Olipa kerran Espanjassa (osa 1)

(Pikainen briiffaus tähän väliin, jonka voi skipata. Masennus on aina masennus, mutta nyt se on alkanut vähän vaikuttaa blogiinkin. En ole oikein jaksanut postailla mitään. Tuntuu, että tämä on lähinnä yksinpuhelua ((paitsi kiitos sinulle, tiedät kuka olet, joka olet jaksellut kommentoida aina silloin tällöin!)) ollut kohta parisen vuotta. Eikä siinä mitään, itselleni tätä kirjoitan, totta kai, mutta ikävää nähdä kovasti vaivaa, ja silti tulee vain, että yksi, mahdollisesti kaksi henkilöä on rastittanut "luin" kohdan vaikka sivun trafiikki näyttää ihan muuta. Joten, kommentoida ei tarvitse yhtään enempää kuin ennenkään, mutta jos jaksatte lukea näitä tekstejä niin arvostaisin tosi paljon, jos raksittaisitte tuolla teksin ala osassa olevan "luin" kohdan. Siitä tulisi hyvä mieli. Jatketaans:)

Nyyti biitsillä

(kuvista 90% on meidän watsap ryhmästä, joten en muista kuka reissusta oli ottanut minkäkin kuvan)
Joskus elokuussa yhtäkkiä minulta ja Samilta kysyttiin, että haluttaisiinko me lähteä Espanjaan joskus myöhemmällä syksyllä/alkutalvesta. Pohdittiin sitä jonkin aikaa, koska lentoliput ovat aika kalliita. Kuitenkin olivat jostain syystä tarjouksessa, joten piti päättää aika äkkiä. Äiti sanoi, että isovanhempamme olivat luvanneet kustantaa osan meidän kaikkien lentolipuista, joten summa oli sellainen, jonka pystyi kustantamaan.

Olimme Espanjassa 10 päivää. Se oli aika pitkä aika, mutta ei onneksi kahta viikkoa. Suurin ahdistukseni kohde oli kissat ja niiden jättäminen kotiin. Ne kun joutuisivat olemaan yksinään vähän yli normi työpäivän verran ulkona. Appini tulisi niitä vahtimaan naisystävänsä kanssa, kun töistä pääsisivät. Kissat onneksi kuitenkin pärjäsivät matkan ajan ihan hyvin. Toinen kissoistamme oli kyllä lihonut aika palloksi, kun sille oltiin annettu enemmän ruokaa mitä olisi pitänyt :x. No, nyt se on syönyt normaalit annokset sen jälkeen kun ollaan tultu reissusta ja on se vähän jo pienentynytkin takaisin päin. Kova huuto oli kissoilta vastassa kun tultiin takaisin kotiin. Selkeästi oli paljon asiaa kerrottavana ja puskettiin niin kovasti, että melkein ääni tuli käheäksi kehräyksestä.

Mutta tosiaan, siihen reissuun. Lähdimme Espanjaan iltalennolla (minä, molemmat pikkusiskoni, pikkusiskoni mieheke Zenalias, Sami ja tietysti äiti) ja saavuimme Malagalle joskus 12 jälkeen, jos muistan oikein. En oikein ollut sosiaalisella tuulella ajaessamme HKI-Vantaan lentokentälle. En oikein myöskään huolesta ja jännitykseltäni saanut syötyä kuin vähän jotain makaroonia ennen ajamista. Lentokentällä sitten ennen lentoa söin smoothien ja vähän sipsejä onneksi. Olisin voinut syödä toki jotain kunnollistakin, mutta kun jännittää alkaa vähän ahdistaa ja syöminen siitä kärsii kun ahdistus aiheuttaa minulle hieman huonoa oloa. Ikäviä sivuoireita masennuksen takia tuommoiset. Minulle siis usein vieraassa paikassa syöminen ahdistaa, ja silloin tulee herkästi huono-olo. Toisaalta, nyt kun olen oivaltanut, että huono-olo ei olekaan "oikeaa" pahoinvointia, on olo helpottanut helpommin kun olen todennut, että aha, nyt taitaakin ahdistaa. Rauhoitu, niin menee ohi niin kuin ennenkin. Syöt vain rauhassa, mihkään ei ole kiirettä ja saa syödä sen verran kuin pystyy. Spoilerina voin sanoa, että kun oli pakko syödä usein varsinkin ulkona ja tehdä randomeita retkiä sun muita, niin Suomen puolella kaikki tekeminen on ollut kuin lasten leikkiä sen jälkeen. En silloin Espanjassa tosin vielä tiennyt, että tuo huono-olo oli ahdistusta.

Sanotaanko, että lentokoneet ja mitkään yli 4h lennot eivät ole minua varten. Norwegianin koneessa istuttiin kuin sillit suolassa (kirjaimellisesti retkemme pitkät miehet olivat polvet suunnilleen kiinni etummaisessa penkissä) ja tuli kyllä kirottua Suomalaiset alimpaan helvettiin käsimatkatavaroidensa kanssa. Siis mikä siinä on, että pitää änkeä koneeseen ja suksia koneessa ees taas niiden matkatavaroidensa kanssa. Ja eikö voi odottaa, että muut, joiden matkatavarat eivät ole siellä ylhäällä hyllyllä, pääsisivät nopeasti koneesta sen sijaan, että seisoo siinä kolme vuotta säätämässä keskellä käytävää? En ymmärrä.. En ole lentänyt moneen vuoteen, joten oli taas totuttelemista. Lapsena siis lensin tosi paljon Suomen ja Malagan välillä. Meidän isovanhemmat asuvat tuolla etelässä talvet, joten oli ihan normaalia lennellä sinne ja takaisin melkein joka vuosi. Siitä syystä Malagassa ei ole hirveästi oikein mitään uutuuden viehätystä, mutta lähdin matkalle lähinnä "irtiotto arjesta" mielessäni. Pidin matkasta kuva/kirjoituspäiväkirjaa, että muistaisin myöhemmin mitä reissussa tulikaan tehtyä.

Hedarin kanssa koneessa pohdin päässäni, että kuuluiko minun sittenkään olla tässä koneessa. Mieli oli aika musta, väsytti ja oli tylsää, joten nuokin saattoi olla osasyynä. Ensimmäisenä ulos koneesta astuttaessa pälkähti mieleeni, että ompa ilma muuten tosi erilaista ja eri hajuista täällä Espanjassa. Olin tosin ajatellut samaa kai viime reissullakin joskus kolme vai viisi vuotta sitten (en muista). Pääsimme oikeasti hotelliin nukkumaan vasta kello kolme yöllä. En ollut syönyt koneessa mitään, mutta äitillä oli matkalaukussaan ruisleipää jota sitten mutustelin pelkällään pulloveden kanssa.

Hotellin pihassa asui kissa. Joka ratsasti norsulla

1. Päivä.

Ensimmäinen hotellihuoneemme parin päivän ajan oli katutasolla, josta oikeastaan ei nähnyt muuta kuin vastakkaista seinää ja vähän kasvillisuutta. En olisi edes halunnut arvata millaista olisi asua ns. "kellarikerroksessa" ei altaan puolella. Huoneeseemme tuli aika vähän päivän valoa, joten en pannut pahakseni kun muutama päivä myöhemmin muutimme kuudenteen kerrokseen. Yö oli ollut viileä nukkua ja heräsin joskus 9 aikaan ukkoseen. En käytä kenkiä sisätiloissa, ja lattiat olivat normaalin jäätävät, kiveä kun olivat. Olisipa tuollakin ollut tohveleita, niinkuin joissain Suomessa olevissa hotelleissa. Myöhemmin lainailimmekin Mammalta villasukkia. Aamupalaksi melkein kaikkina 10. päivänä söin paahtoleipää ja mehua/vettä. Minulle paahtoleipä paahdettuna on luksusta, koska meillä kotona ei ole toimivaa paahdinta. En siis pannut pahakseni.
Päivällä vähäsen satoi, ja lähdimme Mammalle ja Vaarille ja sieltä syömään Mamman ja Vaarin suosimaan kiinalaiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan hyvää ja sen jälkeen päätin, että nyt pitää päästä rannalle. Ilmeisesti off seasonilla rannasta ei paljoa huolehdita ja meri olikin tuonut aika paljon levää ja roskia rannalle. Meri oli yksi asioista minkä takia halusin lähteä Espanjaan, joten hieman roskainen ranta kyllä latisti fiiliksiäni aikatavalla. Myös pari meduusaa oli huuhtoutunut rannalle. Ne olivat hyllyviä.

