sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Mitä se vapaa-aika on?

Kukapa olisi uskonut, että koulujen ennakkotehtävät vievät jopa niin paljon aikaa, ettei jää aikaa kirjoittaa blogia. No en minä ainakaan. Sellaista kuitenkin sattuu, mutta ehkä viikko sinne tai tänne ei ole vakavaa.

Kyllä täällä kovasti tehään juttuja
Ajattelin kirjoitella tällä kertaa vähän cossini edistymisestä (jota, kiitos ennakkotehtävien, ei juurikaan ole tapahtunut), sen vähäisen vapaa-ajan käytöstä ja leluista. Sellaisista kivouksista, kuin tamagotchit ja Monster high nuket.

Kyllä ne siitä lähtee
 Cosplay asuni, Teran pieni Elin, on tässä muutaman viikon aikana kehittynyt nihkeästi. Sain ruutukankaan värjättyä tummemmaksi ja aloitettua niitä thö korvia. Siinä se melkein sitten olikin. Yritin vääntää myös hanskoja, mutta jo aloittaessani oli epäilys koko hommasta. Olen viimeksi vuonna nakki yrittänyt tehdä druidi cossiini hanskoja ja neljännen epäonnistuneen parin jälkeen, nakkasin koko homman nurkkaan enkä halunnut edes nähdä mokomia epäonnistuneisuuksia. Nyt, sitten paremman kankaan kanssa aloin ompelemaan, mutta kuinka ollakkaan eihän noista tullut istuvat ollenkaan. Tässä vaiheessa totesin, ettei hanskojen tekeminen ole minun juttuni, joten lahjoitin valkoiset epäonnistuneet hansikkaani äidilleni tallihanskoiksi. Äidillehän ne sopivat käteen melkein täydellisesti. Melkein. Kävin siis ostamassa hanskat ihan kaupasta, ja aion tuunailla niistä oikeanlaiset.

Tasataakseen päivät, illat ovat tässä parin viikon aikana olleet aika touhukkaita. Olen viettänyt aikaani Azerothissa challengejen kulta-aikoja hinkaten ja raidaten. Nyt kun Wowin puoleinen lagi on taas hallinnassa, voi keskittyä ihan rauhassa heroic raideihin. Ihan vapaina iltoina en sitten ole jaksanut juurikaan mitään kehittävää tehdä.

Paketti
 Joskus joulukuussa kaverini linkkasi jutun tamagotcheista ja hirmuisat nostalgiavibat hyökkäsivät mieleen (tähän hätään minulla ei ole vanhoista ölleistä kuvia, mutta jos löydän ne taas niin varmasti kuvaan). Muistan hyvinkin silloin, kun minulla oli Dinkie Dino tamagotchi (lasken kaikki virtuaalilemmikit yleisnimen tamagotchi alle :D), eikä sitä voinut jättää edes kotiin koulupäivän ajaksi. Silloin meidän koulussa oli tamat kielletty ainakin tunnilla, ja minä punaisten haalarihousujeni taskussa sitä sitten tunnollisesti hoidin, toivoen koko ajan, ettei opettaja huomaa. Mutta huomasihan se. Olin todella tunnollinen pienen dinosaurukseni hoitaja, ja ensimmäisen kerran dinonen kuolikin sadan päivän (eli dino vuoden) ikäisenä vanhuuteen, mikä taisi silloin ollakin se pisin ikä mitä pystyi dino elämään. En muista oliko tämän seurauksena sitten, kun dinoni muuttui jonkin sortin vampyyriksi. Ihmettelin, että miksi veljeni dino oli aina t-rex ja minun oli kasvissyöjä, mutta ruokavalion syytähän se oli. Tykkäsin syöttää öllilleni mielummin kuppinuudeleita ja porkkanaa kuin kanaa (katsoppas vain, oma ruokavalioni tältä viikolta..). Kamala järkytys oli sitten eräänä päivänä, kun unohdin dinoni kotiin ja se oli sillä aikaa kuollut. Harmitti kovasti.
Dinkie Dino jäi ehdottomasti mieleeni parhaiten kaikista kolmesta omistamastani tamagotchista. Liekö se pyhä yksinkertaisuus ja suloinen ulkomuoto syynä vai mikä, en osaa sanoa. Myöhemmin sitten punainen Dinkie Dinoni koki onnettomuuden ja pikkusiskon pyyhkäisemänä molemmat, veljeni (sininen) ja oma tamagotchini tipahtivat täyteen ammeeseen, eivätkä sen jälkeen enää tietenkään toenneet. Rip.


