torstai 31. toukokuuta 2018

Vielä lisää nukkekuvia

These dolls are mostly from Soom. Only Haruka is from Musedoll

Tämän kuvasetin tarkoitus oli sekä ottaa nukeilleni uusia profiilikuvia, että kuvata uudistuneita lookkeja. Harukan ja Elizebethin uudistuneet looksit olivat lähinnä silmä vaihtarit, mutta molemmat tytöt mielestäni näyttävät nyt taas vähän erilaisilta. Olen myös alkanut miettiä, että olisi tosi kiva nukettaa D&D hahmoni, Iri. Sille tosin tarvitsisi sitten jonkun hyvin posettavan vartalon. En uskonut, myöskään, että koskaan haluaisin Minifeetä (paitsi Shushu on aina ollut silmää miellyttävä), mutta nyt kun Fairylandin valikoimaan on tullut uudenlaisia nassuja, olen ihastunut Aliciaan. Niin, tosiaan, olen vähän kahden vaiheilla, haluaisinko merenneito kropalleni nyt sitten sen ihan Rico pään vaiko Dollmoren Torrien. Alan kuitenkin kallistua vähän Ricoon päin, koska ensinnäkin Dollmore on aika erivärinen (tosin blushaus ei ole ongelma), ja Torrien silmät ovat vähän niin ja näin. Torrie on söötin näköinen ja sillä on vaihdettavia korvaosia, mutta en ole varma haluaisinko sittenkään sitä. Pitää vielä pohtia.
Mutta niitä nukkekuvia:

  Pff, en ollutkaan pienentänyt muita kuvia Harukasta. No joo. Vaihdoin keskimmäisen huoneen järjestystä niin nyt on vähän enemmän tilaa. Kivaa!


Elize näyttää minusta kivalta noissa silmissä. Tein tytylle myös random sarvet ja nyt Elize näyttää vähän joltain succubukselta. Ei haittaa. Yritin tehdä neidolle jotain alusvaatteita, jotka epäonnistuivat aika rutkasti. Ehkä tilaan vain jostain jossain kohdin. Tai sitten otan Isaran päältä nuo "rintsikat" ja oikeasti mittaan tarkasti.


Linnea on sinisilmäinen. Olen vähän kahden vaiheilla, kun haluaisin jonkun siistimmän näköisen peruukin Linnealle, mutta toisaalta tykkään tästäkin.


Tein Auroralle korvat myös samalla kuin väänsin sarvia. Nämähän oikeasti ovat korva 2.0:t kun ensimmäiset, öh, eivät olleet istuvat. En ymmärtänyt silloin ettei korvia voi tehdä suoralle alustalle kun nuken pää kuitenkin on pyöreämpi.

Sitten niitä Isaran kuvia. Ulkona tuuli aika kovaa. En muista olenko blogiin laittanutkaan hirveästi kuvia blondista Isarasta. Tykkään tästäkin lookista, koska se ei ole niin raskas kuin mustatukkainen look.



Perhossilmät joista haaveilin joskus vuonna 2007 :D. Tosin sinisistä versioista silloin.





Harmi ettei tätä uskaltanut jättää seisomaan itsekseen tuossa tuulessa. Olisi tullut kivoja kuvia. 

lauantai 19. toukokuuta 2018

It's alive

 Blaaaa, olen herennyt blogikuolleisuudesta. En ole kirjoittanut blogia moneen kuukauteen, koska meh, bleh ja en halua. Nyt kuitenkin lähdin tuossa muutama viikonloppu sitten (aijai, kylläpä aika kuluu nopsaa taas) kuvailemaan nuksuja. Aika moni on saanut vähän freshimpää lookkia lähiaikoina, joka innosti kuvaamaan. Tuntuu vähän kuin olisi uusia nukkeja. Olen tällä hetkellä ollut aktiivisempi twitterin ja instagramin puolella (löytyvät sivusta). Tänne rantautui Soomin Rico merenneidon vartalo joka odottaa päätä ja muuta kaikenlaista. Hänen nimensä on projekti Sushi. Tässä postauksessa tosin on vain Rikaa ja Aileenia. Rikalle tein joskus jonkin aika sitten uuden peruukin langasta. Minulla oli ylimääräinen kerä joka on ollut valehtelematta varmaan ainakin viisi vuotta kaapissa, enkä ole siitä mitään aikaan saanut joten päätin sitten koklata peruukin tekemistä. Kuituja olisi pitänyt vähän enemmän sellaisella harjalla ottaa ja silittää, mutta noita nyt ei ollut käsillä tähän hätään, joten on nyt tämmöinen. Tuota oli tosi kiva ja helppo tehdä. Tein tuon tämän tutoriaalin mukaan (ish, vähän sooloilin). Aikaa ja lankaahan tuohon menee, varsinkin jälkimmäistä meni melkein kokonainen lankarulla tähän peruukkiin. Mutta juh, peurajumalan tyttären vuoro (jestan minkä näköisiksi blogger nämä vetää..):














Äh, olen vähän pettynyt miten karseilta nämä näyttävät bloggerissa. Koneella näyttivät kivemmiltä u_u. No jooh, sitten vähän Aileenia, jolle yhtäkkiä kasvoi kissankorvat. Aileenilla on päässään sd-kokoinen peruukki joka on parilla pistolla pienennetty.

Meillä kukki aika varhain sinivuokot.





Tästä kuvasta tykkään ehkä eniten koko setistä. Aileenille sopisi myös kokonaan tuollainen pinkki peruukki.



