sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Cosplay aiheista turinaa

Postaan ennen shoottikuvia jostain muusta. Harrastuksestani nimeltä cosplay. Tätä postausta pohjaa esimerkiksi postaus "Kädenvääntöä itsensä kanssa".


 Joku joskus ehkä muistanee, että ennen Kasumi pukua minulla oli morkkis cosplay aiheesta. Silloin ongelmana oli stressaaminen lähinnä muiden ihmisten takia. Silloin tunsin, että teen ehkä enemmän muiden kuin itseni takia. Valitsin puvun mitä en olisi välttämättä silloin siihen hetkeen valinnut. Koin, että laatuni pitää olla korkeampi muiden takia. "Eihän siitä ole kun päälle puoli vuotta, eihän noita asuja siinä välissä ole kerennyt kertymään". Silloin ahdisti mahdollisesti isotöinen druidi puku, jota en kokenut hyväksi siihen väliin, joka siis oli vain suunnitteilla, koska idea, että voitaisiin cossata tätä ja olin mukana. Sain kuitenkin vähän mielenrauhaa palautettua päättämällä, etten päätä itselleni montaa pukua eteenpäin ja jätän druidin ainakin hautumaan. Se oli vasta jäävuoren huippu ongelmissani. Luulin että olin sillä selvittänyt ongelmani, mutta se oli vasta pinnan raapaisu, enkä tajunnut sitä yhtälailla kuin nyt.



Myöhemmin sovimme siskon kanssa, että suostun cossaamaan x sarjasta jos hän cossaa y sarjasta. Valitsin siis itselleni puvun, mitä en olisi välttämättä itselleni valinnut. Tämä oli Tiny Tina. Hahmosta pidän kovasti, mutta suoraan sanottuna Borderlands pelisarjaa pelaan vain Tinan takia ja itse sen ammuskelun. Tarina, muiden hahmojen kokoaikainen lässytys ja muu ei vain jaksa kiinnostaa eikä liioin pelin graafinen ulosanti. Koin kuitenkin että Tina on vahva valinta, sillä pidin itse hahmosta ihan oikeasti. Sitten tuli ilmoitus Desucon Frostbiten esityskilpailu paikoista. Mixed feelingseillä päätimme lähteä mukaan ja esitys oli alkukankeuden jälkeen suhteellisen selvillä. Muistin ääninauhan ulkoa, kertasin päässäni ilmeitä ja eleitä nauhan kohtiin ja valoja. Homma oli selvä kuin pläkki. Hermostutti kovasti ja jännitti hyvällä tavalla. Minä menossa ensimmäistä kertaa lavalle ihan itse ilmoittautuneena! Fiilis oli erittäin jännittynyt mutta helvetin innostunut. Tämä oli se mitä haluan päästä kokeilemaan!



Tapahtui jotain, ja sisko sai minut liittymään Love Live! -ryhmään viimeistä hahmospottia ottamaan. Mietin kauan että saanko sitten molemmat puvut valmiiksi, mutta hahmon asun yksinkertaisuus sai toteamaan, että kyllä. Maki puku itsessään oli mukava tehdä. Asu oli yksinkertainen eikä stressiä sen takia ollut. Asun ollessa puolessa välissä tuli tieto, että ryhmästä oli poistunut jäseniä kukin omalla syyllään. Totesin, että hitsi, olisinko valinnut jonkun toisen puvun vain jos se olisi ollut vapaana. Silloin vapautui asuja, jotka olisin voinut mielummin tehdä. Maki hahmona on ihana, mutta Snow Halation asu on muihin verrattuna tylsä. Kuitenkin rahan ollessa vähissä ja Makin ollessa melkein valmis, totesin, että teen sen nyt sinne. Tietenkin hieman kyrsi, varsinkin kun lisää muita hahmoja alkoi vapautua. Se, että olin itse ollut viimeinen ryhmässä ja täytettä ja nyt sitten olisikin ollut valinnan varaa. Purin kuitenkin hammasta ja tein Makin loppuun.


