lauantai 6. joulukuuta 2014

Esikoinen ja erityiskohtelu

Kuulostaa ihan siltä kuin olisin aikonut kirjoittaa jostain ihmisestä tai ihmissuhteitsta, mutta ehei, kirjoittelen "hieman" myöhästyneistä ensimmäisen nukkeni, Aileenin synttäreistä (olipa muuten pitkä lause). Aileenin synttärit ovat minulle helpoin muistaa, eli 19.11 kun taas omani ovat 19.1. Jännittävää.

Ajankohtainen kuva selvästikin
Aileenin ekoja meikkejä

Oikeastaan pystyisin kertomaan koko nukkeharrastukseni aloituksesta. Olipa kerran pieni tyttö, joka meni ensimmäiseen Animeconiinsa. Se oli hyvin jännittävä tapahtuma, ja olo oli kuin kotonaan. Siellä hän näki jonkun kanniskelevan suht isoa nukkea. Tämä nukke ei ollut tavallisen näköinen nukke vaan jotenkin erilainen. Silloin syntyi pienen pieni kipinä joka myöhemmin leimahti isoksi tasaisesti palavaksi liekiksi. Tyttö meni conin jälkeen kotiinsa, ja totesi, että tästä minä pidän. Aion käydä coneissa, ne ovat paikka minulle (myöhemmin tyttö aloitti harrastuksen nimeltä cosplay, mutta nyt puhutaan nukeista). Conissa näkynyt nukke alkoi myös mietityttämään tyttöä ja niimpä hän pikkusiskonsa kanssa meni koneelle, etsimään tätä ihmeellistä nukkea internetin syövereistä.




Etsinnän tuloksena tyttö ja hänen siskonsa löysivät Volksin Chiin kuvahausta. Viimein löytyi myös termi BJD ja sillä aukesi ovet hartsisien maailmaan ja löytyi tie hartsilasten foorumille. Tyttö janosi tietoa ja luki lähes kaiken mitä käsiinsä asiasta sai. Hän halusi tietää kaiken näistä hartsisista ihanuuksista ja imi tiedon itseensä kuin pesusieni janoten aina vain lisää (tänä päivänä tyttö on todella iloinen jos löytää edes jonkun uuden asian näistä nukeista mitä ei tiennyt). Asiat, kuten nuken huolto ja meikkaaminen kuulostivat jännittäviltä, mutta tyttö tiesi olevansa valmis. Tyttö alkoi etsimään itsellensä sitä oikeaa. Millaisen nuken hän haluaisi? Minkä näköisen hän haluaisi? Minkä kokoisen hän haluaisi? Tyttö katseli eri firmoja. Hän tiesi, että nuken pitäisi olla MSD kokoinen tyttö. Lopulta hän oli löytänyt kaksi firmaa, Dream of Dollin ja Dollmoren. Dream of Dollilla oli kauniita nukkeja, mutta tyttö koki, että ne olivat hieman liian kalliita hänen makuunsa. Kun pikkusisko ja kaveri löysivät lempparinsa Dollmorelta, alkoi tyttökin katsoa valikoimia. Sieltä hän löysi sen yhden, Dollmore Momon. Hän ei ollut ihan varma oliko se se nukke, jota hän oli odottanut. Asia sai hautua päässä ja tyttö alkoi miettimään nuken ulkonäköä. Ensimmäisenä hän suunnitteli mustan tukan ja perhossilmät jota sai Dollmorelta. Ajan kuluessa tyttö kuitenkin alkoi pitämään enemmän ideasta, jossa nukella olisi vaalea tukka ja vihreät silmät.