Minulla on vielä vähän harukan ja Isaran kuvia, mutta ne joutavat seuraavaan postaukseen!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Espanjassa osa 2

5. Päivä

Sami oli tehnyt aamupalaksi pomppuleipää pekonilla ja kananmunalla. Oli tosi hyvää ja kerrankin tukeva aamupala. Käveltiin rantakadulla kohti Sea lifeä. Yllättävän paljon porukkaa kadulla oli, vaikka turistikausi olikin ns. ohi. Kun äiti yhtäkkiä päätti, että jäädään tähän ravintolaan x (joka muuten oli täpötäysi), todettiin vaan Samin kanssa, että me jatketaan kävelyä. Minua vähän ärsytti täyteen ravintolaan tunkeminen ja jatkettiin Samin kanssa siis satamaan. Kierreltiin siellä vähän. Hauskaa, että aika moni paikoista oli vieläkin samoja kuin ennen. Esim. se kauppa, mistä ostettiin Samin kanssa meidän kihlasormuksemme. Emme ole oikeastaan uskonnollisia Samin kanssa, eikä avioliitto ja häät oikein merkitse kummallekkaan mitään, joten sen takia ei olla jaksettu vaivautua minkään tuollaisten juttujen kanssa. Meille kihlasormukset meinaavat sitoumusta, emmekä tarvitse mitään ylimääräisiä pappeja tai muita sitä määräämään. Meni hieman ohi, mutta joo. Päivä oli aika kylmä ja käytiin huikkaamassa lasi vettä puokkiin. Jätettiin kyllä tippiä enemmän melkein kuin tuo lasillinen maksoi. Lol. Odoteltiin siinä ja viimein Kattu, Meital ja Zenalias saapuivat, että päästiin Sea lifeen. Äiti oli jatkanut matkaa Mammalle ja Vaarille.

Käveltiin aika nopeasti juttu läpi. Rauskujen altaalle oli laitettu pleksit, ettei niitä voi koskea. Ihan hyvä, koska niiden pinta jne. Lapsena lutrailin rauskualtaalla ja silittelin niitä. Altaan pohjassa oli myös joulukuvaelma, tosin Jeesus lapsi oli tyrkkäisty seimestä rauskujen toimesta naamalleen hiekkaan. Joulukoristeista puheenollen. Espanjassa niitä riitti. Joissain paikoissa oli tosi isojakin joulukoristeita ja hotellissa niitä oli myös paljon (ei tietenkään huoneistoissa).
Sea lifessä oli makeinta joku iso japanilainen hämähäkkirapu ja meduusat. Haluaisin huoneen, joka olisi kuin veden alla ja katossa roikkuisi meduusalamppuja ja -koristeita. Se olisi makeeta. Sea lifen katolla myös oli paikka parilla saukolla jotka huusivat ylisöpösti ruokaa heti kun ne näkivät ihmisiä. Toisaalta on makeeta nähdä kaloja tankissa, mutta toisaalta mietin olisivatko no onnellisempia merissä. Nämä ovat aina vähän tämmöisiä kysymyksiä omalla kohdallani. Meressäkin on omat vaaransa ja harminsa.



Meital ja Zenalias olivat sen verran hitaita, että tekstasimme heille menevämme edeltä. Käveltiin Mammalle ja Vaarille että oltaisiin äidin kanssa käyty "kiinakaupassa" (jossa siis kuuleman mukaan tehdään löytöjä), mutta se oli kiinni. Emme jaksaneet Samin kanssa enää mennä takaisin Mammalle ja Vaarille (koska, doh, ensinnäkin NÄLKÄ) ja kävelimme kaksitaan takaisin hotellille päin. Siinä oli kyllä tosi kiva jutella Samin kanssa ihan kaksistaan ja olla rauhassa. Täytyy sanoa, että olen tosi onnekas kun minulla on noin ihana mies.

Myöhemmin menimme tesmaamaan alakerran hotellin raflaa, paitsi Sami, jolla oli migreeni :(. Toin hänelle sieltä sitten myöhemmin pitsan. Alakerrassa vähän jännitti taas syöminen ja tilailu. Tykkäsin kyllä early bird menusta jossa sai ruuan hyvään hintaan. Alkupalaksi söin tomaattikeittoa joka oli tosi hyvää, mutta en uskaltanut syödä liikaa, varsinkin kun taistelin samalla huonoa oloa vastaan. Pääruuaksi söin beef burgerin (joo, aikapaljon roskaruokaa mokomalla matkalla :x) joka oli parasta mitä olin siihen mennessä matkalla syönyt. Siinä kohtaa huono-olokaan ei ollut niin paha kun söi pienissä määrissä kerrallaan. Melkein kaikki muut meidän seurueessa maistoivat miekkakalaa. Maistoin myös pienen palan ja se oli ihan hyvää. Vaarini tykkää miekkakalasta. Kun palattiin huoneeseen, oli Samillakin onneksi parempi olo ja pelattiin vähän hirsipuuta.

6. Päivä - voiton puolella jo

Olen jostain syystä saanut päähäni, että haluan LUKEA Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjan. Leffasta tykkään ja katsoin sitä myös Espanjassa espanja dubilla. Aika huvittavaa. Kirjastossa siellä Espanjassa olisi myös ollut suomeksi tuo kirja (Mamma tietää ja sanoi näin), mutta en sitten minään päivänä kerennyt/muistanut siellä kirjastossa käydä. Sen nyt olisi voinut lukea muutamassa päivässä. Sain sitten Mammalta lainaan jonkun Maria Kallio -kirjan (taisi olla Harmin Paikka?). Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka dekkareita en ihan kauheasti jaksakkaan lukea. Paitsi siis harvoin.

Oltiin kapinallisia ja mentiin Samin kanssa ihan vain kahdestaan koko päivä. Muut muistaakseni menivät Mammalle ja Vaarille. Käytiin Samin kanssa ostamassa törkykalliista turistikaupasta (koska muutakaan ei oikein ollut avoinna) hänelle paita ja yhteinen rantapyyhe. Se on hyvä pyyhe varsinkin sen takia, että se on niin iso. Minun piti ottaa kotoa rantapyyhe mukaan, mutta en muistanut sitten enää hetkenä x. Minulla on espanjasta ostettuja pyyhkeitä nimenomaan ranta käyttöä varten. Niitä olen Suomessa kiikutellut rannoille mukaan.

