Beyond: Two Souls

Jostain miehekkeeni keksi hankkia pelin Beyond Two souls. Katselimme netistä ensin huvikseen Pewdien pelaamaa matskua ja totesi mies sitten että tätä pitää itsekkin päästä kokeilemaan. Seuraavana päivänä lähti läpi vedetty GTA Gamestoppiin ja mukaan lähti Beyond Two souls. Myös tämä teksti saattaa sisältää spoilereita.. Aika paljon.. En myöskään aio käydä koko peliä läpi, vaan ne kohdat joista itse tykkäsin :3. Mwahah.

Jodie (jota esittää Ellen Page), pelin päähenkilö, on hahmona erittäin inhimillinen, sekä tunteineen, että liikkumatapoineen.

 Jodiella kautta pelin on aika vaikea elämä. Ja nyt voi puhua melkein koko elämästä, koska Jodieta seurataan pelissä lapsesta nuoreen aikuiseen asti. Jodie on erilainen kuin muut, hänellä on mukanaan henki, Aiden, joka auttaa Jodieta ja toisinaan vaikeuttaa Jodien elämää. Mielestäni oikeastaan pelin mielenkiintoisimmat hahmot (ainoat pelattavat hahmot :'D) olivatkin Jodie ja Aiden. Yksi mielenkiintoinen hahmo oli myös Nathan Dawkins (Willem Dafoe), joka tutkii Jodieta ja Aidenia.

Minusta suorastaa oli ihanaa katsella Jodien erilaista liikkumista. Tiedätte normaalit videopelit missä hahmo juoksee tietyllä tyylillä? Sehän on aina samanlaista. Jodie liikkuu aina erilailla riippuen sen hetkisestä tilanteesta, kuten että onko vaikka takaa ajettuna vai omassa huoneessaan.

Jodien fiiliksiin pystyy myös samaistumaan. Yleensä minulta ei hirveästi löydy sympatiaa, esimerkiksi teiniangstailuun tai turhaan (siis oikeasti turhaan!) itkemiseen, mutta Jodien tilanteet ovat oikeasti sellaisia joihin pystyin samaistumaan helposti. Sopeutumisongelmia, ensimmäisille treffeille awkward valmistautumista tai pakenemista, tilanteisiin pääsi helposti mukaan.


Yksi pelin mielenkiintoisimmista jutuista oli aikajana. Pelissä välillä hypittiin Jodien lapsuuteen, välillä CIA:n aikakauteen, välillä teini-iän myrskyihin. Palasia loksahteli paikoilleen uusien jaksojen myötä ja oli kivaa, että jostain hankalasta tilanteesta vaihdettiinkin yhtäkkiä lapsuuden tapahtumiin. Hauskaa oli myös se, ettei Jodiella ole mitään tavaramerkki vaatetta, vaan vaatteetkin vaihtuvat iän ja tapahtumien myötä (ja hiukset! Tekee muuten cossaamisesta vähän hankalampa :'D).

 

 Pelissä itsessään ei tuntunut kyllä olevan paljoa pelattavaa, ja ajattelimme miehekkeen kanssa, että pitäisiköhän tehdä tälle pelille "Metal Gear 4" testi (eli skipata kaikki mahdolliset välivideot ja katsoa kuinka pitkä peli pelkästään pelattavuudella olisi. Metal Gear 4:n pystyi vetämään about pariin tuntiin). Ensin ajattelin, että pelillä ei olisi hirveästi uudelleen pelaamis arvoa. Mutta, pelin yksi valttikorteista on valinnat. Pitkin peliä pystyy valitsemaan ja jotkut valinnat vaikuttavat sen hetkiseen lopputulokseen jotkut eivät. Esimerkki: Jodie valmistautuu treffeille. Pelaaja voi valita, mitä Jodie laittaa päälle, mitä he syövät treffeillä ja se paras, miten Aiden suhtautuu treffeille. Treffien aikana pääsee pelaamaan Aidenilla ja halutessaan voi koko homman laittaa vaikka pipariksi jos haluaa. Pewdie valitsi esimerkiksi ihan hyvät treffit, mutta koska minä ja miehekkeeni inhoamme Ryania, emme sallineet hyviä treffejä. Lopputulos oli kutakuinkin sama, Jodie itkee, mutta eri syistä (meistä oli parempi, että Jodie on vihainen meille, Aidenille kuin että Ryan olisi satuttanut Jodien tunteita).

 

Valinnan varaa on myös ihan lopunkin kannalta. Jatkaako Jodie toiselle puolelle vai jääkö hän elämään, josta voi vielä valita, että keiden ihmisten kanssa hän jää elämään. Ryan kovasti yritti vokotella Jodieta koko pelin aikana, mutta käyttäytyy suurimmaksi osaksi kuin asshole ja valehtelija, joten kaikki mahdolliset romanttiset yritykset hänen ja Jodien välillä pistimme pirstaleiksi (toisin sanottuna, Jodie käyttäytyi kylmästi Ryania kohtaan). Se toimikin koko pelin ajan, paitsi yhdessä viimeisimmistä kohdista tulee suudelma (välivideossa, jolle ei voi mitään), mutta kuitenkin.

Me siis valitsimme Beyond endingin, mikä mielestäni oli pelin paras ending (katselimme myöhemmin videot youtubesta). Jodie siis jätti maallisen elämän ja jatkoi toiselle puolen, mikä mielestäni oli aika armollista, Jodie kun saikin kärsiä koko pelin ajan. Luulin ensin, että peli syyllistäisi moisesta valinnasta, kun Ryan löysi Jodien kuolleena ja itkusti, mutta onneksi sitten loppu olikin ihan fiksu. Mielestäni hauskin juttu endingien välillä oli, että jos Jodie valitsi elämän, Aiden vielä jonain päivänä tuli moikkaamaan Jodieta, kun taas jos valitsi tuon puoleisen (jossa Jodie pystyi elämään kuolleitten rakkaittensa parissa ja Aidenin kanssa) Jodie itse tulisi maanpäälle Aidenin tapaan oppaaksi nuorelle Zoeylle (Zoey on siis yhden kodittoman Tuesdayn tytär. Jodie auttoi Zoeyn maailmaan ;)). Loppu oli yhdeltä kohtaa ihan sama, mutta valittavan lopun mukaan, lopussa seisoi joko Jodie, Zoey tai jopa molemmat. Jännää.


Olen iloinen että tämäkin peli tuli nähtyä, vaikka kontrollit välillä olivatkin mitä olivat ("Jodie, ei ei, ei sinne, tonne, ei! Arrrrgh"). Tykkäsin suurimmasta osasta hahmoista ja yllätyksiä ja pelästymisiäkin tuli. Pelistä on kiistelty paljon, lähinnä, että onko se vain kallis leffa (köh, mikä Final Fantasy, köh) vai mitä, mutta minä kuitenkin antaisin pelille seiskan kontrolleista, kasin ja ysin yleisestä fiiliksestä ja tunteiden herättämisestä.


Pelistä pystyi keräämään ja avaamaan boonuksia, ja yksi näistä oli tälläinen teaseri nimeltä Kara. Tämä oli siitä inhottava teaseri, että haluaisin heti käsiini kaiken materiaalin mitä kyseisestä jutusta on antaa. Toisin sanottuna, tykkäsin hirveästi!

Seuraavassa postauksessa lisää varmaan taas pokémonista (mitä fiiliksiä näin pokéliigan suorittamisen jälkeen), cossauksesta ja jostain muusta random höpinästä :D