Hetki ennen Yukiconia sisko totesi, ettei esityksemme ääniraita ollut näyttämö tasoa ja esitys oli liikaa ääninauhan varassa, että meidän pitäisi vaihtaa esitystä. Yukiconin jälkeenkään meillä vielä ei ollut ideaakaan mikä se toinen esitys tulisi olemaan. En oikein keksinyt mitään ja pallottelimme ideoita. Viikko sitten keksimme esityksen aiheen. Olin tässä vaiheessa jo hermoraunio, koska tulevaan esitykseen liittyisi paljon enemmän proppeja kuin edelliseen esitykseen. Myös ääninauha, jossa olisi pelkästään ääniefektejä taustamusiikin kanssa hermostutti. Pukuni oli kesken, mutta että proppeja ja muuta pitäisi vielä tehdä? Onnistuin edellisen esityksen näkemään päässäni, mutta tämän kanssa olin ihan ulapalla. Samantien kun edellisen esityksen dumppaamisesta tuli tieto, kävin päässäni taistelua. Haluanko tähän coniin? Miksi haluan tähän coniin? Kun olin edellisessä esityksessä ollut sata prosenttisesti mukana, en suoraan sanottuna uskonut tähän tulevaan. Kaikki siinä oli kesken ja se tuntui siltä, kuin jotain vain pitäisi kyhätä nopeasti ennen conia. Olen ennenkin todennut, ettei Desuconilla ollut minulle muuta annettavaa kuin cosplay aiheinen ohjelma, joten miksi haluaisin sinne. Halusin esiintymään, kokeilemaan siipiäni, että miltä tuntuisi mennä lavalle täysin vapaaehtoisesti. Kuitenkin koko uusi esitys proppeineen ja ääninauhoineen oli vasta idea tasolla. Idea tasolla muutama viikko ennen conia. Pohdin kauan, että koenko itseni pelkuriksi jos en mene? Onko se vain nyt tämä hetki kun homma tuntuu pahalta. Joka toinen päivä fiilis oli että menen, en mene, menen, en mene. Mietin, että enkö uskalla esiintyä, siksikö en halua mennä? Koska olin taistellut viimeisiä muutamia viikkoja itseni kanssa, että haluanko tätä, päätin puhaltaa pelin poikki, niin itsekästä kuin se olisikin. En mene Desuconiin. En mene sinne esiintymään. En yksinkertaisesti usko, että kaikki ne hätäisesti tehdyt esitykseen liittyvät asiat kantaisivat. Tiedän omat heikkouteni ja tiedän, että jos en tunne jotain hyväksi se ei toimi. En yksinkertaisesti uskonut, että pystyn opettelemaan kokonaan uuden esityksen ilman minkäänlaista inspiraatiota niin lyhyessä ajassa. Ei olisi kivaa valvoa viimeisiä öitä putkeen ennen conia että saa esityksen, puvun ja propit valmiiksi ja todeta aamulla, ettei ole ihan varma mitä on tekemässä. Totesin, että jos tehdään, niin tehdään kunnolla ja ajan kanssa eikä muutamaa viikkoa ennen conia. Tiedän kuitenkin omat heikkouteni enkä halua, että jäädyn lavalla  sen takia, koska en muista miten taustanauha menee. Tällä hetkellä olo ei ole helpottunut, koska koen itseni paskapääksi, kun päätin tälläistä. Tiedän kuitenkin, ettei se ole mikään "no huomenna tuntuu taas eri ja haluat mennä sinne". Kun ei se niin ole. Kun olen saman asian kanssa kamppaillut niin pitkän aikaa, tiedän, ettei se ole mikään "kyl sun mieli muuttuu sit". Ehkä parempi näin. Puhumattakaan siitä, ettei minulla oikestaan olisi ollut varaa mennä edes koko coniin. Bensa maksaa, Lahti ei ole ihan kivenheiton päässä, ruoka maksaa, hotelli maksaa. Jos haluan syödä makaroonia koko loppukuun niin teen sen sitten asian puolesta, mistä oikeasti pidän.


