolmosessa tapahtuvan hahmonkehityksen. Siinä missä Project Zero kolmosessa Miku oppii viimeinen elämään veljensä menetyksen kanssa ja jatkamaan eteenpäin, vitonen tuntuu vetävän Mikun taas samaan oravan pyörään, jossa muuta mahdollisuutta veljensä menetyksen aiheuttamaan tuskaan ei ole kuin heittää lusikka nurkkaan.

Tsumugi Ayanen missionista
 Project Zero vitosessa tarinan lisänä on Dead or Alive vitosesta tutun Ayanen (fanserviceä pelissä on aiempia verrattuna enemmän, btw jos ei märkyysmittarin aikana tullut jo mieleen) oma tehtävä. Vaikka Doa onkin lemppari sarjojani, olisin mielummin halunnut vanhojen pelien tapaisen misson moden kuin filleri episoden jotta lisätekemistä olisi myös koko tarinan suorittamisen jälkeen pidemmäksi aikaa. Läpipeluu arvoahan pelissä on. Pelkästään Miulla ja Yuurilla on pelissä kaksi erilaista loppua ja Renillä niitä on jopa neljä (peliä tosin ei ole pakko pelata kokonaan uusiksi vaan viimeisen dropin läpi pelaaminen riittää). Lisäksi kaikkien linssien saamiseen pelissä tarvitaan jokaisesta dropista myös tietyt ränkit ja niistä pitää olla kerättynä kaikki notet ja muut tekstit. Ghostlistin voi myös täyttää, mutta edellisistä peleistä poiketen siihen ei tarvitse kaikkia kummituksia vaan vain niitä, joiden muiston ennen kuolemaa voi katsoa. Periaatteessa suurimman osan (ja kaikki) saakin jo pelkästään ensimmäisellä läpipeluukerralla jos vain jaksaa koluta ympäriinsä.

"Hieno" omapiirtämä Aso keventämään tunnelmaa :D
 Peli ei mielestäni ollut ollenkaan vaikea eikä myöskään puzzleja ollut vaikka niitä olisi ollut ihana selvitellä kuten edellisissä. Pelin vaikeustasoa on kritisoitu ja syyksi onkin annettu se, että jos peli on liian vaikea niin sitä ei pelata läpi. Mikä on bullshit näin ainakin omasta mielestä. Yleensä kun pelin vaikeustasoa aletaan madaltamaan, siitä myös katoaa palkitsevuus. On se ihan erilaista kertaheitolla tappaa viimeinen pomo kuin yrittää sitä monta kertaa. Pelissä myös jaetaan tuhottomasti filmiä ja erilaisia parannustavaroita jos vain jaksaa etsiä. En sitten tiedä onko niistä enemmän iloa vaikeammilla vaikeustasoilla. Jokaisen dropin alussa voi myös ostaa esineitä, mutta silloin koko dropin loppu pistemäärästä vähennetään ostettujen esineiden pisteet. Pisteillä voi siis upata kameraa kuten ennenkin.

Ou.. mama
Ylipäätään tykkäsin kyllä kovasti pelistä vaikka se ei lemppari Zerokseni noussutkaan. Kivat hahmot ja pelin visuaalinen ulkoasu miellyttivät. Kyllä suosittelisin sarjan faneille ja niille joita peli voisi kiinnostaa.
Lemppari haamuksi nousi Pitkä Nainen ja inhokiksi se yksi hukkunut neito jolla on huntu päässä joka tykkää ilmestyä ainakin minulle vähän liikaakin.

Yuuri ja "Pitkä Nainen"

Etsitään Snow Halation Makia!


 Elikkä!

Etsimme ensi Yukiconiin (2016) tulevaan cosplaytanssiryhmään Makia. Teemana olisi Snow Halation. Toivomme, että hakija olisi pääkaupunkiseudulta tai että hänellä olisi mahdollisuus matkustaa Tampereelle tai Helsinkiin harjoituksiin sekä valmistaa cosplaynsä itse. Tarkempia tietoja saa kysymällä!




sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Otsikko olisi hyvä muistaa postatessa!

