perjantai 9. syyskuuta 2016

Chan chan chan chan Tracon postaus chan

Otsikko, joo en tiedä. Oli sellainen kuin tracon viikonloppu ja Mercy cossi parikilpailuun. Koska en ottanut oikeastaan yhtään kuvia cossistani tai tapahtumasta (hieno homma hermanni), niin saatte tyytyä tekstipainotteiseen postaukseen. Tämä oli siis ihka ensimmäinen kerta kun osallistuttiin ihan itse kilpailuun :). Muut kilpailujutut ovat olleet lähinnä Hall kisoja.

Meital ja minä. Kuvan ottanut https://twitter.com/Villss0n

Koko juttu alkoi hauskasti perjantaina, kun minä kokeilin cossini siipiä. Noh, ne olivat aivan liian painavat pitää (teen vielä jonkn wip postauksen erikseen). Meillä oli edessä ongelma. Pukuni muutoin oli melkein valmis. Noh, vielä oli perjantai eikä auttanut, kuin tehdä uudet siivet jos halusin osallistua kisaan. Noin vähän päälle vuorokaudessa. Alkuperäisissä siivissä oli Mercyn siipien keltaset osat ja valot. Tietenkään näihin uusiin siipiin ei ollut aikaa moisia krumeluureja enää tehdä, joten piti jättää tälläiseksi yksinkertaisemmaksi versioksi. Lauantain conin skippasin ihan kokonaan ja viimeiset liimaukset tapahtuivat sunnuntai aamuna. Että joo, tuli vähän kiire. Valmiiksi kuitenkin saatiin ja päästiin lähtemään Traconia kohti.

Melkein koko coni meni bäkkärillä. Aamulla käytiin ilmoittautumassa ja sen jälkeen pyörähdettiin kuvattavana ja tsekkaamassa lavaa ja lopuksi käytiin tuomaroinnissa. Breastplateni ne valkoiset sivuhärpäkkeet oli kiinnitetty magneeteilla, mutta valitettavasti pelkät magneetit eivät conia kestäneet, joten kuumaliimasin ne pukkarissa kiinni asuun. Vähän muutenkin tuli ongelmia matkaan. Mammoja ei juurikaan pukkareilla näkynyt missä lähes kaikki kisaajat pyörivät. Jos Meitalin poikkis ei olisi ollut mukana, en olisi varmaan itse edes pystynyt pukeutumaan pukuuni. Myöskään pukkareilla olevien vessojen vesi ei toiminut ja sekin tuotti omat ongelmansa. Osaa puvustani piti nimittäin vähän siistiä kun toisien osien maalit eivät pitäneetkään (spray kankaassa lähinnä). Noh onneksi oli oma vesipullo mukana ja siskolla nenäliinoja joita pystyin lainaamaan.

Huomasin, että pukuni oli vähäsen ikävä päällä jos sitä piti pidemmän aikaa. Halo alkoi vähän kiristämään päätä ja hartiat huusivat jumituksesta kun etu- ja takapanssarin paino olivat hartioissa. Kengät.. voi kengät. Olin pari vuotta sitten noissa kengissä conissa ja ne olivat tuskaiset. Joten miksi ihmeessä en muistanut tätä faktaa. Lähinnä aika siis bäkkärillä meni siihen, että otin osia pois siksi aikaa päältä kun niitä ei tarvinnut käyttää ja puin niitä kuvauksiin sun muihin mihin niitä sitten tarvitsi. Tässä vaiheessa mainittakoon, että en tiennyt edes cossikisoihin osallistuville olevan minkään näköistä virkisteitä, kuten mehua yms edes olevan (huom. se pöytä missä nämä olivat oli tupaten täysi jotain porukkaa jonka ei varmaankaan pitänyt olla bäkkärillä eikä siis virkisteitä nähnyt ellei olisi mennyt väen paljouden läpi) joten tankkasin yhden fitness patukan ja hörpin vähän vettä. Yhdessä vaiheessa minun piti saada siivet selkään vissiin tuomarointia varten jolloin "huonekaverimme" auttoivat, mutta toinen heistä solmi siipikiinnikkeeni umpisolmulle, joten en saanut niitä koko päivänä pois (paitsi sitten parkkiksella niin että peruukkikin lähti). Ihan kiva että sai apua, mutta.. niin. Umpisolmut. Joita siis ei onnistunut Meital tai hänen poikkiskaan aukomaan.