Toinen tamagotchini oli joku sellainen vihreä, josta sai valita monesta lemmikistä itselleen sopivamman. Muistaakseni siinä oli ainakin pingviini, kissa, koira, apina ja avaruusolio. Se tama ei mielestäni ollut niin mukava kuin edellinen, eivätkä lemmikitkään olleet kovin söpöjä kun kasvoivat isoiksi. Positiivista kuitenkin oli, että lemmikin pystyi laittamaan talviuneen siksi aikaa kun haluaa ja niin taisi unohtua tämä tama sitten talviunessa lasivitriiniin.

Sain vielä muutama vuosi myöhemmin uuden Dinkie Dinon jonka äiti oli bongannut halvalla kaupasta, mutta en tiedä ikinä, että miksi se ei lähtenyt toimimaan. Mielestäni ohjeessa luki, että laite lähtee vähän lämpenemään ensin ja minuutin päästä näyttöön ilmestyisi muna. Tama kyllä lämpeni, muttei ikinä lähtenyt oikeasti käyntiin. En tiedä miksei se toiminut. Tarkistin nimittäin että patterit olivat oikein päin ja uudet eikä takana oleva resetti nappulakaan toiminut. Tämä siis jää ikuiseksi mysteeriksi.

Mietinpä siis, että olisipa taas kiva omistaa tamagotchi, kun edelliseni tosiaan ovat valitettavasti eläneet elämänsä, eivätkä enää toimi. Sitten, yhtenä arvaamattomana päivänä näin kaupassa nämä uudet Tamagotchi friendsit. Olen monta tamagotchia skippaillut ihan vain sillä, etteivät ne ole herättäneet minussa minkäänlaisia fiiliksiä. Tämän uuden kohdalla heräsi taas kiinnostus ja näin täällä nyt on yksi pikseli otus hengailemassa.

Äiti, vaavi ja miun Knighttchi
Ostin vaaleanpunaisen leopardikuvioisen tamagotchin jostain kumman aivopierusta. Alussa pääsi valitsemaan kolmesta munasta ja toivon kovasti, että omastani tulisi tyttö. Kuinka ollakkaan, munasta tietenkin tuli poika. Heti kolmen ensimmäisen päivänsä aikana poikavaihtoi muotoaan joka päivä. Ilmeisestikin oli vauva ikä, lapsi, teini ja viimein aikuinen. Omasta pojastani tuli Knighttchi. Ritari Reiska ei kerennyt kuin viikon oleskella, kun menin laittamaan sen treffeille. Ajattelin, että kiva kun saa kaverin, mutta morsion valinnan jälkeen tulikin häät ja vauva samaan syssyyn. Vauva kerkesi olla hetken aikaa vanhempiensa kanssa hengailemassa, kunnes vanhemmat ottivat ja lähtivät. Pysyvästi. Tällä kertaa tuli tyttö vaavi, ja toistaiseksi se onkin ihan sievä pieni pallo. Pian se jo muuttui pikku vauva Pinkbotchista Terupotchiksi. Toivon vain, että siitä tulee sievä tama (ei ananaspää kiitos :D), eikä heti tarvitsisi tehdä uutta vaavia sievemmän toivossa >:D (tiedän, kamalaa!). Kauheaa, kun varsinkin itsellä on haaveita, että minkänäköisen taman sitä haluaisi ja tietoa näistä ei ihan hirmuisesti tunnu olevan (lähinnä käyttäjien kokemuksia siis. Ehkä pitää etsiä tarkemmin).