Happy hour
 Mentiin Samin kanssa istuksimaan rannalle ja puhuttiin Wowista. Syötiin paahtoleipää taasen hotellilla (koostuiko ruokavalioni kokonaan roskaruuasta ja paahtiksista?) ja katottiin Modern Familyä. Muut tulivat takaisin aika myöhään. Mentiin Samin ja Zenaliaksen kanssa happy hourille. Join siellä tietty vain kokista, koska en oikein juo alkoholia. Keskellä happy houria tuli viesti, että nyt syömään tortilloja. Koska meillä kuitenkin oli juotavaa, juotiin ne loppuun. Huoneille kun päästiin, niin meille oli jäänyt vain kämäiset yhdet tortillat :(. Ikävää sillain nälkäisenä, että on kämmenen verran syötävää. Bleh. Että hirveästi ei tullut syötyä mitään sinä päivänä. Mentiin partsille sitten kolmisteen hengaamaan ja puhuttiin kaikkea shaiba laibaa. Se oli kivaa. Mietin ensin, että onko surullista, että paras asia koko matkassa on se, kun pääsee puhumaan paskaa porukassa parvekkeella, mutta sitten totesin, että ei, onhan se kiva viettää porukassa aikaa. Paahtis on hyvää, mutta harmi, ettei se oikein täytä. Iltaisin ja aamuisin siis helposti tuli nälkä. Kuudennen päivän ruokani oli aika onneton, 4 paahtista, vanukas, tortilla ja sipsiä vähän. Päiväkirjassa harmittelin, että oli kyllä ikävää saada niin vähän ruokaa, varsinkin kun sen kävi ostamassa itse. Kaupassa käyminen oli melkein joka päiväistä lähinnä veden takia.


7. Päivä

"Fuge" päivä, eli olisi pitänyt lähteä Fuengirolaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Meital kuitenkin oli niin kipeä, että jäätiin pitämään seuraa Samin ja Zenaliaksen kanssa. Rupateltiin ja pelailtiin meidän tableteilla ja 3ds:illä. Se oli ihan kivaa vaan olla ja ottaa rennosti.

Äitin ja Kattun palattua shoppailusta mentiin alakerran ravintolaan syömään Mamman tulevien synttärien kunniaksi. Söin cecar salaattia (joka oli jotenkin tosi mautonta?) ja sen saman beef burgerin kun se oli viimeksi ollut hyvää. Sami ja Zenaliaskin ottivat saman, tosin meiltä ei kysytty tarjoillessa ollenkaan pihvien kypsyyttä, joten meidän kolmen pihvit menivät sekaisin. Taisin saada mediumin, vaikka olin tilannut kypsän ja toiste päin. Ei kuitenkaan niin kauheasti välitetty siitä, vähän vain. Kun oltiin syöty, niin istuessani siinä, tuntui kuin olisin ollut jossain laivassa, mikä oli tosi outoa, sillä muutaman kerran hotellilla tuntui vähän huone keinuvan. Epäilen suoraan, että kyse olisi voinut olla jonkin sortin nestehukasta, koska kun yleensäkin juon aika vähäsen, niin Espanjassa join vielä vähän vähemmän, varmaankin juuri sen takia, ettei koko ajan kaupasta tarvitsisi hakea juomavettä. Tai sitten selkäni oli niin jumissa ettei veri kiertänyt kunnolla.

Siellä samalla Vaarini sitten kysyi, että jos joku meistä haluaisi ottaa tehtäväkseen kirjoittaa hänen elämästään "vielä kun ajatukset kulkee". Tämä pyyntö tuli vähän puun takaa, vaikka näin myöhemmin mietittynä mokoma vaikuttaa ihan luonnolliselta. Pöytäseurueestamme (lähinnä siis siskoja ja äitiä katsellen) ei ihmiset vaikuttaneet kauhean kiinnostuneelta tehtävään, mutta minua se kiinnosti ja mainitsin siitä Vaarille. Kyselin häneltä vähän, asiaan liittyviä, ja ehdotin, että kun he saapuvat taas Suomeen, voitaisiin sopia aikoja ja tulisin "haastattelemaan" häntä heidän luokseen vaikka päiväksi muutaman kerran kuussa. Pohdin jo, että helpointa olisi ottaa jonkin sortin nauhoitus väline ja sitten kirjoittaisin kuunnelman koneelle ja kirjoittaisin puhtaaksi. Mielestäni se vaikutti kiinnostavalta. Otan varmaan asian taas puheeksi, kun he saapuvat Suomeen joskus keväällä.


8. Päivä - Päivä, jolloin Suomi oli 100 v.

Nukuin huonosti ja heräilin äidin ärsyttävän kuuloisiin kännykän piippauksiin koko ajan. Pelailin Love Liveä, koska kiukutti ja silloin tuli joku spämmi viesti Suomen synttäreistä niin että failasin biisin. Melkein kaikki muut hehkuttivat, että jee Suomi täyttää 100, mutta itseäni ei hirveästi juhlituttanut tämä vuosi, kun hallituksen leikkelyt kohdistuivat jo valmiiksi köyhiin. En halua oikeastaan muistella viime vuotta juurikaan.

Päivä meni hengaillessa, BK mätöillä ja happy hourilla käymisestä yms. Happy hourilla minulle tuli valitettavasti huono-olo ja palasin hotellihuoneelle (yllätys). Ennen HH:ta katselimme linnan juhlia, joihin kyllästyttiin Meitalin kanssa ja siksi mentiin happy hourille. Pohtimiseni illalla olivat tasoa "ovatkohan kissat meille vihaisia kun päästään kotiin" ja "olenko jotenkin huonompi ihminen kun en oikein pysty juomaan alkoholia / johtuuko sosiaalisesta tilanteesta huono-olo alkoholin kanssa".

