maanantai 30. syyskuuta 2013

Tracon 7: Kauheudet ja ihanuudet

Tämä oli yhtään kaunistelematta HIRVEIN conin aloitukseni ikinä. Tässäpä pieni tarina siitä että mikä meni päin prinkkalaa:

Lähdimme aikaisin aamulla ajelemaan kohti Tamperetta. Koko automatka meni oikein hyvin, mitä nyt hotelli oli vähän hukassa. Huomasin puolessa välissä automatkaa että oli ihan hirveä vessa hätä. No, onneksi matkaa ei enää ollut paljon. Saavuimme Tampereelle, ja ajelimme edestakaisin ah niin ihanilla mukulakivikaduilla (tai vastaavilla). Löysimme viimein hotellin ja jätimme auton parkkiin. Olimme soittaneet hotellia varatessamme että saavumme kymmeneltä. Se oli ollut ok. Vaan ei ollut enää ilmeisesti. Kävimme kysymässä hotellihuonetta, mutta sitä kuulemma siivottiin. Mitään aikataulua ei ollut heillä antaa, lähdimme sitten kaupungille pyörimään. Luojan kiitos mäkkärissä sitten pääsin vessaan (joka oli yllättävän siisti). No, puolitoistatuntia säädettiin kaupungilla ja palasimme hotellille. Ei vieläkään ollut valmis, aikatauluksi annettiin "ehkä kello 12". No damn. Mietittiin sitten että mitä tehtäisiin, olin valmis jopa strippaamaan vaatteet autossa tai mahdollisesti vaihtaa ne hotellin vessassa. Mentiin autolle pohtimaan ja tajusin että olin jättänyt cossi rintsikkani kotiin..

*hörppää tähän väliin mehua*

No, ei probleemaa, googletettiin läheltä lindex josta edellisetkin rintsikkani olivat. Etsittiin, hyörittiin ja pyörittiin mutta navigaattorin osoittamalta paikalta ei kyllä Lindexiä löytynyt. No ei hätää. Lähellä oli henkka maukka, sinne siis. Pengottiin ja katseltiin, ei ollut olkaimetonta mallia MINKÄÄN VÄRISENÄ minun kokoani. Siinä vaiheessa oli aikalailla jo hermot riekaleina ja valmiina heittämään hanskat tiskiin. Otettiin sitten tavalliset, parempi sekin kun ei mitään. Päätimme tässä vaiheessa mennä siimoittamaan hännät valmiiksi (kuljetus ilman siimoja oli helpompaa). Sen jälkeen menimme taas hotellille kysymään. Kello oli jonkin verran yli 12 ja kas vain, vihdoin ja viimein saimme huoneen käyttöömme. Niinkun ei olisi jo kärsitty tarpeeksi, huomasin jättäneeni peruukkimyssyn kotiin.. Oli tosi lähellä ettei itkupotkuraivarit meinanneet tulla tässä vaiheessa, mutta kokosin itseni ja päätin etten sitten tarvitse peruukkimyssyä. Sen seurauksena peruukki koko ajan kyllä halusi valua vähän taakse päin koko päivän, mutta suht hyvin siinä selvittiin.

Kun päästiin coniin päin, alkoi onneksi mielikin kohota ja päivän kauheudet unohtua. No pyh pah, alkoi sataa.. EI SILLÄ VÄLIÄ, ONHAN MINULLA SADEVIITTA JA VARJO! Niin, heitin häntien peitoksi sadeviitan ja keikkuilin itse varjon kanssa. Siitäkin selvittiin. En ollut kerennyt conissa pyöriä kuin ehkä viisi minuuttia (juurikin siis sen ajan että päästiin sisään rakennukseen) ja minua kysyttiin jo kuvaan. Tämä tuntui piristysruiskeelta ja siitä sitten con päivä pääsikin iloisemmin alkamaan. Tosin yhdessä vaiheessa päivää vähän pelästyin, joku muukin oli cossaamassa samaa hahmoa kuin minä, meinasin että ohhoh, tuleekohan tästä nyt se järkyttävä alemmuuskompleksi ja tipahtaminen, mutta onneksi ei tullut. Ikävää vain etten ujoudeltani uskaltanut mennä tälle toiselle cossaajalle puhumaan, vaikka olisin halunnutkin.

Ylipäätään olen tosi iloinen ihmisistä jotka tulivat puhumaan ja kyselemään hännistä ja ottivat kuvia.
Kuvaaminen kuitenkin kertoo aina edes sen verran että a) Hahmo on tunnistettu b) puku on sen verran hyvä että siitä kehdataan kysyä kuvattavaksi c) Ihmiset tykkäävät pehmoisista hännistä.
Ai niin ja te ihmiset jotka kysyitte että saako halata, kiitos, haliminen piristää!Ah ja joo, iloisesti piristi sekin kun kysyttiin cossikisaan sunnuntaina, mutta valitettavasti ei keritty olla niin myöhään että sinne oltaisiin päästy osallistumaan (kaverin piti keretä ajaa kotiin ja sieltä vielä junalle). Ehkä sitten joskus!

Coni oli tosi kiva vaikka koko ajan sai toppia ja rintsikoita repiä ylöspäin xD. Seuraavana suunnitelmana on ehkä, mahdollisesti Ahrin Midnight versio Desucon frostbiteen. 

Niin, pari cossi kuvaakin. Lisää kuvia löytyy täältä  http://www.cosplay.com/costume/419669/








*******

Sitten, muita jännyyksiä. Avasin ihka ensimmäistä kertaa ponin. Uhriksi pääsi G1 Kisscurl jolla oli muutenkin kaulassa vain vähän liimaa (voi siis olla että edellinen omistaja on mahdollisesti joskus avannut, ostin tämän joskus vuonna nakki Tampereen joltain torikirppikseltä). Yllättäen koko homma hoitui kovin tuskattomasti. Kaulan holkki säästyi vahingoittumattomana ja sain siivottua ponin sisältä. Prikka oli jonkin verran ruostunut joten heitin sen pois. Repinkkasin myös neidon harjan ja hännän, näyttää heti paljon nuoremmalta kuin valkohiuksisena.


 Vähän vain ruostetta. Yllättävän vähän sotkua oli ponin sisällä.
 Lähti helposti hammasharjan ja fairyveden kanssa puhtaaksi
 Huomaatko eron?
Tässä neitokainen siistittynä :)


Tein myös pikku soomilaiselleni uuden peruukin. Ehkä nyt sitten vaatteiden väännön jälkeen saisi tarinaakin kuvattua?



Joop, siinäpä tämä tällä kertaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti