perjantai 1. tammikuuta 2016

Vinku vanku nurinaa

Tämä ei ole hirveän valoisa blogiteksti tällä kertaa, joten saa skipata!


Minulla ei ole tapahtunut juurikaan mitään erikoista. Olen lähinnä ehkä vain.. noh, yrittänyt selviytyä elämästä. Kirjasto homma vei mehut ja melkein elämän halut kokonaan, joten nyt olen vain yrittänyt olla stressaamatta ja keskittyä taas niihin pieniin asioihin, jotka eivät toisi stressiä. Onneksi pahin masis kausi on toivottavasti nyt menossa ohi. Vaikka se varmaankin palaa juuri päivää ennen synttäreitä kun pitää käydä työkkärissä selvittelemässä taas että jotain työtä pitäisi tehdä.
Suurinta stressiä elämässäni siis on tuonut "Mitä haluaisin tehdä työkseni" lause. Niin paljon stressiä, että sitä on tullut pohdittua lähes joka päivä toisinaan ihan itkuun asti. Ongelmani on se, etten tiedä mitä työtä haluaisin tehdä, mutta haluaisin että se olisi mielekästä eikä tarvitsisi olla ihan burn out heti ensimmäisen viikon tai kuukauden jälkeen ja harkita vakavasti kaiken lopettamista. Toisin sanottuna, haluaisin tehdä työtä joka edes jollain tasolla (oli se sitten raha tai itse työ) tekisi minut tyytyväiseksi, ettei tarvitsisi ahdistua siitä, että olen tuhlannut suurimman osan elämästäni paskan tekemiseen. Ainakin minusta elämisen pitäisi olla sellaista, että siitä nauttii edes jonkin verran ja olla onnellinen, koska hetkenhän me täällä vietämme, eikös?

Minulla on ollut yksi projekti josta en ole kertonut blogissa ollenkaan.Valitettavasti tämä projekti on myös stressannut minua aivan järkyttävästi, koska siihen on joutunut käyttämään tosi paljon energiaa. Meillä on siis cosplaytanssiryhmä erään porukan kanssa. Tanssiminen eikä tanssin opettelu ole tuonut minulle tässä ryhmässä stressiä vaan muut siihen liittyvät asiat jopa siinä määrin etten ole kerennyt pohtimaan omaa henkistä suhtautumista sitten H-hetkeen liittyvissä asioissa. Toivon  vain, ettei moinen sitten aiheuta mitään ylimääräistä. En halua mainostaa tähän projektiin liittyviä asioita ennen kuin tiedän varmasti että se toteutuu. Stressin vähentämiseksi tosin päätin, että keskityn vähäksi aikaa vain omaan suorittamiseen ja jätän muut hommat muiden vastuulle. Olin sitten tyytyväinen ilman minua tehtyihin päätöksiin tai en.

Aikani on lähinnä siis lähipäivinä menneet toipumiseen taas kaikesta ja olen ihan hyvällä omatunnolla vain tehnyt joululahjaksi saamaani palapeliä ja pelannut Wowia, LoLia ja LLSIF:ä. Joulu meni tosi kivasti ns krääsätöntä joulua viettäessä. Pelattiin isolla porukalla lautapelejä ja maistoin ensimmäistä kertaa myös kaviaaria! En tosin ymmärrä miksi sitä pidetään niin hienosto ruokana (hinta varmaankin), mutta ei se pahaakaan ollut. Krääsättömän joulun vastapainoksi haluan joskus säästää koko vuoden rahaa ja ostaa itselleni kaikkea mitä haluankin ja avata hirveän lahjapinon jouluna (ne varmaan olisivat suurimmaksi osaksi nukkeaiheista tavaraa).

Ja äh, siirtelin tavaroita hyllyltä ja asettelin Hitomin (siis pureneemon Koronini) poikkiksen Snaken viereen. Sitten yhtäkkiä jonkun vartin päästä Hitomi päätti, että hyvästi julma maailma ja hyppäsi hyllytä alas. Ensin ihmettelin, että miksi typyn housut tippuivat ja voih, typyn jalkatappi oli katkennut pudotuksessa ;n;. Kuumalla vedellä ja pihdeillä saatiin vedettyä tappi pois jalasta onneksi. Nyt likka odottaa tappinsa kanssa pikaliimausta. Pitää toivoa että se toimii, ei olisi kivaa ostaa uutta kehoa kuitenkaan juuri nyt. Voi Hitomi parka :c. Minä niin jo suunnittelin että olisin ostanut sen tulitikkutyttö Chiikan joka vihdoin ja viimein voisi olla paikkaaja Kinoko Juice Chiikan tuoman koloon nukkeilusydämessäni. Mutta täytyy siirtää se haave syrjään ainakin toistaiseksi.