9. Päivä

Heräsin kahdeksan aikaan aamulla kun yläkerran huoneistossa alettiin remppaamaan. Fiilis oli aika ":.)))))". En käsitä, että jos hotellissa pitää alkaa remppaamaan, miksi se pitää aloittaa noin aikaisin? Söin aamupalaksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Siis, tuo matka oli kyllä yksi rappioruoka reissu. Oudon aamupala valinnan jälkeen mentiin ostamaan tuliaisia muutamille henkilöille, esim. kissavahdeille. En yhtään ihmetellyt ylävatsakipua tuollaisen roskan syömisen jälkeen. Saattoi se olla närästystäkin, en tiedä miltä närästys tuntuu. Ostoksien jälkeen menimme rannalle istuksimaan ja juttelemaan. Puhuttiin, että jos joskus vaikka lähtisi Japaniin. Itse pohdin, että haluaisin varmistaa että niin pitkälle lennolle sitten olisi mukavat penkit, koska tuo Norwegianin sillilaatikko oli ihan karmea kokemus. Kävin uittamassa varpaita vedessä ja mentiin sitten syömään kun oltiin dumpattu matkamuistot huoneille. Menimme syömään samaan paikkaan missä oltiin silloin yksi päivä käyty syömässä ja otettiin kaikki samaa ruokaa mitä Zenalias oli silloin ottanut, se kana-annos. Se oli ihan hyvää. Sami ja Zenalias jäivät ottamaan selvää parista drinksusta ja minä, Meital ja Kattu mentiin kaupassa käymään. Sieltä ostin itselleni melocotonia kotiin ja sen viinipullon. Kattu osti ihan älyttömästi "joulusuklaata" eli suklaata, mitä Mamma ja Vaari tuovat aina Espanjasta joululahjaksi meille. Se on vähän niin kuin perinne.

Poikien drinksut
Jouluvalot ja lippu
Aurinko alkoi kohta laskea ja Meital halusi kuvata timelapse videon, joten juostiin hotellihuoneelle ja alas rantaan. Siellä sitten oltiin ja pojatkin tulivat sinne. Kun oltiin kuvailtu niin pojat lähtivät happy hourille. Olin kahden vaiheilla ja sitten myöhemmin liityin seuraan kokista juomaan. Mentiin sen jälkeen pelailemaan biljardia.




10. Päivä, josta en kirjoittanut mitään vihkoon

Lähtöpäivä oli aika kaivattu. En muista siitä paljoa. Taksikuskit kyytsäsivät meidät lentokentälle hurjaa vauhtia ja toisessa autossa kulkeneet olivat pahoinvoivia sen jälkeen. Lentokentällä minulla alkoi olla vähän päänsärkyä. Toivoin vain, että pääsisin pian koneeseen ja kotiin. Söimme vähän sämpylää kentällä ja sitten menimme odottelemaan koneeseen pääsyä. Lopulta päästiin koneeseen ja lento tuntui kyllä tosi pitkältä. Yritin nukkua ja kuunnella musiikkia, mutta ei siitä lopulta tullut mitään. Joku 40 minuuttia ja sain mp3:seni biisit kuunneltua. Yritin myös lukea, mutta jostain syystä minulle tuntui tulevan vähän matkapahoinvointia siitä? Autossa tämä ei olisi tullut yllätyksenä, mutta että koneessa? Varsinkin kun menomatkalla ei ollut mitään kummempia lukemisen kanssa. Matka lukemiseni muuten oli taas kerran Matkalla nörttiyden ytimeen. Halusin nähdä, että näenkö asioita nyt eri tavalla kun olen itsekin pelannut DnD:tä. Kun sai tilata ruokaa, otin toastin, koska se näytti herkulliselta kuvassa. Kuitenkin saadessani sen eteeni sain pettyä. Se oli paahtis joka oli kuin käytetty mikrossa kinkun ja juuston kanssa. Muuten ei olisi varmaan ollut ongelma, mutta se maistui kuin voi olisi mennyt pilalle. En pystynyt syömään juurikaan ilman että olisin meinannut oksentaa. Sen sijaan Kattun ottama stroganof oli ihan hyvän näköistä ja sain siitä vähän myös. Kattu oli menossa suoraan koneesta Anatuden keikalle, mutta lennon aikana mahdollinen korvatulehdus pilasi hommelin. Kun kaksi tuntia oli kulunut (ja minä luulin, että kohta oltaisiin perillä) tuli kuulutus, että tosiaan kahden tunnin ja kymmenen minuutin päästä oltaisiin Suomessa.