Muutaman kuukauden päästä tyttö alkoi kysellä äidiltään, anoa ja pyytää että saisi käyttää säästämiään rippikoulurahoja nukkeen. Äiti tiesi, että nuken tilaaminen olisi iso työ. Siinä pitäisi selvitellä englantia, siirtää tililtä rahaa ulkomaille ja vielä luottaa aasialaiseen firmaan, että nukke varmasti tulisi. Äiti sanoi ei. Hän ei edes halunnut kuulla näistä nukeista jotka maksoivat maltaita. Tyttö ei lannistunut. Salaa hän näytti aina välillä äidilleen kuvia unelma nukestaan. Kertoi niistä ja mitä niillä voi tehdä. Tyttö teki tärkeää työtä ja myöhemmin siitä olisi hyötyä pikkusiskollekin. Kahdeksan kuukautta meni äidin suostuttelussa, ja viimein äiti suostui katsomaan tilaussivua. Tyttö kertoi kaiken mitä tiesi ja äiti sanoi ottavansa asian korvan taakse. Pian nukke saatiin tilattua. Kaikki päivät tyttö haaveili omasta nukestaan. Jännitys mahanpohjassa oli suuri kun tyttö pääsi hakemaan postista isoa nukkelaatikkoa. Siellä se oli, maailman ihanin nukke odottamassa vain häntä. Pakkasessa, lumisateessa tyttö odotti ison laatikon kanssa iloisena että äiti tulisi hänet hakemaan. Pian tyttö istui jo autossa hymy korvasta korvaan. Äiti antoi luvan avata paketin autossa. Tyttö avasi nuken varovasti ja kuplamuovista kuoriutui mitä ihanin olento. Nukella oli täydellisen värinen vaalea peruukki ja vihreät silmät. Juuri sitä mitä tyttö oli toivonutkin. Vaikka nuken yksi sormi oli rikki, ei se tyttöä haitannut (vaikka asia hoidettiin Dollmoren kanssa, ei uusi käsi ikinä saapunut). Siitä hetkestä alkoi tytön täysimittainen harrastaminen BJD:itten parissa.




Ja siinä oli se tarina. Aileen 'Milady' Valadon on siis ihka ensimmäinen nukkeni, esikoinen siis. Esikoisena se on saanut ihan erilaista kohtelua kuin muut nuket. Voin suoraan sanottuna sanoa, että suosin Aileenia eniten ja lellin sitä eniten. Aileen parka on saanut kokea ihka ensimmäiset meikki kokeiluni ja hirvittävän huonot kuvat. Vastapainona Aileenilla yksinään on eniten vaatteita kuin muilla nukeillani yhdessä. Jos katselen nukkekaupassa jotain ihania vaatekokonaisuuksia, katson ensimmäisenä niitä, mitkä sopisivat Aileenille. Suurinta osaa en edes tarvitse enkä osta, mutta jostain syystä Aileenille on helpoin ostaa. Aileenin tyyli on söpön kasuaalin ja lolitan sekoitusta. Asiaan myös varmasti vaikuttaa se, että Aileenin hahmon tunnen parhaiten. Nyt tosin tuntuu, että Aileenilla on sekä tarinapersoona, että out of character-persoona. Tarinapersoona on iloinen, huomaavainen ja ylipäätään empaattinen. Ooc taas on vähän enemmän toisenlainen, hieman itsekkäämpi ja sellainen, että tyttö tietää olevansa arvossa. Missään nimessä ei Aileen ole ilkeä tai paha, mutta ooc on enemmän tummempi väriltänsä.




Aileenin paras ystävä on Kira Hayami, joka kuuluu siskolleni. Kira ja Aileen ovat seikkailleet monissa tarinoissa yhdessä ja tuntuukin oudolta tehdä tarinoita joissa Kira ei esiinny Aileenin kanssa. Aileen on myös yllättäen alkanut lähentyä Faron kanssa ja suhde onkin pikkusisko-isoveli tasolla tätä nykyään.

  

Aileen ja Kira pääsivät tanssiaisiinkin hartsilasten miitissä
Ja Aileen ja Elliot on niin söpö pari

Aileenin persoona on pysynyt suhteellisen samana tarinan alusta saakka, joskin ei ole niin helposti enää huijattavissa kuin ennen. Aileen on siis oppinut hieman kyseenalaistamaan asioita matkan varrella. Ison tarinan lopun jälkeen (jos siis tosiaan ikinä pääsen sinne asti) en ole varma Aileenin roolista. Se lienee jatkuvan jokseenkin samana kuin ennen, mutta isommalla vastuulla itsetään ja muista. Epäilen, että ison tarinan viimeiset tapahtumat tulevat kasvattamaan Aileenin hahmoa taas aikalailla.


Yksi ikuisesti lempparikuvistani. Aileenilla on ihana ilme
Olen myös haaveillut, että saisin joskus nuketettua Aileenin aikuisuuden version. Siihen löysin aikanaan Musedollin erään limited nuken, mutta asia toistaiseksi on jäänyt vain mietintä tasolle. Vanhempi Aileen tosin olisi yhtä lempeä ja huolehtivainen kuin ennenkin, mutta myös hyvin rohkaiseva.