Talvikelien vaihduttua miinuksen puolelle on lenkkeilystäkin tullut haastavampaa. Kolme kerrosta vaatetta toimii siinä miinus kymmenen alapuolella, vaikka ripset jäätyykin ja huivi on hengityksestä litimärkä. Mietin että jos vielä paljon menee miinuksen puolelle niin mitenköhän sitten pärjää. Inhottavaa kylmällä säällä on se, että kun lenkkeily kamoja minulla on talveksi tasan yhdet, niin niitä pitää pestä joka lenkkikerran jälkeen. Ja se kun unohdan pestä ne ja tajuan lenkki päivänä, että eikä unohdin ,:D.. En osaa enään normi vaatetuksella mennä lenkille. Kerran menin ja totesin, että hyi, ompa kamalaa, vaatteet ei hengitä, kuuma, hiki ei kuivu ÄÄÄRRRGH. Kauhea hifistelijä xD. Olen kuitenkin tosi iloinen että olen jaksanut edes joka viikko käydä lenkillä ja olen selkeästi kehittynytkin siinä. Lenkkeilystä tosi harvoin nimittäin tulee paha mieli ja Zombies, Run! on jaksanut motivoida vaikka Zombies Run 5k: ta olenkin tässä enemmän nyt työstänyt (että jaksaisin juosta yhteen putkeen sen viisi kilsaa). Miehekettäkin puraisi lenkkeily kärpänen ja kivasti molemmat nyt motivoi toisiaan :). Osallistuin ensi vuoden ZR virtual raceen taas, ja on ihanaa, että on jokin asia mistä tietää nauttivansa sitten kun kevät koittaa.

Vuosikin kerkesi jo vaihtua (oli aikamoista vuoristorataa aatto päivä, mutta onneksi se loppui sitten hyvin) ja toivon hartaasti, että tästä vuodesta tulee edellistä parempi. 


8 kommenttia:

  1. Hali ja tsemppiä! Onneksi työnteko on sellaista josta ei enää nykyään tarvitse stressata. Ei kaikilla tarvitse olla uraa. Ainakaan työuraa. KUnhan pysyy edes jotenkin leivänsyrjässä ja pystyy harrastamaan niitä itselleen tärkeitä juttuja.

    VastaaPoista
  2. Ikävä kuulla, että siulla on ollut stressaavaa ja masentavaa aikaa :/ Tiedän hyvin tuon tunteen, kun sitä omaa alaa työmaailmasta ei meinaa löytyä - toivottavasti kuitenkin keksisit jotain! Elämässä on monia muita tärkeitä asioita, toivon mukaan harrastukset jne. piristävät sinua vaikeidenkin aikojen keskellä :) Tsemppiä ja haleja~

    VastaaPoista
  3. Muistan kuinka hukassa itekin olin, kun piti lukion jälkeen päättää mitä töitä sitä haluaisikaan tehdä. En uskonut itseeni ollenkaan. Onneksi äiti potki persauksiin ja uskalsin lopulta yrittää. En tosin ole varma onko tämä sitä työtä mitä haluan tehdä eläkepäiviini asti, mutta joo... Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  4. Minulla on kolme ammattia joista yhtäkään en enää tällä terveydellä voi tehdä. Sitten kaksi muuta jotka eivät tuota mitään. CW.ni on surkea näky ja sen saisi kirjoitettua huulipunalla koivunlehdelle. Mutta näillä mennään :D

    Itse asiassa tulin piristämään sinua tuomalla sinulle haasteen ja Liebster Award-tunnustuksen. Blogissani on ohjeet ja palkintotunnus.

    VastaaPoista
  5. Hei! Blogissani on sinulle haaste ^-^
    http://untavain88.blogspot.fi/2016/01/liebster-award.html

    VastaaPoista
  6. Voi, tsemppiä sinulle! <3 Vaikka olen tehnyt ties minkälaista työtä ja opiskellut pari tutkintoakin, niin sitä huomaa aika ajoin olevansa vähän hukassa ja miettivänsä että onkohan sitä yhtään oikealla alalla... Toivottavasti fiiliksesi paranevat.