Loppumatka oli tuskaa, koska en voinut lukea enkä katsoa näytöltä tulevaa Modern Familyä matkapahoinvoinnin takia. Siis yritin katsella sitä näyttöä ja vaikka en lukenut edes tekstejä huonon olon aalto oikein pyyhkäisi. Yritin katsella ikkunasta ulos, mutta minun paikaltani siitä ei oikein ollut hyötyä. Tuo oli yksi elämäni inhottavimmistä neli tuntisista. Se huojennuksen määrä kun kuulutettiin, että kohta alettaisiin laskeutumaan. Ja varsinkin se, kun päästiin koneesta! Sami osti minulle Tuplan masiinasta, etten ihan olisi henkeäni heittänyt siihen paikkaan. Mikä ihana mies. Kun tultiin ulos, hengitin syvään Suomen ilmaa. Vitsi, vaikka oltiin lentokentällä, olin ihan "voi miten raikasta ilmaa!". Äidin mies oli meitä vastassa ja ajoi meidät kotiin. Toivottiin kovasti, että Appi ja hänen naisystävänsä olisivat jättäneet jotain pientä kaappiin kun tultaisiin kotiin. Olin tosi pahoinvoiva ajomatkan ajan ja kotipihalla pohdinkin, että oksennanko pihalle vai en. Päästiin kotiin sisälle ja siellä odottivat kissa vahdit ja meidän yllätykseksemme meidän arempi kissa joka selkeästi tykkäsi nyt myös muista ihmisistä, varsinkin kun sille oli annettu ruokaa. Kissa oli hetken että "Hetkonen, oliks nää ne kaks mun ihmistä" ja silloin alkoi kova kehrääminen ja puhe. Kotiin paluu oli ihanaa. Varsinkin kun sain buranaa pään särkyyni. Hassu juttu, otimme kokonaisen burana levyn reissuun mukaan vaikka eka olimme, että ei kai koko levyä tarvitse, mutta loppujen lopuksi levy oli tyhjä matkan lopuksi, lähinnä ehkä eniten noiden meidän kipeiden potilaiden vuoksi. Vielä ihanampaa oli kun Appi ja hänen naisystävänsä olivat käyneet kotipizzan kautta ja tuoneet meille pizzan iltapalaksi ;_;. Kun on koko päivän melkein syömättä, niin moinen ele on oikesti kuin maailmanlopun pelastus. Rupateltiin ja annettiin meidän tuliaiset ja kiiteltiin maat ja taivaat, että kun olivat katsoneet meidän kissojen perään. Sitten jäätiin kahdestaan Samin kanssa ja herkuteltiin pizzalla. Koska oli jo ilta, niin päästiin nukkumaan melkein heti.

Muutama Nyyti kuva loppuun




Sellainen oli meidän reissu. Ei ehkä mikään paras lähinnä noiden sairastelujen takia, mutta hyvä arjen keskeyttäjä. 

Olipa kerran Espanjassa (osa 1)

(Pikainen briiffaus tähän väliin, jonka voi skipata. Masennus on aina masennus, mutta nyt se on alkanut vähän vaikuttaa blogiinkin. En ole oikein jaksanut postailla mitään. Tuntuu, että tämä on lähinnä yksinpuhelua ((paitsi kiitos sinulle, tiedät kuka olet, joka olet jaksellut kommentoida aina silloin tällöin!)) ollut kohta parisen vuotta. Eikä siinä mitään, itselleni tätä kirjoitan, totta kai, mutta ikävää nähdä kovasti vaivaa, ja silti tulee vain, että yksi, mahdollisesti kaksi henkilöä on rastittanut "luin" kohdan vaikka sivun trafiikki näyttää ihan muuta. Joten, kommentoida ei tarvitse yhtään enempää kuin ennenkään, mutta jos jaksatte lukea näitä tekstejä niin arvostaisin tosi paljon, jos raksittaisitte tuolla teksin ala osassa olevan "luin" kohdan. Siitä tulisi hyvä mieli. Jatketaans:)

Nyyti biitsillä
(kuvista 90% on meidän watsap ryhmästä, joten en muista kuka reissusta oli ottanut minkäkin kuvan)
Joskus elokuussa yhtäkkiä minulta ja Samilta kysyttiin, että haluttaisiinko me lähteä Espanjaan joskus myöhemmällä syksyllä/alkutalvesta. Pohdittiin sitä jonkin aikaa, koska lentoliput ovat aika kalliita. Kuitenkin olivat jostain syystä tarjouksessa, joten piti päättää aika äkkiä. Äiti sanoi, että isovanhempamme olivat luvanneet kustantaa osan meidän kaikkien lentolipuista, joten summa oli sellainen, jonka pystyi kustantamaan.

Olimme Espanjassa 10 päivää. Se oli aika pitkä aika, mutta ei onneksi kahta viikkoa. Suurin ahdistukseni kohde oli kissat ja niiden jättäminen kotiin. Ne kun joutuisivat olemaan yksinään vähän yli normi työpäivän verran ulkona. Appini tulisi niitä vahtimaan naisystävänsä kanssa, kun töistä pääsisivät. Kissat onneksi kuitenkin pärjäsivät matkan ajan ihan hyvin. Toinen kissoistamme oli kyllä lihonut aika palloksi, kun sille oltiin annettu enemmän ruokaa mitä olisi pitänyt :x. No, nyt se on syönyt normaalit annokset sen jälkeen kun ollaan tultu reissusta ja on se vähän jo pienentynytkin takaisin päin. Kova huuto oli kissoilta vastassa kun tultiin takaisin kotiin. Selkeästi oli paljon asiaa kerrottavana ja puskettiin niin kovasti, että melkein ääni tuli käheäksi kehräyksestä.


Mutta tosiaan, siihen reissuun. Lähdimme Espanjaan iltalennolla (minä, molemmat pikkusiskoni, pikkusiskoni mieheke Zenalias, Sami ja tietysti äiti) ja saavuimme Malagalle joskus 12 jälkeen, jos muistan oikein. En oikein ollut sosiaalisella tuulella ajaessamme HKI-Vantaan lentokentälle. En oikein myöskään huolesta ja jännitykseltäni saanut syötyä kuin vähän jotain makaroonia ennen ajamista. Lentokentällä sitten ennen lentoa söin smoothien ja vähän sipsejä onneksi. Olisin voinut syödä toki jotain kunnollistakin, mutta kun jännittää alkaa vähän ahdistaa ja syöminen siitä kärsii kun ahdistus aiheuttaa minulle hieman huonoa oloa. Ikäviä sivuoireita masennuksen takia tuommoiset. Minulle siis usein vieraassa paikassa syöminen ahdistaa, ja silloin tulee herkästi huono-olo. Toisaalta, nyt kun olen oivaltanut, että huono-olo ei olekaan "oikeaa" pahoinvointia, on olo helpottanut helpommin kun olen todennut, että aha, nyt taitaakin ahdistaa. Rauhoitu, niin menee ohi niin kuin ennenkin. Syöt vain rauhassa, mihkään ei ole kiirettä ja saa syödä sen verran kuin pystyy. Spoilerina voin sanoa, että kun oli pakko syödä usein varsinkin ulkona ja tehdä randomeita retkiä sun muita, niin Suomen puolella kaikki tekeminen on ollut kuin lasten leikkiä sen jälkeen. En silloin Espanjassa tosin vielä tiennyt, että tuo huono-olo oli ahdistusta.