Hiekkaranta oli sateiden jälkeen hieman kostea. Kuva oli otettu eräänä toisena päivänä

Hirveästi sinä päivänä ei tehty mitään. Seikkailtiin hotellissa ja pelattiin biljardisalissa bilistä. Mielestäni parasta koko lomassa isovanhempien tapaamisen ohella oli pelata bilistä ja istua parvekkeella puhumassa kaikkea roskaa. Kylpyamme oli myös tosi kiva (vaikka vähän ehkä tuntui syylliseltä kylpeä kun Malagassa oli vähän vesipulaa :P) vaikka jostain syystä en paljoa jaksanutkaan kylpeä. Toinen siskoni oli ollut kipeä ennen matkaa ja traagisesti kävi niin, että Meital kipeytyi vielä enemmän ja tartutti sitten siskoni Kattun samaan syssyyn. Nuo kaksi eivät oikeen minään päivänä viitsineet olla kunnolla aloillaan, joten olivat lähes koko loman ajan kipeinä. Onneksi kuitenkaan meihin muihin ei tarttunut nuha/kuume/kurkkukipu.

2. Päivä.

Heräsin kello 9 maissa taasen. Hotellissa oli vähän paperiset seinät ja sängyt suoraan käytävän puoleisella seinällä joten käytävältä äänet kuuluivat selvästi ja vielä liikenteenkin melu. Tuossa kohtaa on joku omituinen säätö tiessä, joten ihmiset tööttäilevät. Oikeasti melkein koko ajan! En ihan hirveän hyvin nukkunut koko reissulla. Mutta ainakaan en sitten nukkunut koko päivää.

Käytiin supremarketissa ja sitten Kattu ja minä lähdettiin rantaan treenaamaan. Olin ottanut urheilukamppeeni vartavasten mukaan, koska päätettiin, että treenataan reissulla. Spoiler, se tosin jäi vaan yhteen treeni kertaan, kun Kattu kipeytyi. Juostiin hiekassa (siis voi vitsi, että on rankkaa!) ja portaita ja sitten tehtiin muita juttuja ja vähän venyteltiin lopuksi. Olin ihan kuitti, mutta kivaa oli. Äiti oli tehnyt makaronilaatikkoa sillä aikaa. Joo, makaronilaatikko Espanjassa :D. Loppuillan hengasin Meitalin kanssa hotellihuoneessa samaan aikaan kun muut menivät Happy Hourille. Siis ihan oikeasti, alkoholi on tosi halpaa Espanjassa! En juo viiniä, mutta ostin jonkun parin euron valkoviinipullon itselleni ihan vain sen takia koska pystyin. Myöskään kukaan ei koskaan kysynyt reissulla henkkareita, joi mitä joi tai osti mitä osti. Hauskaa. Se valkkari oli minusta hyvää. Join sitä kotona hieman ja vein jouluksi loput äidille. Muiden mielestä se oli kuulemma liian makeaa. Pyh pah. Also, Vaarini oli käynyt terveystarkastuksessa ja lääkäri oli kysynyt, että juoko hän mitään alkoholia. Vaari oli vastannut, että valkoviiniä, mutta lääkäri oli naurahtanut, että eikun ihan jotain oikeaa alkoholia. Punaviiniä tai vastavaa. Totesi Vaari, että siellä ilmeisesti valkoviini ei ollut alkoholia. Aika jännä juttu.

Iltapalaksi aloitin epäterveellisen linjan ja söin jäistä suklaavanukasta (meidän jääkaappi kävi vähän ylitehoilla) kermavaahdon kanssa.

3. Päivä

Retkipäivä.
Lähdettiin aamulla kymmenen aikaan konkkaronkan kanssa ajelemaan kohti järviä. Tämä oli ihan sovittu juttu Mamman ja Vaarin kanssa. Koska vähän kärsin autossakin pahoinvoinnista (nyt mietin, että onko sekin jotain ahdistusta?) istuin edessä Kattun kanssa ja muut kahdella muulla takaistuimella. Ajeltiin pitkin poikin ja maisemat koostuivat aikalailla jostain aron näköisestä ja hylätyistä pikkumökeistä. Matkalle myös mahtui kaupunkia ja vuoristotietä. Perillä meitä odotti pari turkoosia vesistöä joissa vesi oli laskenut kovasti. Vuorilla oli oikeasti aika kylmä ja kaduin, etten ottanut takkiani mukaan. Käytiin syömässä ravintolassa joka järvien vierellä oli. Otin ruuaksi kanaa. Ruuat olivat aikalailla sellaista tasoa kuin olisi itse pyöräyttänyt grillissä ne. Tuntui, ettei muutenkaan mitään kovin vau elämyksiä tuolla matkalla ruuan suhteen ollut ja maustamiset olivat aika yksiulotteisia. Ei niinkään haitannut, kuitenkin sillä sai mahansa täyteen.