Kamppailuni oman harrastukseni kanssa ovat nyt ohi. Olen jo puolen vuoden ajan miettinyt mitä haluan tältä harrastukselta. Haluan tehdä tulevaisuudessa pukuja joita itse minä oikeasti haluan tehdä. Haluan, ettei cosplay ole koko aikaista deadlinen kyttäämistä ja stressiä ympäri vuoden kun kaikkiin coneihin on kerettävä ja saatava uusi asu. Haluan taas voida keskittyä nukkeihini ilman, että koen syyllisyyttä siitä, että ompelen nukelle hametta vaikka pitäisi tehdä cossia. Haluan, ettei coniin ole pakko saada pukua vaan sitä voi tehdä omaan tahtiin ja jos ei valmistu niin se ei ole enää maailmaloppu. Haluan tehdä huolella pukuni, enkä enää siten, että "No korjaan tän jos on aikaa". Toisin sanottuna HALUAN TAAS NAUTTIA TÄSTÄ HARRASTUKSESTA. Tietynmoinen stressi on ihan ok tässä harrastuksessa, mutta jos se menee negatiivisuuden puolelle ja kalvaa mieltä koko ajan, ei se enää ole tervettä. Toki haluan jatkossa tehdä muiden kanssa pukuja, cossata muiden kanssa, tehdä ehkä jopa esityksiä sitten kun niihin on oikeasti aikaa, mutta haluan myös kuunnella enemmän itseäni. Mitä oma sydämeni sanoo. Mitä minä haluan. Tämä esityskilpailu ja viimeisimmät puvut taisivat olla piste iin päälle. Sain itseni tajuamaan mitä halusinkaan tältä harrastukselta. Hyvä niin. Voin pitää cossi vapaata ja tehdä pukua silloin kuin huvittaa. Mihkään coniin ei ole enää PAKKO päästä. Paitsi Traconiin. Ja Cosvisioniin. Heh. "Oisit voinut sanoa aikasemmin niin joku muu olis saanut sun paikan kisoissa!" Pahoittelen. Onhan se paskaa, mutta diilatkaa sen kanssa. Kyllä niitä kisoja tulee.


En aio missään nimessä lopettaa cossaamista. Aion vain tehdä sitä ainakin jonkin aikaa siinä tahdissa kun itse sitä haluan. Saattaa olla, että tällä tekniikalla tulee ehkä enemmän keskeneräisiä pukuja, mutta mitä sitten. Niitä voi jatkaa sitten kun tuntuu siltä. Jos ei tunnu, ne voi kierrättää tulevien cossien paloiksi. Puku ideoita on jo muutama ja niistä sitten päätän mitä teen. Osa suunnitelmistahan tietenkin kuten yleensä jää vain suunnitelmiksi. Jatkan varmaan Tinankin loppuun, mutta nyt sillä ei onneksi ole kiire. Voin tehdä sitä silloin kun tuntuu. Joku pieni vapauden tunne tuli jännästi. Tämähän ei tarkoita sitä, ettei minua  voi enään kysyä pariksi tai ryhmiin, mutta sen verran varauksella kuitenkin, ettei tarvitse pettyä jos sanonkin ei. Vapauttava fiilis ymmärtää taas itseään jonkin verran enemmän.



9 kommenttia:

  1. oi haluan kyllä nähdä Tiny Tina -cossauksen :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tina tulee varmasti, mutta nyt sitten ihan ajan kanssa :). Pystyn keskittymään yksityiskohtiinkn isommalla ajalla etteivät ole ihan hutaistuja!

      Poista
  2. Uskon että päätöksesi on hyvä. Tekstistäkin henkii jotenkin sellainen helpottuneisuus kun päätös on tehty. :) En ole hirveästi cossannut, mutta minusta oleellisinta siinä puuhassa kyllä pitäisi olla rakkaus hahmoon ja siihen että pitää juuri siitä hahmosta tai sarjasta eikä se että vaan ryhmäpaineen alla vääntää kyyneleet silmissä ja veren maku suussa. Ei harrastuksessa ole mitään mieltä jos siitä ei nauti ja jos se tuottaa enemmän stressiä kuin iloa.

    Jokaisella on toki oma tyylinsä harrastaa enkä arvostele ketään, mutta minua on oikeastaan aina ihmetyttänyt se, että jotkut tekevät pukuja vain pelkästään cosplayn vuoksi, vaikka eivät ehkä niin tuntisi tai välittäisi hahmosta. Mutta siis itse en voisi kuvitella pukeutuvani hahmoksi, jota en kovin hyvin tunne tai josta en oikeastaan välitä. Tietysti jotain uutta hahmoa cossatessa voi oppia tuntemaan sitä hahmoa paremmin ja jopa pitämään siitä...

