maanantai 30. marraskuuta 2015

Project Zero 5

Huu, aaveitaaaa.. (tämä oma mielipiteeni pelistä ei sisällä juuri lainkaan spoilereita sen enempää mitä pelin trailerissa näkyy)


Project Zero (tunnetaan myös nimellä Zero ja Fatal Frame) pelit muistetaan aina yleensä siinä kohtaa kun joku sanoo "se oli se peli missä ammuttiin aaveita kameralla". Aa, niin se pelisarja. Kaikista muista Project Zero peleistä ollaan saatu nauttia täällä Euroopassa paitsi nelosesta. En vieläkään ihan muista, että mistä syystä peli jäi julkaisematta Japanin ulkopuolella. Oliko se siitä, että peli oli niin buginen vai liittyikö se johonkin nintendo riitaan, en muista. Kuitenkin Project Zero 2: Deep Crimson Butterfly ilmestyi Euroopassa, muttei taas ameriikoissa. Project Zero viiden ilmestymispäivän lähestyessä Japanissa saikin koko maailma kuumotella ja kuulostella, että tuleeko peli Japanin ulkopuolelle vai jääkö se, kuten neljäskin osa, pelkästään Japanin viihdykkeeksi. Alkoi näyttämään siltä, ettei pelistä tulisi maailmanlaajuinen julkaisu ja fanit ryhtyivät toimiin. Adresseja kirjoitettiin ja nintendoa pommiteltiin viesteillä, miten muun maailman PZ fanit haluaisivat myöskin päästä kokeilemaan tätä peliä. Jonkin aikaa koko homma vaikutti todella epätoivoiselta ja minä muutaman muun mukana sitten menin spoilaamaan itseni koko pelin osalta, koska luulin, ettei peliä tulisi Eurooppaan. Liekö fanien painostuksesta vai mistä, mutta sitten annettiin ymmärtää, että peli ehkä tulisi muualle maailmaan. Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään merkkejä pelin tulevaisuudesta. Kunnes eräänä päivänä julkaistiin, että kyseinen peli aiottaisiinkin päästää myös Japanin ulkopuolelle. Itselleni se olikin suuri voitto. Sitten tänä syksynä saatiin me Eurooppalaisetkin omat versiot. Super kivaa mielestäni vieläpä oli, että peli ilmestyi limited editionina ja sisälsi kuvia, julisteen, kovat kannet ja artbookin melkeimpä pelkän pelin hinnalla.


Kun on löpö löpö löpöt saatu sanottua niin voisin siirtyä itse peliin. Pelihän on Wii U only, ja ihan Wii U ohjainta varten onkin pelin kameramekaniikka tehty, jolloin ohjainta liikuttamalla myös pelin kamera liikkuu. Ohjaimen läpi myös näkee tasan sen verran kuin katsoisi kamerasta ja loput ruudulla. Ihan hauska tyyli ja täysin totuttava, mutta itselläni meni sen verran hermot ohjaimen kanssa tanssimiseen että siirryin ihan telkkatilaan, jossa näkyykin kaikki tarpeellinen ja vähän lisää yhtälailla telkkarin ruudulla. Hauskaa minusta myös tässä pelissä verrattuna edellisiin, oli kameran mahdollinen kääntäminen vertikaalisesta horisontaaliseen ja kaikkeen siltä väliltä. Kamerassa näkyy haamujen "heikot pisteet" joihin osuessa saa tehtyä extra damagea haamuihin. Idea onkin siinä, että kameraa kääntämällä saa vangittua pallurat, heikot pisteet kuvaan. Tietenkään näitä ei ole pakko käyttää vaan voi ihan normisti vain venata sitä Fatal Frame ikkunaa ja paukuttaa damagea menemään. Isommissa haamujoukoissa tosin palluroiden vangitseminen kuvaan yleensä mätkäyttää haamuihin mukavat damaget eikä kaikkia tarvitse hoidella yksitellen. Pelissä kameraa voi edellisten osien tavoin upata ja vaihdella linssejä, mikä on aina mielestäni mukavaa. Näin jokainen varmaan löytää oman pelityylinsä oli se sitten enemmän aggressiivinen tai puolustava.

Poor Himino :(
 Näin yleisesti ottaen pitää mainita, että Project Zero 5 on synkkä peli ja se sisältää mielestäni vielä enemmän raakuuksia kuin edelliset osat. Se onkin yksi syy, miksi peli on k-18 euroopassa. Project Zero 5 käsittelee myös isosti itsemurhaa ja siihen liittyviä ajatuksia, joten kannattaa ensin pohtia, että voiko näitä aiheita sulattaa ennen kuin alkaa peliä pelaamaan. Pelit tietenkin ovat vain pelejä, mutta minusta goren ja synkkien pelien kanssa voi kuitenkin pohtia, että mitä oma mieli kestää ja onko juuri tämä tai tuo peli sellainen, jota voin tässä mielentilassa pelata, vai tuleeko siitä vain huonoa oloa tai ahdistusta.