Tuolla oli joku kuninkaan tai jolle kulle rakennettu huvila. Se oli siistin näköinen

Poor doge :(

Yksi asia mikä suretti Espanjan matkalla oli eläimet. Jo ennen Espanjaan lähtöä mietin, haluaisinko tukea maata, jossa haluttaisiin pitää härkätaistelut kulttuuriaarteena hengissä ja metsästyskoiria kohdeltiin kuin roskaa (tuskastun kun ajattelenkin galgojen kohtaloa joiden omistaja on barbaarin tasoa). Tässä kohtaa joku voisi sanoa, "onhan Suomessakin ne ainaiset kesäkissat!" (joista riittää myös minulla ranttausta). Mutta silti. Eikä tietenkään voida yleistää, että kaikki tekisivät tai ajattelisivat noin. Pohdin myös tuolla matkalla, että on muuten vähän kissoja kadunkulmilla verrattuna edelliseen reissukertaan. Ilmeisesti noina aikaväleinä "kissojen keskitysleirit" hoitivat hommansa. Nämä ajatukset reissulla herätti nähdessäni langan laihan koiran tuon järviravintolan vierellä hengaamassa. Hypätessämme takaisin auton kyytiin, pohdin ääneen tuota koiraa ja meidän kuskimme (Suomalainen joka on asunut Espanjassa vuosia) totesi, että se on varmasti hylätty. Sain nähdä omin silmin, miten jotkut pitävät eläimiä vain tavaroina jotka voi hylätä sen jälkeen kun niihin kyllästytään. Meinasi melkein päästä itku. Hotellille päästyämme ilmoitin paikalliselle eläin suojalle (mikä shelter on suomeksi?) tuosta koirasta. Tuo eläin suoja tekee yhteistyötä suomessa olevan "Espanjan katukoirat" kanssa, joten arvelin sen olevan ihan ok paikka. En kuitenkaan saanut ikinä mitään vastausta sieltä, mutta toivon, että koira oltaisiin löydetty ja sille saataisiin koti ja parempi elämä. Koko loppu autoreissu tuo koira kävi mielessäni. Ajelimme ympäriinä ja johonkin paikkaan missä kuvattiin "Vain Elämää". En muista tuon paikan nimeä. Mielialani oli harvinaisen synkkä tuohon kohtaan, eikä asiaa helpottanut nähdä maantien vieressä juoksentelevaa kissanpentua. Sentäs kun ajeltiin vuorilta alas, oli vähän kivempaa. Minusta maisemat olivat kiinnostavempia ja oli hurjaa katsoa miten korkealle ja jyrkkiikin paikkoihin ihmiset olivat rakentaneet taloja.

Kun tultiin hotellille, käytiin katsastamassa hotellin "Game room" jossa oli jotain ikuisuuden vanhoja pelejä (mut hei, ilmakiekko!) ja käytiin hotellin viereisessä Burger Kingissä hakemassa iltamättöjä. Uh oh.

Tämmöistä maisemaa lähinnä oli ajomatkalla järville

4. Päivä - muutto toiseen huoneeseen

Selvittyämme alakerran huoneistossa saimme muuttaa ylempään kerrokseen. Valitettavasti meren puolelle ei tälläkään kertaa saatu huoneita, niin että ne olisivat olleet vierekkäin (mielestäni oli kätevää, kun huoneiden välisen oven sai auki ja pystyi käyttämään molempia jääkaappeja. Jos olisi ollut vain tuo yksi jääkaappi, niin olisi tullut vähän ahdasta). Huoneissa oli myös ihan kunnon peitot ja muutenkin, vaikka kalusteet olivat samoja, olivat ne vähän upgradettu selkeästi ylempiin kerroksiin.

