sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ajassa taaksepäin pieni hetki

 Toisin sanottua muutama loppukesän kuva joita en ole saanut postattua :D. Olen ollut ihan saakelin laiska tekemään nukkejen kanssa mitään vähään aikaan (jos vaatteiden vaihtoa ei lasketa). Tuntuu että joka päivä on jotain ettei kerkeä tarpeeksi pitkiksi hetkiksi keskittyä nukkeihin. Nukkejen kanssa yleensä haluan, että viettämäni aika ei ole millään tavalla kelloon sidottuna tai että tietyn ajan päästä pitäisi tehdä jotain. Toisin sanottuna haluaisin että nukkeiluaikani olisi mahdollisimman stressitöntä ja rauhallista. Olen muutamissa tapauksissa joutunut kiireessä korjaamaan nukkekamani tai pukemaan nukkeni kun on pitäny lähteä kaupungille tai alkaa raidaamaan, eikä se ole kivaa että hutiloiden pitää peruukit asetella jne. Azoneiden kanssa tosin on vähän eri ehkä kuin hartsisten jossei pukemista lasketa. Hitomin ja Nyytin voi aina tosi helposti ja nopeasti napata mukaan ja käydä ulkona räpsimässä pikaisestikin jos huvittaa. Niinkuin nämä alla olevat kuvat on otettu.






 



Vähän suttuinen selfiekuva.

Kun päätin huoltaa Harukan, en arvannut miten paljon päänvaivaa mokoma aiheuttaisi.


Ensinnäkin purkaminen oli vähän vaikeaa. Langat olivat menettäneet kaiken joustavuuteensa joten s-koukkujen irroittaminen oli aika työlästä. Ennen pesua revin myös kaikki suedaukset pois, koska ne lähinnä enää olivat pelkkiä sileitä lituskoita ilman minkään näköitä kitkaa.


S-koukkujen kanssa pelleilystä koitui myös ikävä pieni vekki. Olin hieman ärtynyt jo tässä kohtaa. Ihmetytti myös, kun toisen käden s-koukun tilalla oli jokin outo rautalankaviritelmä. Totesin että ompa kiva, ja että pitää etsiä jos jossain varastossa on s-koukkuja. Luojan kiitos pienten nukkejeni mukana oli tullut ylimääräisiä s-koukkuja sieltä löytyi yksi.


Pesu ja kuivatus sujuivat normaalisti ilman komplikaatioita. Mutta kokoaminen, äh, en muista mikä nukke olisi tuonut minulle yhtä paljon päänvaivaa kuin tämä (noh, Varian kyllä toi myös päänvaivaa). Jotenkin tuntui että tämän kokoaminen oli paljon hankalampaa ja olisi ehkä pitänyt tehdä toisin kuin yleensä. En yleensä tarvitse lisäkäsiä nukkejen kokoamisessa, sen verran rutiinia siitä on tullut, mutta tämän kanssa tarvitsin kaiken mahdollisen avun. Huomasin, että sellaisenaan normaalit s-koukut eivät käsiin menneetkään, joten niitä piti väännellä pihtien kanssa ne sopiviksi. Tyhmä kun olin, kokosin nukkea ensin ja sitten vasta laitoin käsiä. Muuten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta laitoin vähän paksumpaa nauhaa käsiin, etteivät olisi lötsköt. En sitten saanut kiristettyä narua kunnolla ja nyt minulla on nukke jonka toinen käsi roikkuu lötskönä. Huomatessani tämän olin että joo ei en jaksa koko rumbaa tehdä uusiksi ja koota tätä nukkea. Nyt neiti istuu vieläkin naamattomana hyllyssä odottamassa että löydän jostain aikaa ja hyvän sään mennä suihkumaan lakkaa. Epäilen, että kun saan uuden meikin niin uudelleen kokoaminenkin alkaa kiinnostaa. Pitäisi vaan tarttua toimeen.


Harukasta kuvaa eräänä sateisena päivänä.

Meillä oli myös Halloween bileet viime viikonloppuna ja hauskaa oli. Kaikki pukeutuivat as usual :).


Meillä oli escape roomia ja musavisaa ja "Kumpi mielummin" jossa hatusta nostettiin kaksi lappua joista piti tehdä toinen. Esimerkiksi tehtävänä saattoi olla, että syö sitruuna ja toisessa että käy hakemassa posti. Tämä oli tosi kiva ja ehdottomasti varmaan ensivuonna tehdään uusiksi vappu tai halloween bileissä. Ihan kaikkea ei edes keretty tekemään vaikka aloitettiin tekeminen joskus kuuden seiskan aikaan ja hommat venyivät aamu kolmeen. Minä käytin vanhaa Snow Halation Maki cossiani (jossa kuvasta puuttuu asusteita, mutta ne olivat kuumat sisätiloissa pidemmän päälle). Alunperin minulla piti olla Nico cossi, mutta se ei kerennyt tulla vaikka sen kuinka aikasin tilasin. Varasuunnitelmani oli siskoni cyber Honoka cossi, mutta kun sovitin sitä edeltävänä iltana.. tättärää, sehän ei enää mennytkään minulle. Tuli pieni aivonyrjähdys. Olin nimittäin sovittanut tuota cyber Honokaa viime kevättalvena ja se oli mahtunut minulle.. äh. Snow Halation Maki sentään vielä meni minulle, mutta tuosta jäi tosi paha maku suuhun.

*ininä warning, saa skipata*
Realiteetti on, että olen lihonut kahden vuoden aikana hirveästi. Sen takia en ole mitään Mercy kuviakaan mihkään laittanut, voi luoja kun näytän niissä niin paksulta. Alkoi ihan oikeasti hävettää että miten olen kehdannut näyttäytyä tuossa julkisesti. Nyt tälläkin hetkellä on vähän pahamieli siitä miltä itse näyttää ja vähän fiilis että haluan jarrutella cossien kanssa, koska en haluaisi tehdä niitä niin isoiksi. Osa minusta kuitenkin sanoo, että hei, niitä voi sitten pienentää jos/kun laihdut. Pitäisi varmaan taas jaksaa ahkerammin lähteä lenkille. Voi kun tuota mukavaa syksyä kesti niin vähän ja kurjia ilmoja taas enemmän. Ärsyttää suoraan sanottuna pelkkä lenkille kerrospukeutuminen ihan suunnattomasti ja tuo kylmä sää. Minulle parhaiten sopisi sellainen vähän viileä ilman ötököitä. Harmi  vain, että sellaisen sään saa parhaiten syksyllä ja keväällä. Jotenkin ei vaan yhtään innosta lähteä lenkkeilemään ja liukastelemaan tuohon säähän. Ei niinkuin tippaakaan. Motivaatio, löytyisitkö jostain? Miksi lihoo niin helposti mutta laihtuu niin vaikeasti? Tyhmä keho :( (anteeksi kun lopetin tämän tälläiseen nurinaan!)