Project Zero viiden tarina liittyy Hikami vuoreen (jonka metsä on selkeästi saanut inspiraationsa Aokigaharasta, joka sijaitsee Japanissa Fuji vuoren vierellä) ja sen metsään. Paikka on tunnettu itsemurha spotti, jossa paikalliset shrine maidenit entisaikaan auttoivat rauhaan pääsyssä. Aina kuitenkaan ei mene nallekarkit tasan ja vuorella tapahtui kauheuksia joita sitten päästään pelissä selvittämään.

Yuuri ja Hisoka
 Pelissä pelataan kolmella hahmolla. Pelin päähahmo on Yuuri jolla on ollut rankka elämä. Vanhemmat kuolleet, yrittänyt itsemurhaa ja vielä näkeekin kuolleita. Huhhuh. Muita pelattavia hahmoja ovat Miu Hinasaki ja Ren Hojo. Lisäksi pääkolmikon kanssa pyörii mielenkiintoisia sivuhenkilöitä joista isoimmissa osissa ovat Yuurille läheinen Hisoka, Renin assistentti Rui ja Miun äiti, edellisistäkin Project Zeroista tuttu Miku.

Miu ja Miku
 Peli on monin tavoin viihdyttävä, mutta muutamia ongelmiakin tuli vastaan. Iso elementti pelissä on vesi. Pelissä on mittari, joka näyttää kuinka märkä hahmo on. Mittari täyttyy esimerkiksi sateessa hengaamisesta tai kummitusten hyökkäyksien osuessa. Valitettavasti siis sateisissa osissa hahmo on koko ajan märkä ja mitä märempi hahmo, sitä herkemmin random kummitukset käyvät kimppuun. Tästä päästäänkin yleiseen pelin tunnelmaan. Toisin kuin edellisissä peleissä, tässä pelissä tuntuu, että kummituksia tuli hyvin tasaisin väliajoin, jonka takia pelin yleinen tunnelma kärsi. Siinä missä edellisissä peleissä kuumotteli, että milloinkohan joku käy kimppuun ja että ompa ollut tosi pitkään hiljaista aah, jotain rikkomaan tämä pelottava painostus! niin tässä valitettavan tasaisin väliajoin tietää milloin seuraava random kummitus tulee. Ylipäätäänkin mielestäni pelistä puuttui se jokin. Vaikka kuinka hienot puitteet pelillä olisikin ja taustat kauniita, niin silti ne tuntuivat todella elottomilta. Edellisissä peleissä oli ihan pienenpieniä jippoja, joilla kauhun tunnelmaa sai nostettua painostavaksi, kuten taustamusiikki ja taustoissa tapahtuvat pienet jutut joilla ei periaatteessa ollut mitään tekemistä tarinan kanssa. Jostain saattoi esimerkiksi yhtäkkiä vieriä portaita pitkin pallo, astiat helistä itsekseen tai nuken tukka kasvaa joka kerralla pidemmäksi kun katsot sitä tai että se käänsi päänsä sinua kohti. Tuntuu, että vitonen suorastaan on släkkäillyt näiden kanssa ja jättää kauhun pelottaviin välivideoihin ja kummituksiin (ei sillä, osa videoista on aika karmivia omaankin makuun). Muutamia pieniä juttuja toki löytyi, mutta nekin olivat hyvin harvassa. Kummitukset tuntuivat myös suurimmaksi osaksi sattumalta olevan jossain paikoissa, eivätkä esimerkiksi Project Zero kakkosen tavoin asuvan kyseisessä paikassa. Esimerkiksi PZ kakkosessa tietyt haamut tietyissä taloissa omine tarinoineen toivat peliin fiiliksen, että siellä oikeasti oli joskus asuttukin ennen katastrofia.

Rui ja Ren
Pelin tarina on mielestäni ihan kiva ja mielenkiintoinen vaikka jotkut kohdat tosin tuottavat päänvaivaa ja miettii, että miksi tämä asia on tässä. Myöskään Mikun ja Mafuyun mahdollista sisar rakkautta (eikä siis mitään pelkkää tavallista sisarusrakkautta) en ihan sinällään sulata. Isosti harmittaa Mikun pakko-oleminen tässä pelissä, nimittäin tuntuu, että vitonen suorastaan ignoraa kolmosessa tapahtuvan hahmonkehityksen. Siinä missä Project Zero kolmosessa Miku oppii viimeinen elämään veljensä menetyksen kanssa ja jatkamaan eteenpäin, vitonen tuntuu vetävän Mikun taas samaan oravan pyörään, jossa muuta mahdollisuutta veljensä menetyksen aiheuttamaan tuskaan ei ole kuin heittää lusikka nurkkaan.