Hötellihyöne

 Huoneesta avautui näkymä kaupungin yli vuorelle. Liikenteen melu oli sama kuin alemmassa kerroksessa, mutta sentäs parvekkeella istuksellessa saattoi katsella mitä ympärillä tapahtuu. Harmillista tosin oli, ettei meidän parvekkeelle paistanut aurinko ollenkaan :(. En myöskään yksinäni viitsinyt lähteä biksuineni allasosastolle, ja siksi olisin halunnut aurinko parvekkeen. En päässyt kokeilemaan uutta bikiniyläosaa ollenkaan koko matkalla. Vaikka olin sen ihan varta vasten reissua varten hommannut jostain syksyn poistoista.

En tainnut muuten kertoa, että Espanjassa ollessamme sää oli aika viileää, vastasi omasta mielestäni noin Suomen kevättä. Ilman tuulta olisi voinut varmaan olla vähän lämpimämpää, mutta sanotaanko, että jos olisin tiennyt ihan paikallisen täsmäsään viikkoa aiemmin, olisin varautunut lämpimämmillä vaatteilla. Shortsit saivat pysyä laukussa matkan ajan.

Ainakin on niitä vuoria

 Muuttopäivänä mentiin Mamman ja Vaarin kanssa syömään. Paikka oli supermarketin lähellä oleva ravintola. Söin siellä pizzaa, kun kaikki listassa oleva näytti epäilyttäviltä, mutta ruokien saapuessa totesin, että listan kuvat olivat tosi huonoja. Etenkin Zenaliaksen kana ja ranskikset näyttivät sen verran hyviltä, että kaduin pizzavalintaani. Zenalias parka sai jo leiman otsaansa "kana miehenä" isovanhempieni toimesta tilattuaan parissa paikassa kanaruokaa. Ruokailuun liittyen, minua ärsytti alkuruoka/jälkiruoka rumba, josta vähän sain ihmettelyä, kun en moisia jaksanut tilailla. Pääruuat kaikkialla kuitenkin olivat enemmän kuin täyttäviä, enkä siis jaksanut oikeastaan syödä jälkiruokaa, mistä sainkin sitten kuulla koko matkan ajan jos kävimme ulkona syömässä. Tai siis, kun joka kerta kuulee "etkö sä ota mitään alkupalaksi?!? Ootko ihan varma!?! Eksä syö mitään jälkiruokaa!??! mikset!?" niin alkaa se vähän rassaamaan ja stressaamaan, että olenko nyt ihan outo kun en syö kolmea annosta per ruokailu. Totesinkin siinä yhdessä vaiheessa, että minulla on nyt sopiva olo, enkä halua pilata sitä millään äkkimakealla ja liian täydellä mahalla. Tuntui että ravintola väkikin katsoi vähän pitkään kun olin seurueessa ainut joka ei ottanut alkuruokaa tai jälkiruokaa. Höh sentäs.

Aiemmmin ennen syömisiä kävimme rannalla kävelemässä ja otin Nyytin mukaani. Kuvailin sitä vain vähäsen. Tuntuu, että se oli matkalla mukana pikemminkin minulle hymyilemässä iloisesti kuin kuvaus kohteena. Toinen "uniriepu" oli hassu koira pehmoleluni. Arvoin kovasti, että kenet ottaisin matkalleni mukaan, ja koira vaikutti käytännölliseltä. En oikein ole antanut sille mitään nimeäkään. Se on vain koira. Tai sitten sen nimi on Atka. Atka kuitenkin oli tosi hyvä, kun se oli mukana. Pehmeä silitellä. Ei vaan, parasta oli, että sen sai leukani alle yöksi toimittamaan kotona olevan tyynyni virkaa. Totesin myös, että se toimisi hyvin silmälappuina tai sen voisi laittaa korville.

Meidän päivät olivat vähän laiskoja, eikä hirveästi pohdittu erikseen että mitä sitä jaksaisi tehdä. Hotellille päästyämme katselimme Netflixistä Modern Familyn 8. kautta, joka silloin näkyi Espanjan Netflixissä, mutta ei ollut vielä ilmestynyt Suomen puolella (nyt tuo 8. kausi on jo keretty katsoa, vaikka se vasta ilmestyi Suomen puolella). Menin sen jälkeen kylpyyn ja pelottelin vähän itseäni muka kuulleeni asioita ja muuta (luulin oikeasti hetken kuulleeni jonkun naisen hyminää, mutta se oli vain putkisto). Iltapala ratkaisu oli laiska BK.

Avustaja ollut töissä

(jatkuu)