    PS: Annoin sinulle tämmöisen Liebster Award -jutun, käy täällä lukemassa mistä on kyse http://toystoystoysss.blogspot.fi/2016/01/liebster-award.html

    VastaaPoista
  7. Se on kyllä hankalaa löytää se "oma ala". :S Nykyään vielä tekivät opiskelusta hankalampaa kun ei saa enää uutta opintotukea (ainakaan korkeakouluopintoihin), mikäli haluaa alaa vaihtaa... voisin veikata että aika moni ei heti ekalla kerralla onnistu itselleen sitä ominta alaa löytämään, niin turhauttavaa ettei saa yhtään uutta mahdollisuutta yrittää opiskella opintotuella. Ei, välissä on mentävä töihin jotta on varaa opiskella lisää - ja töihin taas on hankala päästä kun pitäisi olla sitä työkokemusta niin helkkaristi, jota ei välttämättä ole ehtinyt kertymään jos olet ollut opiskelemassa (ahkerinkaan ihminen nyt kuitenkaan jaksa 24/7 opiskella ja tehdä työtä). Ja jos vielä pitäisi tehdä jotain ihan karmeaa hanttihommaa joka on niin kaukana omista mielenkiinnonkohteista ja/tai mukavuusalueesta, ei sekään kyllä pitkän päälle kovin hyvä juttu ole kenellekään. :S

    Mutta joo, itselläkin on ollut aika paljon hankaluuksia löytää se oma ala (ainoa syy miksi menin lukioon oli se, ettei minulla ollut mitään tietoa siitä mitä ammatillista haluaisin opiskella)... ja sitten kun olin jokusen vuoden yliopistossa opiskellut, tulin siihen tulokseen että väärin valitsin. Nyt on sitten yrittänyt saada tutkinnon siihen pisteeseen, että voisi valmistua eikä kaikki työ menisi hukkaan... ja sitten saakin miettiä töitä ja lisäopintoja kun täytyy vaihtaa alaa, mikäli mielii joskus päästä ihan kunnon töihin. Nyt sitä miettii että olisi pitänyt silloin jo heti ekana vuonna hoksata vaihtaa muualle (kuten varmaan melkein puolet meistä ei opettajaksi suuntautuvista tekikin), kun valmiiksi jo meille toitottivat että kieliasiantuntijat eivät työllisty mitenkään (todella positiivista sanomaa opiskelujen alkuun)... u__u Noh, aina ei asiat onnistu ihan niin kuin suunnittelee.

    Mutta kovasti tsemppiä sinulle! ;u; On kyllä hienoa, miten olet saanut tuon lenkkeilyn tuolleen osaksi arkirutiineja... itselläkin on kova yritys päällä sen suhteen, mutta vielä ei tule niin luonnostaan se, että lähtisi vaikka edes joka toinen päivä lenkille. :'D Siitä kyllä saa tosi hyvän olon aina kunhan tulee lähdettyä, mutta se lähteminen aina tuntuu niin vaivalloiselta vielä tässä vaiheessa, haha. Onhan sitä tutkittukin, että liikunnalla on piristävä vaikutus myös henkisesti. :3

    Ja voi harmi kun Hitomille kävi tuollainen onnettomuus. ;__; Itse asiassa minulla on ollut tarkoitus ostaa uusi S-koon kroppa minun Usagi-Miulle, kun sillä on saapumisestaan asti ollut murtunut kaula niin sen pää floppailee turhan paljon... niin että jos tahtoisit, voisin myydä sinulle sen kropan alaosan postikulujen hinnalla? :3 Jos Hitomin kroppa muuten siis on ok... kun tuossa minun Miun kropassa on se ylätorso hajalla, mutta lantio + jalat on täysin kunnossa. Voit laittaa vaikka sähköpostia, mikäli olisit kiinnostunut: miiza.u[at]gmail.com

    VastaaPoista
  8. Ikävä kuulla että sinullakin on ollut vaikeaa nyt :( Tuo ainainen mikä sinusta tulee nyt isona on niin ahdistava aina ja olen itsekkin tapellut samojen kysymysten parissa taas vaihteeksi kun omaelämä heitti kivellä päähän jouluna ja alkoi ajattelemaan.

    Olen hieman kateellinen että olet saanut lenkkeily kärpäisen pureman, kun itselle se tuottaa tosi pahasti ongelmia, koiran kanssa tulee kuljettua kyllä hieman mutta sekään ei ole päivittäistä näin talvella kun on niin kylmä kokoajan .

    Tagasin muuten sinut blogissani kun itse kirjoittelin sitä ja tulin siihen tulokseen että olisi kiva taas jutella enemmän niin tämä oli hyvä syy tulla tänne ^^

    http://nukkekakkuchu.blogspot.fi/2016/01/liebster-awards.html

    VastaaPoista