Kello kävi ja pian meidän piti jonottaa lavalle pääsyä. Minusta oli vähän outoa, että meidän piti jonottaa melkein koko esityskisan ajan. Minulla oli tosi tukala olo cossissani ja paikallaan seisominen ei auttanut asiaa. Lavalle päästiin ja sieltä tultiin pois. Kun palkinnot oli jaettu (me emme sijoittuneet, vaikka en sitä kyllä edes odottanutkaan. Taso oli hurja!) halusin vain cossin pois päältä, mutta totesimme, että auto oli niin kaukana, että cossissa olisi ollut kurja kävellä sinne asti. Päätin siis pitää cossini päällä sen aikaa että päästiin ostoksille ja autoon (varavaatteenikin olivat autossa).

Emme olleet päässeet siskon kanssa bäkkäriltä kun meitä pysäyteltiin koko ajan kuviin ja videoihin :D. Se oli aika hurjaa. Kiitos vain kovasti näistä huomionosoituksista! Lopulta lukemattomien pysähtymisien jälkeen saavuttiin myyntisaliin.


Ostin myyntisalista vain itselleni pikkuisen lampaan (alempana). Minusta nämä Amusen lampaat ovat tosi sööttejä. Tekisi mieli hankkia se isoinkin lammas :). Päästiin myyntisalista ja mentiin ulos siskon kanssa venaamaan että hänen poikkiksensa saisi ajettua auton conpaikan eteen. Päästiin vielä muutamiin kuviin ja sitten paettiin parkkikselle. Sisko ihmetteli että onko minulla meikki lähtenyt huulien ympäriltä vai miksi se on ihan valkoinen. Totesin että nyt oli tosi huono olo. Minulla ei ollut nälkä eikä jano, mutta huomasi miten syömättömyys ja juomattomuus kostautui. Meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Sisko auttoi nopeasti kamat pois päältä ja siskon poikkiskin sopivasti ajoi paikalle. Päästyäni cossistani eroon ja käveltyäni autolle meni onneksi pyörryttäminen pois. Eipä ole vähään aikaan korvissa suhissut ja silmissä näkynyt sinisiä pisteitä tuolla tavalla. Onneksi kaivoin con repustani juomapulloni ja fitnesspatukkani ja olo muuttui taas ihan normaaliksi. Siskokin selvisi huonosta olostaan kun melkein pakotin hänet syömään yhden patukan ja juomaan vähän vettä. Siis tosi outoa ettei kerkeä edes tuntemaan nälkää koko päivänä, joten siksi varmaan ei tullut mieleen, että sitä pitäisi syödäkin. Mietin hetken myös että olisiko pyörrytys johtunut jännityksestä ja sen purkaantumisesta, mutta en usko kumpaankaan kun sunnuntai ei jännittänyt minua lainkaan. Yleensä coneissa on tullut syötyä, joten olisiko se sitten noiden kisajuttujen takia ettei sellaista edes muistanut. Oli muuten oikeasti tosi hassua, ettei kisapäivänä jännittänyt ollenkaan. Silloin Hall kisoihin osallistuessa lavalle menoa ja lavalla olo ja kaikki muut on jännittänyt ihan sikana, mutta nyt ei ollenkaan. Olisiko se sitten niin rutiinia osittain, ettei jaksa enää jänskätä? Totesinkin, että jos olisi osallistunut esityskilpailuun niin olisi varmaan jännittänyt ihan kauheasti. Ehkä kun tuossa parikilpailussa ei ns. tarvinnut tehdä yhtään mitään niin siksi se oli niin piece of cake tjs.

Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Kisaaminen itsessään oli aika mielenkiintoinen kokemus tuomareitten hyvin hämmentävänläheisiä hipelyitä myöten (en ole kuin kerran ollut tuomaroitavana tätä ennen) ja aion ehdottomasti osallistua jatkossakin kilpailemaan, mieluiten tietysti sisko Meitalin kanssa. Tästä ylipäätään jäi positiivinen kokemus vaikka teksti saattoikin välillä kuulostaa negatiiviselta. Todettiin myös siskon kanssa, että jottei tälläistä kiirettä pukujen kanssa tulisi, tehdään puvut jatkossa omaan tahtiin ilman että sovitaan mitään coneja erikseen. Sillain varmaan jälkikin on parempaa eikä tarvitse mitään öitä valvoa, että cossi tulee valmiiksi :).


torstai 1. syyskuuta 2016

My little pony piirretty

Tässä cossin tekemisen ja Wowittamisen välissä aion olla hirviä ja tehdä yhden blogipostauksen vaikka periaatteessa en kerkeisikään :D. Olen halunnut tehdä postauksen lemppari G1 my little poneista sekä piirretyssä, että muovisina kopukkoina. Ihan hirveästi en ole perehtynyt  piirrettyjen hahmojen luonteisiin, mutta mennään ainakin vähäsen sillä sitten, että miltä poni ulkoisesti näyttää. Kun puhun piirretystä, puhun siitä suomidubista joissa laulut oli jätetty alkuperäiskielelle (ainakin osa), eli ei agapion versiosta.