Sanotaanko, että lentokoneet ja mitkään yli 4h lennot eivät ole minua varten. Norwegianin koneessa istuttiin kuin sillit suolassa (kirjaimellisesti retkemme pitkät miehet olivat polvet suunnilleen kiinni etummaisessa penkissä) ja tuli kyllä kirottua Suomalaiset alimpaan helvettiin käsimatkatavaroidensa kanssa. Siis mikä siinä on, että pitää änkeä koneeseen ja suksia koneessa ees taas niiden matkatavaroidensa kanssa. Ja eikö voi odottaa, että muut, joiden matkatavarat eivät ole siellä ylhäällä hyllyllä, pääsisivät nopeasti koneesta sen sijaan, että seisoo siinä kolme vuotta säätämässä keskellä käytävää? En ymmärrä.. En ole lentänyt moneen vuoteen, joten oli taas totuttelemista. Lapsena siis lensin tosi paljon Suomen ja Malagan välillä. Meidän isovanhemmat asuvat tuolla etelässä talvet, joten oli ihan normaalia lennellä sinne ja takaisin melkein joka vuosi. Siitä syystä Malagassa ei ole hirveästi oikein mitään uutuuden viehätystä, mutta lähdin matkalle lähinnä "irtiotto arjesta" mielessäni. Pidin matkasta kuva/kirjoituspäiväkirjaa, että muistaisin myöhemmin mitä reissussa tulikaan tehtyä.

Hedarin kanssa koneessa pohdin päässäni, että kuuluiko minun sittenkään olla tässä koneessa. Mieli oli aika musta, väsytti ja oli tylsää, joten nuokin saattoi olla osasyynä. Ensimmäisenä ulos koneesta astuttaessa pälkähti mieleeni, että ompa ilma muuten tosi erilaista ja eri hajuista täällä Espanjassa. Olin tosin ajatellut samaa kai viime reissullakin joskus kolme vai viisi vuotta sitten (en muista). Pääsimme oikeasti hotelliin nukkumaan vasta kello kolme yöllä. En ollut syönyt koneessa mitään, mutta äitillä oli matkalaukussaan ruisleipää jota sitten mutustelin pelkällään pulloveden kanssa.

Hotellin pihassa asui kissa. Joka ratsasti norsulla

1. Päivä.

Ensimmäinen hotellihuoneemme parin päivän ajan oli katutasolla, josta oikeastaan ei nähnyt muuta kuin vastakkaista seinää ja vähän kasvillisuutta. En olisi edes halunnut arvata millaista olisi asua ns. "kellarikerroksessa" ei altaan puolella. Huoneeseemme tuli aika vähän päivän valoa, joten en pannut pahakseni kun muutama päivä myöhemmin muutimme kuudenteen kerrokseen. Yö oli ollut viileä nukkua ja heräsin joskus 9 aikaan ukkoseen. En käytä kenkiä sisätiloissa, ja lattiat olivat normaalin jäätävät, kiveä kun olivat. Olisipa tuollakin ollut tohveleita, niinkuin joissain Suomessa olevissa hotelleissa. Myöhemmin lainailimmekin Mammalta villasukkia. Aamupalaksi melkein kaikkina 10. päivänä söin paahtoleipää ja mehua/vettä. Minulle paahtoleipä paahdettuna on luksusta, koska meillä kotona ei ole toimivaa paahdinta. En siis pannut pahakseni.
Päivällä vähäsen satoi, ja lähdimme Mammalle ja Vaarille ja sieltä syömään Mamman ja Vaarin suosimaan kiinalaiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan hyvää ja sen jälkeen päätin, että nyt pitää päästä rannalle. Ilmeisesti off seasonilla rannasta ei paljoa huolehdita ja meri olikin tuonut aika paljon levää ja roskia rannalle. Meri oli yksi asioista minkä takia halusin lähteä Espanjaan, joten hieman roskainen ranta kyllä latisti fiiliksiäni aikatavalla. Myös pari meduusaa oli huuhtoutunut rannalle. Ne olivat hyllyviä.

Hiekkaranta oli sateiden jälkeen hieman kostea. Kuva oli otettu eräänä toisena päivänä
Hirveästi sinä päivänä ei tehty mitään. Seikkailtiin hotellissa ja pelattiin biljardisalissa bilistä. Mielestäni parasta koko lomassa isovanhempien tapaamisen ohella oli pelata bilistä ja istua parvekkeella puhumassa kaikkea roskaa. Kylpyamme oli myös tosi kiva (vaikka vähän ehkä tuntui syylliseltä kylpeä kun Malagassa oli vähän vesipulaa :P) vaikka jostain syystä en paljoa jaksanutkaan kylpeä. Toinen siskoni oli ollut kipeä ennen matkaa ja traagisesti kävi niin, että Meital kipeytyi vielä enemmän ja tartutti sitten siskoni Kattun samaan syssyyn. Nuo kaksi eivät oikeen minään päivänä viitsineet olla kunnolla aloillaan, joten olivat lähes koko loman ajan kipeinä. Onneksi kuitenkaan meihin muihin ei tarttunut nuha/kuume/kurkkukipu.

2. Päivä.

Heräsin kello 9 maissa taasen. Hotellissa oli vähän paperiset seinät ja sängyt suoraan käytävän puoleisella seinällä joten käytävältä äänet kuuluivat selvästi ja vielä liikenteenkin melu. Tuossa kohtaa on joku omituinen säätö tiessä, joten ihmiset tööttäilevät. Oikeasti melkein koko ajan! En ihan hirveän hyvin nukkunut koko reissulla. Mutta ainakaan en sitten nukkunut koko päivää.