Hirveesti taas kerennyt tapahtua juttuja tässä välillä.

Oli Halloween bileet, jotka meni tosi kivasti ja kaikki vieraatkin saatiin paikalle keitä pyydettiin :). Ylipäätään ihka ensimmäiset bileet mitkä ollaan miehekkeen kanssa järjestetty, joten tosi hyvä että isoveli ja hänen tyttöystävänsä olivat järjestämässä niitä meidän kanssa. En kauheasti ottanut kuvia koristelusta ja ne kuvat jotka otin niin niissä on henkilöitä, enkä tiedä haluavatko he näyttää naamaansa netissä :). Kaiverrettiin myös ihka ekaa kertaa kurpitsoita, ja HYI että ne haisee!

Mmm, sisälmyksiä..
Oli myös hiukan etovaa kaapia sisältöjä kurpitsasta, tuntui vähän kuin joltain sisäelimiltä :D. Mutta itse veitsellä taiteilu oli tosi kivaa vaikka tosi hasardia paikka paikoin!

Miehekkeen kurpitsa, kuva otettu kännyllä :(
Ja minun kurpitsa
Oli kivaa leikkiä wannabe cosplayta, kun melkein kaikki olivat nätisti noudattaneet pyyntöä pukeutua. Mässytettävää oli vaikka mitä, kun mentiin nyyttäri meiningillä. Minä leivoin jotain pieniä random omenapiirakoita joille tuli lempinimeksi rintaimplantit. Lisäksi oli kaikenlaista ihanaa, mokkapaloja, pitsaa, lihapiirakkaa, sormikeksejä (joissa manteli kyntenä, yäk! :D), seittikakkua, sipsuja ja jotain outoja leivonnaisia? Seittikakkua, sormikeksejä ja outoja leivonnaisia lukuunottamatta mikään ei ollut erityisen halloweenmaista, mutta eipä se haitannut ja aika hyvin kaikki sipsejä lukuunottamatta menikin juhlien aikana.


Ohjelmaakin oli jonkin verran. Ekaksi meillä oli mini esittäytyminen, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan ennalta. Seuraavaksi meillä oli "Iltakävely" navetan halki pareittain pimeässä jossa piti tehdä muutamia tehtäviä. Parit arvottiin kaikkiin ohjelmanumeroihin niin pääsi ihmiset tutustumaan vähän enempi toisiinsa. Ensimmäiseksi iltakävelyssä piti selvittää kirjekuoren sisältö, eli koota palapeli. Seuraavaksi etsittiin huoneesta kirjaimia UV valossa ja niistä piti selvittää salasana seuraavan huoneen läppäriin. Läppärin salasanan laitettua seuraavaksi aukesi arvoitus. Arvoituksen ratkaisun jälkeen vieraat saivat kokea pienen jumpscaren. Oltiin ilkeitä ja kolisteltiin kova äänisesti ja laskettiin jättikokonen hämähäkki vieraitten päähän. Reilukerho. Annettiimpa vielä videokamera kävelyn ajaksi, joten pääsin minäkin kurkkimaan sitten myöhemmin ihmisten reaktioita ja ilmeisesti osa pelästyikin ihan kunnolla, 10/10.