Tsumugi Ayanen missionista
 Project Zero vitosessa tarinan lisänä on Dead or Alive vitosesta tutun Ayanen (fanserviceä pelissä on aiempia verrattuna enemmän, btw jos ei märkyysmittarin aikana tullut jo mieleen) oma tehtävä. Vaikka Doa onkin lemppari sarjojani, olisin mielummin halunnut vanhojen pelien tapaisen misson moden kuin filleri episoden jotta lisätekemistä olisi myös koko tarinan suorittamisen jälkeen pidemmäksi aikaa. Läpipeluu arvoahan pelissä on. Pelkästään Miulla ja Yuurilla on pelissä kaksi erilaista loppua ja Renillä niitä on jopa neljä (peliä tosin ei ole pakko pelata kokonaan uusiksi vaan viimeisen dropin läpi pelaaminen riittää). Lisäksi kaikkien linssien saamiseen pelissä tarvitaan jokaisesta dropista myös tietyt ränkit ja niistä pitää olla kerättynä kaikki notet ja muut tekstit. Ghostlistin voi myös täyttää, mutta edellisistä peleistä poiketen siihen ei tarvitse kaikkia kummituksia vaan vain niitä, joiden muiston ennen kuolemaa voi katsoa. Periaatteessa suurimman osan (ja kaikki) saakin jo pelkästään ensimmäisellä läpipeluukerralla jos vain jaksaa koluta ympäriinsä.

"Hieno" omapiirtämä Aso keventämään tunnelmaa :D
 Peli ei mielestäni ollut ollenkaan vaikea eikä myöskään puzzleja ollut vaikka niitä olisi ollut ihana selvitellä kuten edellisissä. Pelin vaikeustasoa on kritisoitu ja syyksi onkin annettu se, että jos peli on liian vaikea niin sitä ei pelata läpi. Mikä on bullshit näin ainakin omasta mielestä. Yleensä kun pelin vaikeustasoa aletaan madaltamaan, siitä myös katoaa palkitsevuus. On se ihan erilaista kertaheitolla tappaa viimeinen pomo kuin yrittää sitä monta kertaa. Pelissä myös jaetaan tuhottomasti filmiä ja erilaisia parannustavaroita jos vain jaksaa etsiä. En sitten tiedä onko niistä enemmän iloa vaikeammilla vaikeustasoilla. Jokaisen dropin alussa voi myös ostaa esineitä, mutta silloin koko dropin loppu pistemäärästä vähennetään ostettujen esineiden pisteet. Pisteillä voi siis upata kameraa kuten ennenkin.

Ou.. mama
Ylipäätään tykkäsin kyllä kovasti pelistä vaikka se ei lemppari Zerokseni noussutkaan. Kivat hahmot ja pelin visuaalinen ulkoasu miellyttivät. Kyllä suosittelisin sarjan faneille ja niille joita peli voisi kiinnostaa.
Lemppari haamuksi nousi Pitkä Nainen ja inhokiksi se yksi hukkunut neito jolla on huntu päässä joka tykkää ilmestyä ainakin minulle vähän liikaakin.

Yuuri ja "Pitkä Nainen"

6 kommenttia:

  1. Gosh I wanna play this game so badly :O Is it worth buying a wii U for it?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I would give 8/10 for this game ;). Actually, when I first heard like years ago that next Project Zero is coming for Wii U I decided to buy Wii U just only for that game xD. Had to wait years thought, but I think that was worth it :3. If you like the series, then I think you like this one too.

      Poista
  2. Mahtavaa kuulla enemmän mietteitäsi tästä pelistä! Kyllä tekisi niin mieli ostaa Wii U, jotta pääsisi pelaamaan tätä (+ Bayonetta 2...) *w*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bayonetta kakkonenkin oli ihan hauskaa viihdettä, että jos yhtään nappaa, niin kandee hankkia Wii U :3

      Poista
  3. Tylsää kun peli on pelkästään WiiU'lle. Olisin voinut kokeillakin, mutta konsolia en oikein viitsi pelkästään tämän vuoksi ostaa. Minun on pitänyt kokeilla tämän sarjan pelejä jo siitä lähtien kun ensimmäisen Project Zero-pelit ilmestyivät, mutta en vain ole saanut aikaiseksi... Ehkäpä olisi aiheellista etsiä käsiinsä vaikka käytettyjen pelien markkinoilta ne alkuperäiset pelit ja kokeilla niitä. :)

    Kiva arvostelu kuitenkin ja minusta on aina mukava lukea tai kuunnella kun ihmiset kertovat fanittamistaan asioista! :) (ja voi miten söpö tuo piirros <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Project Zero 2 on se PZ peli jota kyllä suosittelisin ehdottomasti. Henk. koht lemppari ja sitä mielestäni sai joskus pleikka kakkoselle ja xboxille (ja mielestäni sitä pystyi pelaamaan xbox360 lläkin). Kakkosesta on myös tehty Wii versio, mutta itseäni häiritsee kyseisen version dubit ja muutamat muutkin asiat. Kolmonen on myös plekka kakkoselle ja sekin mielestäni on tosi hyvä (ja pelottava ;_;). Joskus jossain huutonetissä tai käytettyjen pelien kaupoissa on näkynyt, että jos yhtää kiinnostaa niin eikun vain kokeilemaan (varmasti löytyy tosi huokeaan hintaankin).

      Aws, tuo Aso piirrustus oli Fatal Frame 30 päivän projektiin, joka on vieläkin itsellä vähän kesken, mutta eiköhän se siitä :D

      Poista