Grauh
Tamoista siirrymmekin sitten nukkeihin. Yllätyin siitä, että Ever after High nuketkin olivat rantautuneet Suomeen, joten menin sitten ihmettelemään kauppaan, että minkäs näköisiä nämä ovatkaan sitten livenä. Kuvat eivät olleet vakuuttaneet juurikaan, eivätkä nuket näyttäneet mielestäni piirretyiltä esikuviltaan. Kaupassa kyllä mieli muuttui toiseen suuntaan, varsinkin vaatteisiin ihastuin. Ajattelin muutenkin ennen tsekkausta hankkia varmaankin Legacy Day Maddien, asu näytti kuvissa jo sen verran ihalta, vaikka yleensä Liisa Ihmemaassa teema ei ikinä juurikaan nappaa. Kuitenkaan tätä Maddieta ei ollut vielä kauppoihin tullut, joten jatkoin matkaani, josko uusia Monstereita olisi tullut jo Suomenkin puolelle. Menin itseasiassa etsimään Honey Swamppia, mutta uutta aaltoa ei ollut vielä tullut, mutta hyllystä löytyi jotain oikein mukavaa. Jane Boolittle.

Lemppari yksityiskohta: vyö
 Janella on ihastuttava ihon väri, kaunis lila ja salaa mielessäni mietin, että olisipa ihanaa omistaa kaksi josta toisen kustomoisi night elffiksi x). Yllätyksekseni Janella olikin tavallista enemmän jännyyksiä kuin normaaleilla nukeilla. Avatessani nuken laukun ihmettelin kolmea paperin palaa, mutta ajattelin ne vain propeiksi. Sitten otin laiskiaislemmikin tutkittavakseni ja yllätyin siitä, että se olikin pehmeää kumimaista muovia, eikä kovaa, mihkä on totuttu näissä lemmikeissä. Ohjeethan tunnetusti luetaan viimeiseksi ja minusta oli mielenkiintoista miten Boolittlellä oli ihan omat ohjeensa, eikä normaaleita Monsteri ohjeita irroitettavien palojen suhteen. Ohjeita ihmetellessä tuli selväksi, että Janen mukana tullut kävelykeppi olikin myös violetti tussi jolla oli tietenkin looginen selitys papereidenkin kannalta. Ohjeissa myös näytettiin, että papereita saa laitettua laiskiaisen selän viillosta sisälle. Jännää. Laiskiainen oli myös ensimmäinen lemmikki jota pidän nukkejen kanssa samalla hyllyllä (muista en juurikaan välitä, paitsi Venuksen kasvista), koska se pysyy Janen selässä kuin reppu.

kyllä se hyllylle mahtuu.. melkein.
 Kokonaiskuvallisesti Janen tyyli ei ensin oikein napannut vaatteiden osalta, mutta katseltuani yksityiskohtia tarkemmin jonkin aikaa, pidän kokonaisuudesta. Tykkään etenkin Janen kengistä ja käsikoruista ja olkapäiden siipikoristeita. Pidän myös siitä, että Janen meikki on paljon luonnollisempi kuin monella muulla monsterilla.

Meille myös tuli tässä viikonloppuna jotain erittäin suloista ;) (=myös yksi syy kiireeseen). Tiibetinmastiffi pentu Ilona. Ilonasta kerron sitten ensikerralla enemmän. Tässä maistiaiskuvat


Ja meidän toisen koiran Luffyn kanssa.

4 kommenttia:

  1. ▸▸Njäh (tervehdykseni).
    ▸Kerkeekö sitä stressaamaan jos on hirveä kiirus.. vai tuleeko stressiä kun on kiirus.. hmm.
    ▸En jaksa odottaa että saadaan sitten nähdä cosplay puputyttö kuviasi (miksi ajattelen tämän/saan tämän kuulostamaan pervolta), onkos siinä vielä paljon hommaa?
    ▸Ää toi tama niin söpö ^-^ ite nähny noit kaupas ja kattonu et jtn parikymppii maksanu(?), enkä oo viel saanu aikaseks ostettuu.. hm. -Kyllä se vielä mukaan tarttuu.
    ▸Tuliko Ilona pysyvästi? Aikamoine karvapallo niinku Luffy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yahhooo! (hieno tervehdys?)
      Jos on liian kiire stressaa kiirettä ja öö.. jee?
      Puputyttö *pervoa naurua* joo sellaseja cosseja mä teen :D Eikun..
      Hommaa tama, jee sitte molemmilla on :D Saat kyllä sitten kanssa kertoa miten sen kanssa on mennyt ja että mikä sieltä kuoriutu.

      Iltsu joo tuli pysyvästi :D Se on niin pallero!