Aloitetaan Sweet Stuffista eli Suukkosuusta. En kyllä tiedä yhtään mistä tämä poni on saanut tälläisen suomennosnimen. Suukkosuussa suloista minusta on ensinnäkin värit ja toisekseen, se on twinkle eye poni, jotka ovat animaatiossa heikko kohtani, niinkuin kohta saattekin huomata.


Suukkosuu esiintyy muutamassa jaksossa, tarkkaa lukua en osaa sanoa, kun en ole edes kaikkia jaksoja varmaan katsellutkaan. Jaksossa Suukkosuu ja aarteen etsintä (Sweet Stuff and the treasure hunt) hahmo on varmasti parhaiten jäänyt itselleni mieleen. Suukkosuu myös kuulostaa alkuperäiskielellä tosi suloiselta, joten sekin taitaa olla yksi syy miksi valitsen sen tähän.



Maaponilempparilistani taitaa ollakin aika lyhyt, sillä seuraavaksi päästään jo yksisarvisiin. Ylläolevan giffin etummainen poni Galaxy on mielestäni on ollut aina jotenkin kaunis, vaikka värimaailma onkin pelkkää punertavaa väriä (tai sitten koska se on twinkle eye? :D). En oikeastaan tiedä Galaxyn suomenkielistä nimeä (epäilisin että Galaksi?), sillä kaikki jaksot mitä pienenä näin, niissä Galaxy oli lähinnä sivuhahmona.


Seuraava poni josta pidän kovasti on Fizzy, suominimeltään Kupla. Kuplalla on kaunis väritys, eikä se valitettavasti ihan toistu yhtä hauskana muovisessaversiossaan. Kuplasta tykkäsin pienenä varmaan myös sen takia, että Kupla oli vähän hassu juttujensa kanssa.



Nyt riittää twinkle eye ponit ja siirrytään "taviksempiin" yksisarvisiin. Buttons ja Ribbons (Nappi ja Ruusuke) ovat olleet poneja joista olen tykännyt jostain syystä paljon. Ruusukkeella varmaan yleisilmeestä, mutta Nappi taas oli minusta cool Kivikoira jaksossa (Crunch the Rockdog) varmaan taikomisiensa tähden.


Seuraava poni josta tykkään on pegasos Paradise, kavereiden kesken Paratiisi. Paratiisi on sellainen poni kyllä jonka huolisin muovisenakin versiona. Punainen harja ja valkoinen keho ovat minusta kiva yhdistelmä. Paratiisin muistan hyvin jaksosta, jossa Paratiisi Kartano on melkein romahtamis kunnossa (Revolt of paradise estate?). Paratiisi lähtee Suukkosuun kanssa hakemaan varmaankin korjausvälineitä, ja he törmäävät outoon velhoon (?) joka myy heille maalia joka voi korjata mitä vain. Minusta Paratiisi on hauska hahmo ja yrittää tehdä asioille jotain.


Lisää pegasoksia, Twilight (Iltarusko), eli tuo ylempi poni. Locket ei tässä jaksossa ollut mielestäni kauhean kiinnostava, tykkäänkin muovisesta versiosta enemmän. Minusta Iltarusko oli ainakin muistaakseni hauskan pippurinen. Twilightin värit ovat minusta myös kivat, vähän tälläinen tummempi perusväri. En muista hirveästi tästä jaksosta mitään, missä nämä lentelivät täällä, paitsi sen, että he etsivät jonkun prinssin (?) kanssa leijuvaa linnaa jossa hänen armaansa odotti unessa. Tai jotain.


Sitten viimeisenä muttei vähäisempänä Honeysuckle, Mesimur. Mesimur esintyy ainakin leffassa (joka oli koottu piirretyn jaksoista) The end of the flutter valley, ja siitä hänet muistankin. Mesimur on ehkä ainut perhoponi josta tykkään. Tai oli siellä se yksi violetti jonka nimeä en muistanut. Forget-me-not tjs. Taisi muuten olla suomennoksessa "Yksi poni" xD (Lemmikkikö se oikea suomennos voisi olla?).  Mesimur ei ole ihan kuin toiset ponit vaan vähän osaa epäillä ja eikä välttämättä "käännä toista siipeä" toisin kuin Aamukaste (Morning Glory?). Pienenä muistan että Ruusutar (Rosedust?) taisi olla lempparini, mutta nykyään ei oikein nappaa.

Pitääkin katsoa nämä My little pony 'n friends jaksot uudestaan ja nekin mitä en ikinä ole nähnyt ja miettiä sitten, että onko lemppariponit muuttuneet :). Kisscartoonista löysinkin kaikki jaksot (ainakin luulisin niin). Pari lempparibiisiäni alla.



Traconissa nähdään!