Nukke juttuiluja (ja vähän jotain cossi vuodatusta)

Mixed feelings cossia kohtaan tällä hetkellä (josta kerron hieman lopussa), joten tällä kertaa vain nukke sepustuksia. Ainakin yksi WIP postaus kuitenkin tulee ennen Traconia. Nyt kuitenkin kuvia ja pieni stoori, joka syntyi kun olin kylässä vahtimassa isoveljen hänen tyttöystävänsä kissoja.

"Jaa, kengät pitänee jättää ovelle.." Ja Varian jatkaa menojaan.

Seuraava potilas astuu sisään "Konnichiwa! Hmmdum di dum duum."

"Näin helposti se käy"

"Kengät pitää jättää eteiseen"

"Varmaan tähän on hyvä"

"Mmm, mistä tuo hyvä pullan tuoksu tulee?"

"Jaa, täällä on muitakin"

"Kenkät, kenkät.."

Melkein kympin saavutus

"Luojan kiitos rauhaa niiltä pässinpäiltä. Voiko valtakunnan keijualamaiset typerämpiä ollakkaan.."

"Tämä vaikuttaa arvolleni sopivammalta.."

Muualla nämä kaksi ovat tutustuneet toisiinsa "Tämä se vasta on elämää!"

"Jopa ihan raapimispuukin löytyy. Kissan päivät selkeesti"

"Ihania maisemia"

"Tämä toimisi hyvin lentoalustana linnuille!"

"No joo, mutta tiedätkös, että meille.."

"Täältä on pitkä matka alas" "Totta.."

Stalkkerit. "Tuolla isolla on varmaan pullaa vaikka muille jakaa. Varsinkin meille se olisi jättipotti" "Nam!"

"I don't care.."

"Jotenkin tuntuu, kuin jokin seuraisi.." Varian sanoo ja käppäilee kulma taa

"Minne se meni?" kysyy Hitomi "En tiedä, mutta täällä se varmasti jossain on" sanoo Harlequin

Todella salaisia hiipparoitsijoita

Jotka Varianin huomattuaan pelästyvät. Tai ainakin jotkut.

"Mitä helkuttia te minua seuraatte?"

"Luulin että täällä saa lepoa ja rauhaa.."

"Niin saatkin, mekin voidaan lepäillä sinun kanssasi" Harlequin nyökkäilee. Varian ei arvosta.

"Tässä esimerkiksi voisi olla hyvä ottaa päiväunet"

"Tai tässä"

"Oikeastaan tämä taitaa olla paras paikka!!"

"Eärhg, tai ei sittenkään!"

Ja niin Harlequin siirtyi muualle lepäilemään "Menkää te vaikka jumppaamaan siksi aika Hitomin kanssa. Minä otan nokoset"

"Tervetuloa Hitomin jumppatuokioon! Teemme helppoja liikkeitä rauhallisesti niin ne sopivat kenelle vain!"

"Ensin lämmitellään ja venytellään, yks kaks kolme"

"Sitten kuuuuuurotetaan taivaisiin!"

"Sitten hypätään niin korkealle kun pystytään!"

"Ja seuraavaksi lennetään, viuuu! Myös avustajia voi palkata tähän kohtaan jos ei meinaa luonnistua"

"Kohti ääretöntä ja sen yli!"

"Sitten hypätään taas niin että laskeudutaan maan kamaralle"

"Sen jälkeen mennään toisen polven varaan"

"Ja venytetään ristiin jalkakäsi. Hyvin venyy"

"Sitten istahdetaan rentoutumaan. "

"Huhhuh, kylläpä tuli lämmin. Sitten toiseen osioon"

"Mennään selälleen ja pistetään jalat kippuralle"

"Ja vedetään jalkoja masua vasten. Jos on syönyt hunajaa juuri tätä ennen, niin sitten ei kannata"

"Kierähdetään selälle ja venytetään kylkeä"

"Ja viimeiseksi ältsin raju karatepotku, hiah!"

"Nyt on jumppa käyty läpi. Toivottavasti teille tuli voimakas olo kuin nallelle!"

Tälläistä settiä tällä kertaa. Hartseihin uppasin ihan kunnon tarinakin (jota kirjoitin kaksi tuntia, hyh). Mutta siihen cosplay aiheeseen.

Yhtenä iltana tuli hirveä stressi cossaamisesta ja jo tulevista puvuista ja suunnitelmista. Hetken aikaa jo cosplay tuntui kauhean suorittamiselta, verrattuna siihen, että Cosvisionin puku taas oli sellainen jota teki ihan mielellään, omaksi iloksi ja ennen kaikkea omilla säännöillä ja omiin laatuvaatimuksiin. Yhdessä vaiheessa tässä nimittäin tuli sellainen olo, että teen cossiani myös muita varten enkä vain itseäni, mikä ei ollut ollenkaan hyvä, koska kun tekee myös muita ihmisiä varten, pitää omaa tasoakin nostaa ja rajusti, mikä tuo lisää stressiä sen sijaan, että haluaisin itse kehittyä rauhassa omaan tahtiini.

 Kävimme myös mielenkiintoisen keskustelun siskoni kanssa, että mitä haluamme tältä harrastukselta. Koska tätä on tehty jo pieni hetki niin alkaa tulla sellainen olo, että haluaisi myös ehkä jopa saavuttaa jotain. Molemmat olimme sitä mieltä, että kisaamaan mennään tulevaisuudessa, ihan vaan vaikka kokemuksien kannalta, sitten kun molemmat tuntevat, että osaavat tehdä pukuja, toisin sanottuna että kun laatu on meidän omasta mielestämme tarpeeksi laadukas. Sisko innostui koko jutusta hyvinkin paljon, eikä homma kuulostanut minunkaan mielestäni huonolta. Ainut asia mistä en niinkään jutussa välitä, on monen cossin suunnittelu etukäteen. En pidä ajatuksesta, että tietää mitä seuraavan vuoden cossit ovat, koska niistä vähän niin kuin menee maku jos pääsee liikaa pohtimaan etukäteen tai pahemmasta tapauksessa niitä alkaa jos valmiiksi stressaamaan. Ties vaikka mikä musta hevonen/mukava sarja/hahmo design ilmestyisi jota tulisi ääretön halu cossata. Vaikka eihän mikään ole kiveen kirjoitettua. Ainoastaan tiedän yhden cossin minkä ihan oikeasti haluaisin tehdä ja se oli lähelläkin, nimittäin Tera Berserker. Ainoa mutta tähän tulee matkaan. Se on siskon suostuttelu, niin että hänkin haluaisi cossata Terasta ihan oikeasti.

Olemme jo hyvin monessa conissa cossanneet yhdessä samoista sarjoista. Olemme todenneet, että se on kiva ja mukavaa olla ja kuvailla yhdessä. Kuitenkin tässä tulee se, että molemmat eivät aina pidä välttämättä niin kovasti toisen sarja ideasta kuin toinen. Kun suunnittelimme mahdollisia ensivuoden cosseja keskustellessamme, törmäsimme tosiaan niihin seikkoihin, että toinen haluaisi cossata sarjasta, josta toinen ei niin kovasti pidä. Olemme valmiita joustamaan, mutta suorastaan tuntuu pahalta molemmista jos joutuisi cossaamaan jotain josta ei pidä. Esimerkkinä Tera, jonka Elineihin olen niin ihastunut, ja sisko on sitä mieltä, että nyt hetkeksi Elinit jäähylle. Toisena esimerkkinä Borderlands josta siskoni pitää valtavasti, mutta itse en ole kokenut peliä tai designeja kiinnostavina, mitä olen vierestä seurannut siskon, miehekkeen tai isoveljen pelaamista. Aion kuitenkin yrittää ja aloittaa pelin pelaamisen ensi viikolla, josko se mieli muuttuisi edes vähän mukavampaan suuntaan peliä kohtaan. Kolmas on League of legends jonka cinematicin Ahriin sisko ihastui. Olen itse tehnyt jo kolme LoL cossia, enkä toistaiseksi ole kiinnostunut tekemään juuri nyt enempää. Varsinkaan, kun en löydä sellaista hahmoa josta pitäisin JA jonka tyylistä pitäisin.

Yksi ongelmakohta minulla on tällä hetkellä stressi. Pohdin eräänäkin iltana mahdollista tulevaa druidi cosplayta ja siihen liittyvää tekemismäärää ja pelkkä ajatuskin sai mielen stressaantuneeksi, eikä sillain hyvällä tavalla adrenaliini stressautuneeksi. Pari iltaa sitten pohdin jo, että entäs jos otan cosplaystä lomaa ja keskityn taas nukkeihini. Kuitenkin iltapohdinta ei tuntunut niin vakavalta aamulla, ja oli taas ihan eri mieli cosplayn suhteen. Eniten ehkä kuitenkin stressaa juurikin se, että haluan cossata siskon kanssa samasta sarjasta, mutta juuri nyt mitkään työntäytteiset cossit eivät kiinnostaisi. Tekisi mieli tehdä joku yli yksinkertainen cossi ja panostaa siinä siisteyteen. Toisaalta tiedän miten upeaa hienossa puvussa olisi olla, varsinkin kun siihen on käyttänyt järjettömästi vaivaa (ja rahaa.. köh, harrastuksen pimeä puoli).

Epäilen, että tämä cossi morkkis johtuu ylipäätäisestä muuhunkin liittyvästä stressistä ja siitä etten ole vielä saanut Kasumia valmiiksi enkä oikein jaksaisi tehdäkkään (vaikka sitä onkin täällä tehty hitaan rauhallisesti pala palalta, jolloin tekeminen ei ole tuntunut niin kauhealta). Tiedän kuitenkin että haluan sen päälleni Traconiin, mutta auttamattomasti takaraivossa kolkuttaa että tee nopeemmin, pitäis olla jo valmis ja niin edelleen. Epäilen että koko cossi morkkis katoaa taas kun saa jotain konkreettista valmiiksi ja pääsee kävelemään conissa. Pitää myös katsella tapahtumien cosplay videoita niin inspiraatio palannee.

En oikeen tiiä mitä tehä.

 Kiitos muuten ihan hurjasti kaikille teille jotka jaksatte lukea turinoitani! (♥ó㉨ò)ﾉ♡