      Poista
  2. Oii, ihana pentu, onnea kovasti! ^__^
    Aaaa, tuntuu että ihmiset oikealla ja vasemmalla saavat uusia koiria ja minä vain täällä kärvistelen koiratta.;__; No, kyllä minäkin vielä koiruliinin otan. :3

    Ja toinen oiiii, tamagotchit! Minä olin muistaakseni yläasteella kun tamat tulivat Suomeen, jälleen "liian vanha", mutta pyysin silti joululahjaksi oman taman. Ja sain! :'D Se oli ihan "virallinen" Tamagotchi, sellainen läpinäkyvän vihreä. Kerran taman piipitys jäi päälle kun olin tunnilla koulussa ja kaikki luulivat että minulla oli kännykkä (tuolloin kännykät olivat vielä harvinaisia koululaisten keskuudessa). En kehdannut paljastaa asian oikeaa laitaa. Yläasteen kovikset olisivat syöneet minut elävältä jos olisivat tienneet että minulla oli tamagotchi. X''D (...no söi ne kyllä muutenkin, mutta...)
    Olin ilmeisesti melko kehno tamagotchin kasvattaja, koska ne tuppasivat kuolemaan tosi usein. Ja silloin kun eivät niin niistä tuli liero-tamagotcheja, joilla oli kananpojan pää ja käärmeen ruumis. :'D

    Vihreä tama on edelleen kirjoituspöydän laatikossa. Olen miettinyt pitäisikö sitä herätellä henkiin uuden patterin voimin ja nostalgioida 90-luvun fiiliksissä. Minäkin näin muuten kaupassa noita Tamagotchi Friendsejä ja tuumin että voisin jopa hankkia sellaisen. :3 Ehkäpä saisin jonkun kaverin aivopestyä ostamaan sellaisen kanssa, kun eikös nämä ole sellaisia joita voi "leikittää" keskenään? Virtuaalilemmikit on minusta kivoja, tutkin tässä Play Storeakin kivan sellaisen toivossa, että älypuhelimellekin olisi jotain turhaa jota näprätä kun on tylsää.

    Jane Boolittle on tosi kiva, ostin sellaisen äskettäin itsekin ja piti tehdä esittely. Ehdit ensin! :D En ole koskaan tosin välittänyt laiskiaisista. Jostain syystä minua ei yhtään nappaa nuo Monstereiden mukana tulevat lemmikit vaikka eläimistä tykkäänkin. Minua ärsyttää niiden muka-kekseliäät nimet ja muutenkin ne ovat jotenkin rassaavia. En tosin raaski heittää rassukoita poiskaan, joten hengailevat nukkien kyljessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on selvästikin pentujen aikaa :). Minkä rotuisen hauvan sinä hankkisit?

      Kännykät oli kyllä harvinaisia, sain omani tosin neljännellä luokalla, kun asuttiin vähän sellaisella seudulla, että piti pitää mukana ihan varmuuden vuoksi. Samalla kännykällä sitten kyllä mentiinkin monta vuotta xD.
      Tamagotchit jos unohtaa päiväksikin niin silloin yleensä heittävät veivit :D Onneksi tässä uudessa on pause mahdollisuus. Oli nyt pakko ottaa käyttöön kun ei vain yksinkertaisesti kerkeä päivän aikana huomioida tarpeeksi.
      Näillä on jokin bump mahdollisuus, en sitten tiedä mitä kaikkea sen avulla voi tehdä, antaa lahjoja ainakin. En ole päässyt kokeilemaan. Pitäisiköhän pikkusisko (jompi kumpi) aivopestä? >:D

      Jee, tee vieläkin hienompi esittely kuin minulla ^^. Omanihan on tosi simppeli (alun perin piti kuvata kaikkia monstereitani, mutta kun ei ollut valoa, niin otin Janestakin ihan äly vähän kuvia).
      Minäkään en tykkää noista lemmikeistä, varmaan johtuu yleisestä ärsytyksestä kaikkia pieniä lemmikkejä kohtaan kun ovat sarjoissa (Winxin Bloomin ärsyttävä pupu ja Barbie leffojen aina muka niin hauskat pienet lemmikit. Ei kiitos!). Olen omani laittanut pieneen laatikkoon muiden random monsteri kamojen kanssa (=ylimääräiset vaatteet, harjat, osa laukuista ym ym)

      Poista