Käytiin supremarketissa ja sitten Kattu ja minä lähdettiin rantaan treenaamaan. Olin ottanut urheilukamppeeni vartavasten mukaan, koska päätettiin, että treenataan reissulla. Spoiler, se tosin jäi vaan yhteen treeni kertaan, kun Kattu kipeytyi. Juostiin hiekassa (siis voi vitsi, että on rankkaa!) ja portaita ja sitten tehtiin muita juttuja ja vähän venyteltiin lopuksi. Olin ihan kuitti, mutta kivaa oli. Äiti oli tehnyt makaronilaatikkoa sillä aikaa. Joo, makaronilaatikko Espanjassa :D. Loppuillan hengasin Meitalin kanssa hotellihuoneessa samaan aikaan kun muut menivät Happy Hourille. Siis ihan oikeasti, alkoholi on tosi halpaa Espanjassa! En juo viiniä, mutta ostin jonkun parin euron valkoviinipullon itselleni ihan vain sen takia koska pystyin. Myöskään kukaan ei koskaan kysynyt reissulla henkkareita, joi mitä joi tai osti mitä osti. Hauskaa. Se valkkari oli minusta hyvää. Join sitä kotona hieman ja vein jouluksi loput äidille. Muiden mielestä se oli kuulemma liian makeaa. Pyh pah. Also, Vaarini oli käynyt terveystarkastuksessa ja lääkäri oli kysynyt, että juoko hän mitään alkoholia. Vaari oli vastannut, että valkoviiniä, mutta lääkäri oli naurahtanut, että eikun ihan jotain oikeaa alkoholia. Punaviiniä tai vastavaa. Totesi Vaari, että siellä ilmeisesti valkoviini ei ollut alkoholia. Aika jännä juttu.

Iltapalaksi aloitin epäterveellisen linjan ja söin jäistä suklaavanukasta (meidän jääkaappi kävi vähän ylitehoilla) kermavaahdon kanssa.


3. Päivä

Retkipäivä.
Lähdettiin aamulla kymmenen aikaan konkkaronkan kanssa ajelemaan kohti järviä. Tämä oli ihan sovittu juttu Mamman ja Vaarin kanssa. Koska vähän kärsin autossakin pahoinvoinnista (nyt mietin, että onko sekin jotain ahdistusta?) istuin edessä Kattun kanssa ja muut kahdella muulla takaistuimella. Ajeltiin pitkin poikin ja maisemat koostuivat aikalailla jostain aron näköisestä ja hylätyistä pikkumökeistä. Matkalle myös mahtui kaupunkia ja vuoristotietä. Perillä meitä odotti pari turkoosia vesistöä joissa vesi oli laskenut kovasti. Vuorilla oli oikeasti aika kylmä ja kaduin, etten ottanut takkiani mukaan. Käytiin syömässä ravintolassa joka järvien vierellä oli. Otin ruuaksi kanaa. Ruuat olivat aikalailla sellaista tasoa kuin olisi itse pyöräyttänyt grillissä ne. Tuntui, ettei muutenkaan mitään kovin vau elämyksiä tuolla matkalla ruuan suhteen ollut ja maustamiset olivat aika yksiulotteisia. Ei niinkään haitannut, kuitenkin sillä sai mahansa täyteen.



Tuolla oli joku kuninkaan tai jolle kulle rakennettu huvila. Se oli siistin näköinen

Poor doge :(
Yksi asia mikä suretti Espanjan matkalla oli eläimet. Jo ennen Espanjaan lähtöä mietin, haluaisinko tukea maata, jossa haluttaisiin pitää härkätaistelut kulttuuriaarteena hengissä ja metsästyskoiria kohdeltiin kuin roskaa (tuskastun kun ajattelenkin galgojen kohtaloa joiden omistaja on barbaarin tasoa). Tässä kohtaa joku voisi sanoa, "onhan Suomessakin ne ainaiset kesäkissat!" (joista riittää myös minulla ranttausta). Mutta silti. Eikä tietenkään voida yleistää, että kaikki tekisivät tai ajattelisivat noin. Pohdin myös tuolla matkalla, että on muuten vähän kissoja kadunkulmilla verrattuna edelliseen reissukertaan. Ilmeisesti noina aikaväleinä "kissojen keskitysleirit" hoitivat hommansa. Nämä ajatukset reissulla herätti nähdessäni langan laihan koiran tuon järviravintolan vierellä hengaamassa. Hypätessämme takaisin auton kyytiin, pohdin ääneen tuota koiraa ja meidän kuskimme (Suomalainen joka on asunut Espanjassa vuosia) totesi, että se on varmasti hylätty. Sain nähdä omin silmin, miten jotkut pitävät eläimiä vain tavaroina jotka voi hylätä sen jälkeen kun niihin kyllästytään. Meinasi melkein päästä itku. Hotellille päästyämme ilmoitin paikalliselle eläin suojalle (mikä shelter on suomeksi?) tuosta koirasta. Tuo eläin suoja tekee yhteistyötä suomessa olevan "Espanjan katukoirat" kanssa, joten arvelin sen olevan ihan ok paikka. En kuitenkaan saanut ikinä mitään vastausta sieltä, mutta toivon, että koira oltaisiin löydetty ja sille saataisiin koti ja parempi elämä. Koko loppu autoreissu tuo koira kävi mielessäni. Ajelimme ympäriinä ja johonkin paikkaan missä kuvattiin "Vain Elämää". En muista tuon paikan nimeä. Mielialani oli harvinaisen synkkä tuohon kohtaan, eikä asiaa helpottanut nähdä maantien vieressä juoksentelevaa kissanpentua. Sentäs kun ajeltiin vuorilta alas, oli vähän kivempaa. Minusta maisemat olivat kiinnostavempia ja oli hurjaa katsoa miten korkealle ja jyrkkiikin paikkoihin ihmiset olivat rakentaneet taloja.