 Aileen on päässyt myös reissailemaan mukaan miitteihin ja ainoana nukkena myös ulkomaille. Aileen matkusti käsimatkatavaroissa käärittynä pyyhkeeseen. Turvatarkastuksessa varsinkin Espanjan päädyssä tuntui vähän aikaa ihmettelevän että mikä siellä oikein on. Käydessämme myös Espanjassa puutarhassa ja Sea Lifessä ihmiset kyllä katselivat ja suomalaiset ihmiset jotka kävivät meidän kanssamme siellä puutarhassa ihmettelivät positiivisessa mielessä näitä nukkeja ja oli kuulemma ihanaa että meillä oli niin nätit nuket pikkusiskon kanssa.

En yhtään himoitse tuota kuvan jäätelöannosta.. oi..
Espanjan puutarhatonttu



Aileen tänään. Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan tuota taustaa
 Matskua seuraavaa blogipostausta varten on jo ja lupaan laitella sen ennen joulua. Loppuun vielä pari hauskaa kuvaa mitkä löysin koneen kätköistä :D Kissaselfieitä, eli catsie.

Eikö muka näytä että ottaisi selfien?
Copy paste cat :D

En muuten tiedä miksi blogger jättää välillä kuviin hulluja välejä kun kirjoitus modessa ne ovat ihan normaalisti.

Jotkut harkat eh?

4 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus ja kivasti kirjoitettu! :3 Tuli sellaisia "awws"-nostalgiafiiliksiä itsellekin kun luki~ Oli myös hauskaa nähdä miten Aileen on muuttunut vuosien varrella ja miten hyvin neiti on säilyttänyt oman persoonallisen tyylinsä, vaikka olet kehittynyt face-uppaamisessa ja stailaamisessa.

    Suosikki-kuvani on tuo jossa Aileen istuu puussa, jotenkin niin ihanan näköinen siinä ja ihana asento. Ihan kuin miettisi jotakin syntyjä syviä. <3
    Ja hauska kuulla että muillakin on tällaisia erityisiä fiiliksiä esikoisnukkea kohtaan. Olen niin onnellinen etten myynyt Xavieria yhdessä vaiheessa kun koko herra otti päähän. :'D Nyt on taas niin lellimussu että. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kaipa niissä esikoisissa on jotain erityistä :)! Kiitos! Jotkut hetket tuntuu muistavan tyyliin ikuisuuden. Muistan vieläkin nuo edeltä mainitsemani muistot todella selvästi. Se kun ensimmäistä kertaa saa pitää omaa nukkea käsissään <3 ^^

      Yritin valita omia lempparikuviani tähän postaukseen selvittämään samalla Aileenin ulkomuodon (ja oman kuvaamisen) kehittymistä.

      Poista
  2. Ihana kertomus Aileenista!! Ensimmäisessä nukessa on aina sitä jotain erityistä ja vaikka mullakin on vasta ihan muutama nuketus niin kyllä sieltäkin se esikoinen heti valikoituu sellaseks lellikiks jota mielellään kuvailee ja pukee uusiin vaatteisiin useemmin kun muita. Vaikka toki kaikki nuket tärkeitä onkin! ♥

    Ihan uteliaisuudesta kysyn (kun lentokentällä työskentelen) niin miten Suomen päässä turvatarkastuksessa suhtauduttiin nukkeen kun lähit reissuun? Vai noteerattiinko sitä mitenkään? Mulla oli pureneemo viimeks Japanissa mukana, mutta ei sitä edes vilkastu mun laukusta niin mietin et mitenkäs tollasen vähän isomman kanssamatkustajan laita jos joskus kehtaisin omanikin ottaa mukaan ulkomaille.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisten taikaa :D! Niillä on outo taipumus kiertää meidät pikkusormiensa ympäri.

      Suoraan sanottuna, Suomen päässä ei ketään näyttänyt kiinnostavan mitä minulla laukussani oli. Liekö sitten jotenkin tottuneet tälläisiin? Turvatarkastukset on musta ihan hirveitä, kun ei halua missään nimessä että jokin piippaa. Varsinkin jos sitä piippauksen syytä pitää etsiä kauan. Kaverilla oli niin paljon pinnejä päässä, niin häneltä otettiin vuoron perään vyöt, korvikset ja kengät pois kunnes ymmärrettiin että se piippaus tulee hiuksista.

      Poista