Oma pukeutuminen oli joku random kisukoulutyty :D
Iltakävelyn jälkeen pidettiin musavisa jonka aiheena oli lastenohjelmat. Oli tosi hauska katsella muiden ilmeitä kun tuttuja säveliä soi korviin :D. Ne tyhjät ilmeet ja ilon virneet kun tiesi tai ei tiennyt biisiä. Yllätyin kuitenkin miten hyvin porukka tiesi biisejä. Paras tiimi sitten tietenkin sai palkinnon. Musavisan jälkeen lähdettiin ulos leikkimään poliisia ja rosvoa. Olin tosi iloinen, että ilma oli lämmin ja ulkonakin pystyi touhuamaan. Rosvot lähtivät piiloon ja poliisit tulivat hetken päästä etsimään taskulamppujen kanssa. Oli kyllä aika kuumottavaa siellä pilkkopimeässä mennä taskarin kanssa xD. Ensimmäinen kierros loppui aika nopeasti ja osat vaihtuivat ja rosvoista tuli poliiseja. Minun parini oli Vixenia ja loppujen lopuksi meillä oli koko pelin paras piilo. Silmätkin tottuivat pimeään tosi nopeasti. Ensimmäinen pari taisi kiertää taloa ja heidät saarrettiin ja seuraava pari, mieheke ja Meital olivat katolla piilossa ja kestikin aika kauan että heidät löydettiin! Minä ja Vixe olimme kaivon takana olevassa syvänteessä heinikossa makaamassa takkiemme päällä xD. Kesti ihan kauhean kauan ja meidän piti loppujen lopuksi antaa äänimerkkejä että meidät löydettäisiin. Se oli hurjan hauskaa ja jännää kun taskulamppujen valokeilat menivät aivan vierestä, mutta meitä ei spotattu! Poliisin ja rosvon jälkeen mentiin sisälle pelaamaan ihmissutta (ihmissuden säännöt löytyvät täältä ). Yllätyin miten monta kierrosta ihmiset halusivat pelata peliä, mutta joka kerta ihmissudet voittivat. Kerran meinasivat kyläläiset voittaa. Joskus puoli yhden aikaan yöllä vieraat alkoivat lähteä (jos ei oteta huomioon yöpyjiä ja paria muuta). Vähän ennen kuutta illalla aloitettiin joten kyllä vähän päälle kuusi tuntia jaksettiin pärräillä. Olin tosi iloinen siitä, miten hyvin ihmiset lähtivät kaikkeen mukaan. Oli tosi ihanaa kuulla kehuja että olipa kivat juhlat ja että tekemistä ja hengailua oli sekaisin sopivasti. Pitää siis ehkä järjestää toisekin kekkerit joskus :).

Kaveri ja sisko olivat ihan törkeitä ja salakavalasti molemmat pukeutuivat hahmoiksi Project Zerosta! Oli niin kivat puvut että olin vähän kade xD Sae ja Yuuri
 Project Zero 5 myös julkaistiin kivasti ennen halloweeniä perjantaina, mutta sitä en ole kerennyt pelailemaan kuin aika ajoin pari pisaraa silloin tällöin, koska tavallisten juttujen lisäksi tuli myös yksi projekti lisää, josta en vielä tosin mainitse mitään kummempaa :). Project Zerosta saatan tehdä ehkä pientä pohdintaa, koska siinä on paljon asioita jotka pistävät hieman miettimään.

***

Olin pari kolme vuotta pitänyt erästä potilasta ikkunalaudallani ottamassa aurinko hoitoa ja tänään päätin, että tämä riittää.

En ollut tehnyt tosi pitkään aikaan mitään kikkaroita, joten noista tuli vähän rumat :D
Tässä siis Streaky, joka on yksi lemppari ponskuista mitä tiedän. Tykkään tosi paljon ponskun värimaailmasta ja kuvioista. Tuo valkoinen otsan kiehkura kuuluisi olla pinkki, mutta koska Pussycat pinkki tykkää haalistua niin..


Ompas muuten tosi suttuinen kuva. Kuvassa näkyykin haalealla tussin jälkiä (mm, kyljessä, silmänympärillä, naamassa ja sarvessa), mutta edistys on tosi iso, kun miettii, että nuo kaikki jäljet olivat täysin mustalla permanenttitussilla tehtyjä, eivätkä ne lähteneet millään hinkuttamisella tai muullakaan. Ponin maalit kuitenkin olivat tosi siistit, enkä hirveästi suosi customointi ajatuksia G1 poneista jos niitä yhtään voi pelastaa.

***

Yukiconiin olisikin nyt sitten parit suunnitelmat kun Ninja Rinin lisäksi pyydettiin yhteen ryhmään Snow Halation Hanayoksi.


Lyhyet peruukit on aina tosi jees!


//English: We had a Halloween party, I have some plans for Yukicon, gave sunbath for a pony and played some Project Zero 5.