Kun tultiin hotellille, käytiin katsastamassa hotellin "Game room" jossa oli jotain ikuisuuden vanhoja pelejä (mut hei, ilmakiekko!) ja käytiin hotellin viereisessä Burger Kingissä hakemassa iltamättöjä. Uh oh.
Tämmöistä maisemaa lähinnä oli ajomatkalla järville

4. Päivä - muutto toiseen huoneeseen

Selvittyämme alakerran huoneistossa saimme muuttaa ylempään kerrokseen. Valitettavasti meren puolelle ei tälläkään kertaa saatu huoneita, niin että ne olisivat olleet vierekkäin (mielestäni oli kätevää, kun huoneiden välisen oven sai auki ja pystyi käyttämään molempia jääkaappeja. Jos olisi ollut vain tuo yksi jääkaappi, niin olisi tullut vähän ahdasta). Huoneissa oli myös ihan kunnon peitot ja muutenkin, vaikka kalusteet olivat samoja, olivat ne vähän upgradettu selkeästi ylempiin kerroksiin.

Hötellihyöne
 Huoneesta avautui näkymä kaupungin yli vuorelle. Liikenteen melu oli sama kuin alemmassa kerroksessa, mutta sentäs parvekkeella istuksellessa saattoi katsella mitä ympärillä tapahtuu. Harmillista tosin oli, ettei meidän parvekkeelle paistanut aurinko ollenkaan :(. En myöskään yksinäni viitsinyt lähteä biksuineni allasosastolle, ja siksi olisin halunnut aurinko parvekkeen. En päässyt kokeilemaan uutta bikiniyläosaa ollenkaan koko matkalla. Vaikka olin sen ihan varta vasten reissua varten hommannut jostain syksyn poistoista.

En tainnut muuten kertoa, että Espanjassa ollessamme sää oli aika viileää, vastasi omasta mielestäni noin Suomen kevättä. Ilman tuulta olisi voinut varmaan olla vähän lämpimämpää, mutta sanotaanko, että jos olisin tiennyt ihan paikallisen täsmäsään viikkoa aiemmin, olisin varautunut lämpimämmillä vaatteilla. Shortsit saivat pysyä laukussa matkan ajan.

Ainakin on niitä vuoria
 Muuttopäivänä mentiin Mamman ja Vaarin kanssa syömään. Paikka oli supermarketin lähellä oleva ravintola. Söin siellä pizzaa, kun kaikki listassa oleva näytti epäilyttäviltä, mutta ruokien saapuessa totesin, että listan kuvat olivat tosi huonoja. Etenkin Zenaliaksen kana ja ranskikset näyttivät sen verran hyviltä, että kaduin pizzavalintaani. Zenalias parka sai jo leiman otsaansa "kana miehenä" isovanhempieni toimesta tilattuaan parissa paikassa kanaruokaa. Ruokailuun liittyen, minua ärsytti alkuruoka/jälkiruoka rumba, josta vähän sain ihmettelyä, kun en moisia jaksanut tilailla. Pääruuat kaikkialla kuitenkin olivat enemmän kuin täyttäviä, enkä siis jaksanut oikeastaan syödä jälkiruokaa, mistä sainkin sitten kuulla koko matkan ajan jos kävimme ulkona syömässä. Tai siis, kun joka kerta kuulee "etkö sä ota mitään alkupalaksi?!? Ootko ihan varma!?! Eksä syö mitään jälkiruokaa!??! mikset!?" niin alkaa se vähän rassaamaan ja stressaamaan, että olenko nyt ihan outo kun en syö kolmea annosta per ruokailu. Totesinkin siinä yhdessä vaiheessa, että minulla on nyt sopiva olo, enkä halua pilata sitä millään äkkimakealla ja liian täydellä mahalla. Tuntui että ravintola väkikin katsoi vähän pitkään kun olin seurueessa ainut joka ei ottanut alkuruokaa tai jälkiruokaa. Höh sentäs.


Aiemmmin ennen syömisiä kävimme rannalla kävelemässä ja otin Nyytin mukaani. Kuvailin sitä vain vähäsen. Tuntuu, että se oli matkalla mukana pikemminkin minulle hymyilemässä iloisesti kuin kuvaus kohteena. Toinen "uniriepu" oli hassu koira pehmoleluni. Arvoin kovasti, että kenet ottaisin matkalleni mukaan, ja koira vaikutti käytännölliseltä. En oikein ole antanut sille mitään nimeäkään. Se on vain koira. Tai sitten sen nimi on Atka. Atka kuitenkin oli tosi hyvä, kun se oli mukana. Pehmeä silitellä. Ei vaan, parasta oli, että sen sai leukani alle yöksi toimittamaan kotona olevan tyynyni virkaa. Totesin myös, että se toimisi hyvin silmälappuina tai sen voisi laittaa korville.

Meidän päivät olivat vähän laiskoja, eikä hirveästi pohdittu erikseen että mitä sitä jaksaisi tehdä. Hotellille päästyämme katselimme Netflixistä Modern Familyn 8. kautta, joka silloin näkyi Espanjan Netflixissä, mutta ei ollut vielä ilmestynyt Suomen puolella (nyt tuo 8. kausi on jo keretty katsoa, vaikka se vasta ilmestyi Suomen puolella). Menin sen jälkeen kylpyyn ja pelottelin vähän itseäni muka kuulleeni asioita ja muuta (luulin oikeasti hetken kuulleeni jonkun naisen hyminää, mutta se oli vain putkisto). Iltapala ratkaisu oli laiska BK.

Avustaja ollut töissä

(jatkuu)