    VastaaPoista
  3. ...vaikka sinänsä kyllä harmi että et tule Frostiin, olisi ollut hauska nähdä sinut esiintymässä. :) Mutta kyllä sitä vielä ehtii muissa coneissa ja varmasti paremmilla mielin kun on hyvä fiilis puvusta ja esityksestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eiköhän sitä ole sitten aikaa kun sitä vain ottaa :). Olen ihmetellyt myös samaa, että miten ihmisillä riittää mielenkiinto jos hahmo on tuntematon tai joku sellainen mistä ei tykkää. Kaipa se sitten on jokin siinä itse tekemisessä. Minusta vain on henkilökohtaisesti helpompaa shoottailla ja muuta jos hahmon tuntee. Itsellä ainakin tippuu kiinnostus hyvin nopeaan jos hahmo ei ole itseään miellyttävä tai juuri sillä hetkellä se, jonka haluan tehdä. Koen kuitenkin cosplayn jonkinmoisena jatkona hahmon fanittamiselle, minulle hahmolta näyttäminen kertoo suoraan ulospäin että pidän tästä sarjasta ja hahmosta. On helpompi puhuakkin ihmisille coneissa jos puheen aiheen voi löytää cosplay asun sarjasta. Mikään ei ihmetytä isommin kuin kommentti "No en mä tätä sarjaa tiedä, mutta aattelin että oli kiva design". Sitten on sillain, ai okei, eipä siinä mitään. Kun ei voikkaan puhua sarjasta :D

      Poista
  4. Varmasti oikea päätös! Harrastuksen tulee herättää mielihyvää eikä sen ihmeemmin muuta.
    Minäkin koen että itselle läheinen hahmo antaa cosplaylle enemmän kuin hienon/vaikean/mikä lienee syyn vuoksi valittu muu hahmo.
    Voihan sitä välillä olla reilu ja lähteä jonkun avuksi ryhmään esiintymään, mutta vain niin että se sopii omiin aikatauluihin ja systeemeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin sanottuna, jousta sen verran kuin itselle sopii ja harrasta kuitenkin pääsääntöisesti itsellesi sopivalla tavalla.

      Sitä välillä tuppaa unohtamaan harrastuksissa sen, että ne on tehty nautittaviksi. Joskus oli nukkeilun kanssa sama juttu, kunnes tajusi, että nukeista voi nauttia myös ilman että tarvitsee kuvata tai ommella tai meikata koko ajan. Niitä voi pysähtyä vain paijjaamaan ja ottaamaan syliin ja pukemaan eikä mitään sen kummempaa.

      Poista
  5. En itse cossaa, mutta seurailen cossitouhuja kyllä ja olen ajatellut että etenkin kaikkiin kilpailujuttuihin liittyy varmasti paljon stressiä jne. Tuo Love Live-juttu oli harmittava kun et alunperin päässyt tekemään juuri sitä lempparipukua ja myöhemmin tilanne sitten muuttuikin :( Päätöksesi keskittyä tekemään pukuja joista oikeasti tykkäät kuulostaa oikealta, cossaus on kuitenkin harrastus ja harrastusten olisi tarkoitus tuntua mukavilta, eikä stressaavilta tai harmittavilta. Helposti saattaa tulla myöntyneeksi johonkin kun haluaisi miellyttää muita ryhmäläisiä, mutta jälkeenpäin ehkä sitten huomaakin ettei itse olekaan onnellinen siinä tilanteessa :(

    Toivottavasti jatkossa pystyt nauttimaan harrastuksesta vapaammin ja tekemään niitä pukuja joita oikeasti haluat tehdä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen, että jos haluaa ryhmän, niin pitää perustaa varmaan itse niin saa ainakin cossata sitä mitä tahtoo :D. Olen innoissani tästä, että teen nyt sitten pukuja ensisijaisesti ihan itselle. Parikin on jo mietitty ja niitä toivottavasti pääsee väkertämään sitten kun finanssit ovat paremmalla tasolla. Muuttaa mielentilaa harrastukseen varmaan aika paljon. Kiitor purmeli kommentista!

      Poista